John Douglas & Mark Olshaker: Mindhunter, osa 2. Sarjamurhaajan profilointi

 

Alkuteos: Mindhunter: Inside the FBI’s Elite Serial Crime Unit (1995)

Kääntäjä: Jussi Korhonen

Lukija: Markus Niemi

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Kesto: 7h 15min

Kustantaja: Aula & Co

ISBN: 9789523640894

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Sarjamerkintä: Mindhunter #2

Peukku: q^^

Huom: suomennos jaettu kahteen osaan

*Jäljilläsi ollaan, sarjamurhaaja

FBI:n erikoisagentti John Douglas jahtasi uransa aikana kaikkein hirvittävimpiä rikollisia. Douglas kollegoineen haastatteli sarjamurhaajia ja analysoi heidän persoonaansa, tekojaan ja uhreja. He kehittivät psykologisen profiloinnin menetelmän, joka osoittautui tehokkaaksi keinoksi jäljittää ja saada kiinni sarjamurhaajia.

Mindhunter-kirjasarjan toisessa osassa profilointia sovelletaan jo monissa sarjamurhatutkimuksissa Yhdysvalloissa, ja Douglas matkustaa ympäri maata avustamassa tutkimuksia. Profiloinnin avulla kiinni jäävät muun muassa Alaskassa naisia murhannut Robert Hansen, Atlantan lapsimurhaaja sekä Delawaressa prostituoituja kuoliaaksi kiduttanut Route 40 -sarjamurhaaja Steven Pennell.

Mindhunter on yhdistelmä sarjamurhien tutkimuksen historiaa sekä profiloinnin kehittäjän John Douglasin muistelmia. Teos kuvaa Douglasin elämää ja kehityskaarta ainutlaatuisella uralla, joka vei hänet kuoleman partaalle. Teoksen pohjalta on luotu yksi Netflixin tämän hetken suosituimmista sarjoista. Kirjan ensimmäinen osa julkaistiin suomeksi keväällä 2020.*

Odotin, että kirjan toinen puolikas kertoisi enemmän (tai kenties tarkemmin) siitä, miten profilointia tehdään. Olihan tässä jonkin verran tietoa, mutta jälleen kerran jokseenkin yleisellä tasolla. Ehkä hyvä niin.

Kokonaisuutena kirja on kiinnostava. Ei ehkä niin jännittävä kuin mitä nimi ja takakansiteksti antavat olettaa, mutta kiintoisa. Se koukuttaa omalla tavallaan ja kertojan omat muistot ja rinnastukset tekevät siitä helposti lähestyttävän. Se tuo tämän hankalan ja vaarallisenkin ammatin lähemmäksi lukijaa. Ja pakko sanoa, että kyllä aihe edelleenkin kiinnostaa. Jotenkin nämä “poikkeavat” yksilöt, sarjamurhaajat ja muut, ne vain kiinnostavat.

En kyllä tajua sitä, miksi kirja on suomennoksena pitänyt jakaa kahdeksi eri kirjaksi.

Pitkäsen lukusuoritus on vankkaa ja vakuuttavaa työtä.