Alkuteos: Tuomari Müller, hieno mies (1994)
Lukija: Lars Svedberg
Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)
Kesto: 14h 27min
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510419458
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Peukku: q^^
*Tuomari Müller, hieno mies on yksi Eeva Joenpellon kaikkein komeimmista romaaneista. Se on säälimättömän tarkkanäköinen kuvaus nykymaailman järjettömästä menosta, rahan tietä kulkevista ihmisistä. Ja suvusta, jossa isien synnit kostautuvat niin pojille kuin tyttärillekin. Tuomari Gösta Müller on tunnetusti herrasmies, ihmisenä outo ja etäinen, mutta voimakas. Puutarhuri Martti Tulus, tuomarin vanhin lapsuudenystävä, voisi kertoa hänestä paljonkin, mutta hän ei puhu. Göstä Müller on ollut kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäinen vaimo löytyy kirjaston tiskin takaa. Pari vaikuttaa erityisen yhteensopivalta, hiljaisia ja hienoja ihmisiä molemmat. Mutta jotakin siihen tulee, koska nuori rouva äkkiä mitään selittämättä lähtee miehensä luota ja koko paikkakunnalta. Toinen vaimo, talousopettaja, on kestävämpää rotua. Tuomari Müller tulee lakimieheksi valmistuttuaan kotikaupunkinsa tärkeimmän pankin johtajaksi. Mutta kun hän ei suostu mukaan kunnallispoliittisiin peleihin, hänet syödään ulos virastaan. Seurakunnan taloustoimistossa hänen virheekseen koituvat kaksi tai kolme hävinnyttä maksutositetta. Ne löytyvät kyllä myöhemmin, mutta silloin Gösta Müller on jo kuollut.
Kertomus alkaa siitä päivästä, jolloin Helsingin Kruununhaassa asuva leskirouva Meeri Müller saa vieraita entiseltä kotipaikaltaan. Kysymys on hänen siellä omistamastaan vähäisestä maa-alueesta, joka ennen ei ole ketään kiinnostanut. Nyt tuo muutaman hehtaarin kokoinen kitukasvuinen nummi on noussut arvoon arvaamattomaan. “Pojat” ovat piirrelleet siihen suuria suunnitelmia. Meeri Müller ei myy, kiusallaankaan - kaiken sen jälkeen mitä hänen miehelleen on tehty. Muta tontti on tärkeä, sen järkevä käyttö merkitsee huomattavaa edistystä koko kaupungille. Alkaa henkien taistelu: suuruudenhullu herraklikki ja ovela, vauras, sisukas vanha nainen. Tuosta kamppailusta ei puutu kyitä, ei katajia, ei kalloja eikä platinaa. Eikä siinä kukaan ole syytön, vaikka siltä näyttäisikin. Uhrit ovat muualla.*
Minun makuuni kirja oli melko pitkäveteinen. Aluksi tapahtumia lähdettiin seuraamaan vaiheesta, jossa tuomari on ollut manan majoilla jo kauan. Tässä tilanteessa rikkaat halusivat ostaa nummen, mutta Meeri-rouva ei myy. Lukija/kuuntelija on täysin puskassa, että miksi ei? Vasta vähitellen ja tipoittain menneisyyden tapahtumat kerrotaan aivan Göstan lapsuudesta asti. Tosin niistäkään ajoista ei aivan kaikkea kerrota. Vain se, minkä Göstä tietää tai arvaa.
Hidastempoinen ja verkkainen tarina, jossa ihmisen muistilla ja arvomaailmalla on paljon väliä. Joskus ihmisten teot tuntuvat todella typeriltä, mutta kaipa meissä on sitä jotain “pehmeyttä”.
Näin hitaaseen ja “tapahtumaköyhään” romaaniin Svedbergin ääni on minusta liian mukava. Se alkoi paikoitellen jopa unettamaa ja tunnustan, että osa romaanista on voinut mennä ohitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti