Alkuteos: Will Grayson, Will Grayson (2010)
Kääntäjä: Helene Bützow
Lukija: Toni Kamula
Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)
Kesto: 9h 21min
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510429167
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Peukku: q^^
*Will Grayson - saanko esitellä - Will Grayson
John Greenin ja David Levithanin hauska, röyhkeä ja omaperäinen nuortenromaani.
Eräänä kylmänä yönä Will Grayson kohtaa Will Graysonin chicagilaisessa pornokaupassa. Kahden erilaisen nuoren miehen tiet risteytyvät ja heidän elämänsä lähtevät odottamattomiin suuntiin. Edessä on ihastumisia tahoillaan, sydänsuruja sekä eeppinen uusi musikaali, jonka on säveltänyt ja tuottanut toisen Willin paras kaveri ja toisen Willin uusi poikaystävä Tiny Cooper.
Will Grayson, Will Grayson piirtää mestarillisen tarkan kuvan nuorista ihmisistä kaikessa voimassaan ja hauraudessaan, ja se on Yhdysvalloissa moninkertaisesti palkitun David Levithanin tuotannosta ensimmäinen suomennos. John Green on koukuttanut suomalaislukijoitaan jo viidellä kirjalla.*
Äänikirjan ongelma on siinä, että paikoitellen lukujen vaihtuminen tapahtuu “huomaamatta”. Ja tiettyyn pisteeseen nämä kaksi Williä ovat hyvin samantyylisiä. Jonkin aikaa luulin, että äänessä on koko ajan sama Will… Onneksi asia sitten alkoi selkiytymään ja muutamakin asia alkoi käydä enemmän järkeen.
Kirjan idea on hauska. Ja nuorten ihmissuhdekuvioissa on mukavaa raikkautta. Toki osa on perinteistä highschool-meininkiä, mutta jotenkin nämä sotkut nyt iskivät minuun. Ehkä vaikutusta oli sillä, että mukana on myös sateenkaarimeininkiä, mutta ei pelkästään sitä. Heterous ja homous tuntuvat olevan hyvin “balanssissa”. Lisäksi, kun Willien erilaisuus ja erot alkavat tulemaan esiin, myös hahmoihin saa aivan erilaisen otteen.
Paitsi ihastumisia ja ihmissuhdekiemuroita, pohditaan kirjassa myös mielenterveysasioita ja ihmisten erilaisuutta. Osa hahmoista on melko taviksia, osalla on enemmän massia. Aina kannattaa myös muistaa anteeksianto ja sen tärkeys myös oman itsensä kannalta. Loppu menee musikaalimaisesti sopivasti “yli”.
Lukijana pidän edelleen Kamulasta. Tosin tässä tapauksessa hän olisi saanut hieman panostaa erilailla kahden Willin kerrontaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti