lauantai 27. maaliskuuta 2021

Maggie Stiefvater: Swamp thing : twin branches

 

Alkuteos: Swamp thing : twin branches (2020)

Kuvittaja: Morgan Beem

Teksti: Maggie Stiefvater

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Sivumäärä: 199

Kustantaja: DC Comics

ISBN: 9781401293239

Muoto: Nid.

Peukku: ^^b

Huom: perustuu Len Weinin ja Bernie Wrightsonin luomiin hahmoihin

*Twins Alec and Walker Holland have a reputation around town. One is quiet and the other is the life of any party, but they are inseparable. For their last summer before college, the two leave the city to live with their rural cousins, where they find that the swamp holds far darker depths than they could have imagined.

While Walker carves their names into the new social scene, Alec recedes into a summer-school laboratory, because he brought something from home on their trip - it’s an experiment that will soon consume him. This season, both brothers must confront truths, ancient and familial, and as their lives diverge, tensions increase and dormant memories claw tho the surface.

From #1 New York Times bestselling author Maggie Stiefvater (the Raven Cycle series) and artist Morgan Beem comes a story of shadows, both literal and imagined - and those that take form and haunt us.*



Tämä sarjakuva iski ja kovasti. Olen itse kaksonen, en kuitenkaan identtinen. Silti pystyin samaistumaan todella veljesten elämään. Minun ja kaksoseni kohdalla ero ei ole yhtä selvä kuin Alecin ja Walkerin, mutta yhtäläisyyksiä on havaittavissa ja melkoisesti. Ehkä nyt tavallaan myös ymmärrän häntä paremmin…

Sarjakuvan hahmot ovat persoonallisia ja raikkaita. He ovat omia tyyppejään ja jakavat nuorten arjen ja murheet. Heissä näkyy ympäristön vaikutus. Ja he selvästi haluavat elää omaa elämäänsä, olla itsensä.

Juoni toimii. Veljekset heitetään kauas tutuista ympyröistä, mikä voi olla heille myös hyvä asia. He saavat kokeilla siipiään ja etsiä itseään. Samalla he pääsevät kokeilemaan erilaisia asioita. Ja joutuvat näkemään myös oman yhteytensä uudessa valossa.

Mielikuvitusta on käytetty hyvin, sillä Alecin tekemät kokeet ovat melkoista tiede sepustusta. Se ei haittaa, sillä tarinaa on helppo lähestyä vaikkei aivan kaikkea ymmärtäisikään. Tarina aukeaa sopivasti.

Kuvitus on toiminnallinen ja värikäs. Se on elävää ja mukavaa katseltavaa. Realistisuutta on sopivasti, mielikuvitusta ja outouksia unohtamatta. Tykkäsin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti