Alkuteos: Fröken Julie. Ett naturalistiskt sorgespel (1984)
Suomentaja: Helena Anhava
Ilmestymisaika: 1988 (ko.painos)
Sivumäärä: 126
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-1-10118-8
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Delfiinikirjat
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 17 ja 24
Lukulistalta: 53
*Neiti Julie on yhä eurooppalaisen näyttämötaiteen mestariteoksia. Se on kuvaus juhannusyön tapahtumista ruotsalaisessa maaseutukartanossa, jännitteestä joka syntyy kartanon perijättären neiti Julien ja palkollisiin kuuluvan Jeanin välille. Se on myös kuvaus kahden yhteiskuntaluokan erilaisuudesta; perinteiden, ajattelun ja kunniakäsitysten väistämättömästä yhteentörmäyksestä, joka johtaa tuhoon.
Neiti Julie täyttää tänä vuonna sata vuotta. Viime aikoihin saakka Neiti Julie on esitetty ja julkaistu alkuperäiskustantajan ‘normalisoimassa’ ja sensuroimattomassakin muodossa - niin alkukielellä kuin käännöksinä. Kustantaja Seligmann teki Neiti Julien käsikirjoitukseen yli kolmesataa muutosta. Vasta vuonna 1984 ilmestyneessä National-upplagan laitoksessa Strindbergin teksti on palautettu alkuperäiseen asuunsa.
Helena Anhavan suomennos perustuu tähän alkuperäisversioon, joten nyt suomalaisella lukijakunnalla on mahdollisuus lukea näytelmä siinä muodossa johon Strindberg sen kirjoitti.
Käsillä oleva nide sisältää myös Strindbergin esipuheen, jossa kirjailija tekee selkoa aikalaisia hätkähdyttäneistä draamateorioistaan. Teoksen lopussa selvitetään muun muassa vieraskielisiä sanoja ja käsitteitä, tärkeimpiä tekstimuutoksia sekä näytelmän kokemia jännittäviä kulttuurihistoriallisia vaiheita.*
Tässä näytelmässä on oikeastaan kolme hahmoa ja joukko nimettömiä avustajia, jotka toimisivat kuorona ja tanssisivat ja niin edelleen. Kolmelle henkilölle riittää repliikkejä. Ja kolme on minusta aivan riittävän lähellä kahta. Etenkin kun kaksi näistä on enemmän äänessä ja kolmas kuin luomassa jännitteitä.
Neiti Julie on juhannusyön kertomus, joka laittaa ajattelemaan miten nopeasti ihmiset ja asetelmat voivat muuttua. Alkajaisiksi Julie on keimaileva ja leikkisä, kohta jo surullisempi ja onneton. Jean taas on alkuunsa rehdin ja reiman oloinen, mutta käyttää lopulta tilaisuutta hyväkseen. Statistiksi tuntuu jäävän Kristin, Jeanin morsiameksikin mainittu keittäjätär. Juhannusyöhön mahtuu sanailua, muistelua, pakosuunnitelmia ja tietysti muutamia lasillisia, jotka eivät ainakaan lievitä tunnelmaa.
Strindbergin näytelmä on tunnelmaltaan voimakas ja erilainen. Tosin tässä kohtaa täytyy tunnustaa, että olen lukenut näytelminä lähestulkoon vain Shakespearea ja joitain muutamia suomalaisia näytelmiä. Näihin verrattuna tämä on melkoisen yllättävä ja sanailu vauhdikasta. Mukavan pirteä ja tunteikas jokseenkin synkästä aiheestaan huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti