Timo Sandberg: Kalmankokko

Alkuteos: Kalmankokko : rikosromaani (2011)

Lukija: Jari Koskelainen

Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)

Kesto: 1 CD-äänilevy (MP3)

Kustantaja: Karisto

ISBN: 978-951-23-5482-5

Muoto: äänikirja (CD)

Sarjamerkintä: Komisario Heittola #6 / Kariston äänikirja

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 6, 16, 19, 27, 40 ja 46

*Tammirannan mahtisuvun kulissit järkkyvät, kun perheen äiti putoaa Lahden vesitornista kesken sukukokouksen. Juhannuksena muu perhe kokoontuu vastahakoisesti suvun kesäpaikkaan leskeksi jääneen johtaja Tammirannan pyynnöstä. Tammirannan ajatukset firman tulevaisuudesta ja omasta seuraajastaan tyrmistyttävät jälkikasvua, ja tunnelma kiristyy uhkaavaksi. Tarina kietoutuu yhteen rannan muiden juhannusta viettävien seurueiden kohtaloiden kanssa - kaikilla on oma kytköksensä Tammirantoihin. Juhlailta päättyy lopulta traagisesti.

Kalmankokko on kovassa nosteessa olevan Komisario Heittola -sarjan kuudes osa, jonka hienosti viritetty juoni pitää otteessaan loppuun saakka. Timo Sandbergin teksteissä näkyy aina kirjailijan humaani suhtautuminen muutosten keskellä kamppailevaan pieneen ihmiseen - taitavien rikostarinoiden takaa löytyy aina teräviä näkökulmia nyky-yhteiskuntaan.*

Kohtalaisen hyvin pääsi kirjaan sisälle, vaikka kyseessä on sarjan kuudes osa. Henkilöhahmoihin ja heidän kuvailuunsa ei menty kovin syvälle, mutta eipä ihmisten ja ympäristöjen kuvailu muutenkaan tuntunut olevan Sandbergin ykkösjuttu. Hän selvästi olettaa, että lukijalla on jonkinlainen käsitys tapahtumapaikoista tai että lukija voi varsin pienin avuin kuvitella paikkoja mielessään. Sama pätee kirjan hahmoihin. Ehkä mukana on myös oletus, että lukija tai kuuntelija on jo tuttu hahmojen kanssa. Lopulta tämä oletus ei haitannut. Mukavasti hahmojen kanssa pääsi sinuiksi, joskin joitain kysymyksiä jäi mieleen…

Kalmankokon tapahtumat menevät mukavaa tahtia eteenpäin. Helteisen juhannuksen seudun tunnelmiin oli melkoisen helppo samaistua ja kirjan perusidea on lähtökohdiltaan mielenkiintoinen. Ketäpä ei nyt kiinnostaisi tietää, miksi rikkaan perheen kulisseissa kuohuu ja mitä siellä tapahtuu. Lopulta itselleni kuitenkin kävi niin, että oikeat syyt ja syyllinen arpoutuivat selville kohtalaisen aikaisessa vaiheessa vaikka koko tapaus oli vielä apposen auki. Sen verran tuli koko ajan jotain uutta vastaan, että mielenkiinto kesti yllä.

Sanoisin, että Komisario Heittolasta kertova sarja vaikuttaisi näin yhdeltä testaukselta mukiinmenevältä suomalaiselta jännäriltä. Mukavaa kesäiseen keliin sopivaa kuunneltavaa ja luettavaa. Koko ajan tapahtuu jotain, mutta ei ulkomaisten jännäreiden räjähtävässä hengessä.

Kariston äänikirjalle plussaa siitä, että yksi luku on laitettu yhdeksi ääniraidaksi. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että osa ääniraidoista on pidempiä, osa lyhyempiä. Näin kuuntelussa kuitenkin kestää jokseenkin paremmin perillä kuin summittaisesti vaihtuvien ääniraitojen kanssa.

Kuuntelijana en ole kamalan vakuuttunut Koskelaisen lukijasuorituksesta. Se on aika monotoninen ja todellakin kuin “paperista suoraan luettu”. Miehen ääni ei juuri muutu, vaan teksti etenee tappavan tasaisesti. Tekstistä saa hyvin selvää ja ääntä on mukava kuunnella. Harmillista vain, että joskus liian tasainen ääni aiheuttaa sen, että esimerkiksi henkilöhahmojen repliikit voivat dialogeissa alkaa menemään sekaisin.