Alkuteos: Friend of My Youth (1990)
Suomentaja: Kristiina Rikman
Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)
Sivumäärä: 332
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-8188-8
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Keltainen kirjasto #460
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 14, 15, 24, 25, 32, 33 ja 46
Lukulistalta: 45
*Kymmenen julmankaunista tarinaa, kymmenen erheetöntä helmeä, inhimillisyyden rikka sisällänsä. Nobelisti Alice Munro katsoo lähelle mutta näkee kaiken.*
Nuoruudenystävässä lapsi muistelee äitinsä nuoruuden kirjekaveria, jonka tarina on varsin erikoinen. Kuinka ihminen voi säilyä hyvänä ja kilttinä, vaikka ympärillä tapahtuu petosta?
Five Points kertoo kahdella tasolla ihmisen petollisuudesta, johon pystyvät niin lapset kuin aikuiset, niin miehet kuin naiset.
Meneseteung on pidempi pohdiskeleva novelli pikku kaupungin runoilijattaresta ja tämän elämästä. Tai siitä, miten tämä tuntematon runoilijatar olisi voinut elää elämäänsä.
Halaa minua tiukasti, älä päästä irti kertoo leskeksi jääneen opettajattaren matkan hänen miehensä nuoruuden kertomuksien maisemiin, joissa nykyisyydessäkin on paljon yllätyksiä.
Appelsiinit vai omenat on vähän erilainen avioliittokertomus, jossa tarkkaillaan myös lähipiiriä.
Jääkuvia kertoo eläkkeelle jääneen papin apulaisen kautta hänen suunnitelmista loppuelämänsä suhteen.
Hyvyys ja laupeus on kertomus äidin ja tyttären viimeisestä yhteisestä laivamatkasta ja sen tapahtumista.
Oi, mitä auttaa on pidemmän puoleinen novelli, joka kertoo aluksi äidin ja tämän kahden lapsen elämästä, johon mahtuu sekä hauskoja hetkiä että surua. Myöhemmin katsotaan, millaisiin elämiin lapset ovat päätyneet.
Toisin on kertomus jossa vanhuuteen ehtinyt Georgia muistelee aikaisempia vuosia ja sitä, kuinka asiat sattuivat menemään ja muuttamaan pariskuntien kohtaloita.
Peruukki kertoo kahden lapsuudenystävän tarinan. Kuinka he nuorina kulkivat kouluun ja kuinka erilaisille teille maailma heidät sitten veikään.
Munron novellit ovat oivaltavia ja erilaisia. Ne pureutuvat erilaisten ja erikoisten ihmisten elämiin ja uppoavat niihin syvälle. Munro haluaa katsoa pintaa syvemmälle, kaivaa totuutta ihmisestä. Eikä tämä totuus välttämättä ole aina kaunis. Oikeastaan missään näistä tapauksista se ei ole.
Kielellisesti novellit ovat rikkaita. Ne kuvaavat omaa aikaansa, herättävät tapahtumat eloon. Novelleja lukee mielellään vaikkeivat ne ole ollenkaan sieltä helpoimmasta päästä. Monissa novelleista tapahtumat risteävät menneisyyden ja nykyisyyden kanssa, poimuttuvat toisiinsa ja muodostavat kertomuksen verkon jonka lävitse lukijan on nähtävä. Munro on taiturimainen kertoja, sen teksteistä kyllä huomaa.
Nuoruudenystävä oli ensimmäinen tutustumiseni Munron teoksiin. Se oli jännittävä lukukokemus, jotenkin toisenlainen kuin mitä olin odottanut. Jotenkin paljon syvällisempi, eikä niin kepeä. Ehkä ei kuitenkaan aivan minun juttuni, sillä monet novellien henkilöistä olivat paljon itseäni vanhempia ja eläneet tai elivät aikaa joka on minulle itselleni vieras. Ehkä en siksi päässyt täysin novellien maailmaan sisälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti