Alkuteos: Fyrvaktaren (2009)
Suomentaja: Outi Menna
Lukija: Outi Vuoriranta
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Kesto: 14h 58min
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-209477-6
Muoto: äänikirja, MP3
Sarjamerkintä: Fjällbacka #8
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 6, 14, 17, 19, 23, 24, 33, 40 ja 46
Hyllynlämmittäjä: 40
*On valoisa alkukesän ilta. Nainen hyppää autoonsa ja puristaa rattia verisin käsin. Pikkuinen poika takapenkillä hän pakenee ainoaan turvalliseen paikkaan jonka tietää: Gråskärin saarelle Fjällbackan liepeillä.
Patrik Hedström on juuri palannut pitkältä sairauslomalta poliisin työhön. Hän on yrittänyt levätä ja pitää huolta vaimostaan Erica Falckista ja heidän keskosina syntyneistä kaksosistaan. Mutta Patrik ehtii hädin tuskin astua toimiston ovesta, kun hänet heitetään uuden tutkinnan kimppuun.
Mats Sverin, lapsuutensa Fjällbackaan vuosien jälkeen palannut talousjohtaja, on löydetty murhattuna asunnostaan. Kenelläkään ei ole ystävällisestä ja pidetystä miehestä pahaa sanaa sanottavana, mutta kun poliisin tutkimuksissa pintaan nousee enemmän salaisuuksia kuin kukaan olisi voinut arvata.
Vaikuttaa siltä, että Sverin vieraili Gråskärillä ennen kuin kuoli. Kansan suussa saarta kutsutaan Gastholmeniksi, aavesaareksi, ja sitä ovat aina ympäröineet pahaenteiset huhut. Sanotaan, etteivät kuolleet koskaan jätä saarta ja että heillä on eläville jotain kerrottavaa…
Camilla Läckberg (s. 1974) on Euroopan tämän hetken luetuimpia jännityskirjailijoita. Hänen Fjällbacka-romaanejaan on myyty yli 12 miljoonaa kappaletta ja niistä on tehty myös elokuva- ja tv-sovituksia. Sarjan kirjat on luettavissa myös itsenäisinä teoksina.*
Tähän kirjaan tartuin lähinnä sen takia, että se sattui löytymään minulta äänikirjana, jonka olin jostain aikoinaan saanut. Hieman minua jännitti, sillä sarjan 8 osa tuntuu aika hurjalta. Miten pääsisin hahmoihin kiinni?
Pelkoni osoittautui aikalailla turhaksi. Tarina pujottelee miellyttävästi menneen ja nykyisyyden välillä ja hahmot esitetään kiinnostavalla tavalla. Päähahmojen menneisyyteen ja sen sattumuksiin viittaillaan, mutta ainakaan tässä kirjassa ei oletettu että kaikki olisi pitänyt tietää ennakkoon tai muistaa ulkoa. Hahmojen maailmaan pääsi sukeltamaan mukavasti, eivätkä he jääneet tuntumaan etäisiltä. Tietystikään kaikkea ei heistä kerrottu tai kerrattu, joten jos todella haluaa päästä syviin vesiin kannattaa lukea aikaisemmatkin osat. Mikä ei äkkiseltään tunnu mahdottomalta ajatukselta. Sen verran sympaattisilta pikkuisen ruotsalaiskaupungin poliisit tuntuvat.
Kirjan juoni on monitahoinen. Siinä sotketaan toisiinsa useampiakin rikoksia ja henkilöitä, joiden ei ihan heti uskoisi kuuluvan samaan tarinaan. Mysteeri mysteerin perään, voisi miltei sanoa. Vähitellen yhteydet alkavat kuitenkin paljastumaan, eivätkä niistä kaikki ole todellakaan kauneimmasta päästä. Alkujaan yksinkertaisesta asiasta tuleekin äkkiä jotain paljon suurempaa ja järkyttävämpää. Osa pisti ainakin itselläni niin vihaksi että. Mukana on myös viittauksia menneisyyteen, ilmeisesti tapahtumapaikan paikallishistoriaan. Sinällään mielenkiintoinen lisä, mutta jokseenkin minusta turha. Itse en ainakaan oikein lämmennyt tälle 1800-luvun Emmelinelle ja hänen naiiviudelleen… Muuten juoni on hyvin rakennettu ja se pysyy kiinnostavasti koossa ja pitää lukijan tai kuuntelijan hereillä.
Kuuntelukokemuksena Majakanvartija oli positiivinen yllätys. Jännitin hieman, sillä kyseessä oli jälleen naislukija. Vuoriranta osoittautui minulle positiiviseksi kokemukseksi. Hän lukee hyvin ja ääni on miellyttävä. Voin rehellisesti sanoa, että hän on tielleni osuneista naislukijoista tähän asti paras.
ihania! :)
VastaaPoista