Alkuteos: City of Glass (1985)
Suomentaja: Jukka Jääskeläinen
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 145
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-5895-8
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: New York -trilogia #1 / Keltaiset pokkarit #38
Peukku: q^^
Huom: samoissa kansissa koko New York -trilogia
*Paul Auster (s.1947) asuu New Yorkin Brooklynissa kirjailijavaimonsa Siri Hustvedtin kanssa. Auster opiskeli Columbian yliopistossa ja asui sen jälkeen neljä vuotta Ranskassa. 1980-luvun puolivälissä julkaistu New York -trilogia nosti Austerin kirjalliseen kuuluisuuteen. Hän on yksi Yhdysvaltain arvostetuimmista nykykirjailijoista.
New York, rikos, kirjallisuus ja nykyihmisen identtiteetti-kriisi - nämä yhdistävät ylistetyn trilogian kolme romaania toisiinsa.
Lasikaupunki
Jännityskirjailija ottaa vastaan yksityisetsivän tehtävän ja joutuu keskelle juttua, joka on hämmentävämpi kuin hän itse olisi pystynyt keksimään. Hän ajautuu elämän ja kuoleman leikkiin, jossa panttina on oma identiteetti.*
Auster on aika velmu. Hän on ilmeisesti kirjoittanut itsensä mukaan tähän tarinaan, jossa Quinn-niminen kirjailija saa yllättävän soiton, jonka perusteella hän päätyy leikkimään yksityisetsivää. Yksityisetsivää, jolla on yllättävä nimi ja jota ei ilmeisesti ole lopulta olemassakaan. Quinn kuitenkin antautuu rooliinsa täysin ja hitaasti, vähitellen lakkaa olemasta oma itsensä. Hänestä tulee joku toinen, joku joka on todellisempi kuin se alkuperäinen olento.
Tässä kertomuksessa ihmisen roolia, ihmisen minuutta tutkaillaan pohtivasti useammaltakin kantilta. Toisaalta on Quinn, joka vapaaehtoisesti leikkii minuudellaan ja joutuu syöksykierteeseen. Toisaalta on juttu, jota Quinn lähtee alussa tutkimaan; nuori mies on joutunut aikoinaan kokemaan traumaattisen lapsuuden ja nyt menneisyys on palaamassa vaaran muodossa. Kuinka tämä traumaattinen lapsuus onkaan voinut vaikuttaa vielä kehittymässä olleeseen ihmiseen ja tämän mieleen? Mitä ne ovat voineet saada aikaan?
Austerin tyyli kirjoittaa on vetävä. Pidän hänen suoruudestaan ja käyttämistään ilmaisuista. Teksti ei kuitenkaan sisältöineen ole mitenkään helppolukuista. Sitä lukee nopeasti, mutta syvemmät merkitykset eivät välttämättä aukea heti tai kovinkaan nopeasti. Tekstiin ja sen maailmaan on kuitenkin todella helppo uppoutua ja upota. Ensikosketuksen perusteella en ihmettele, että Austeria kehutaan kirjailijana. Hänen tyylinsä on melko erilainen kuin useimmilla lukemistani kirjailijoista.
Pitäisinkin häntä äkkiseltään jännittävänä uutena tuttavuutena, johon kannattaa toistenkin tutustua.
Pitäisinkin häntä äkkiseltään jännittävänä uutena tuttavuutena, johon kannattaa toistenkin tutustua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti