Tiina Laitila Kälvemark: Karkulahti

 

Alkuteos: Karkulahti (2015)

Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)

Sivumäärä: 178

Kustantaja: WSOY

ISBN: 9789510410646

Muoto: e-kirja (BookBeat)

Peukku: q^^

*On siellä aarre, tyttö kivahtaa, minä oon nähnytkin sen, ihanan kimmellyksen siellä kivien keskellä.

Lapset etsivät roopilta aarretta. Naiset ovat kadottaneet omansa jo kauan sitten. He asuvat Karkulahden taloa, jonka mustuneiden hirsien välissä lymyää vuosikymmenten piiloon painama ikävä. He eivät valinneet toisiaan, Vera ja Elisabet, mutta ilman toistensa hyvää tahtoa he eivät voi elää. Ja miksi kannattaisi lähteä enää, kun pahin on jo tapahtunut?

Karkulahti on vahva ja lyyrinen kertomus venäläisestä Verasta ja suomalaisesta Elisabetista, Veran tyttärestä Annasta ja puolisosta Jaskasta. Ja Velipuolesta, joka kokee todellisuuden toisin kuin muut. Se on romaani kielletyistä tunteista, rakkaudesta ja yksinäisyydestä. Ja aarteesta, joka voi löytyä vasta kun uskaltaa päästää irti sisällään asuvan syyllisyyden ja surun.

Tukholmassa asuva toimittaja ja kirjailija Tiina Laitila Kälvemark on kotoisin Pohjois-Pohjanmaan Kärsämäeltä. Esikoisteoksessaan, novellikokoelmassa Kadonnut ranta (2012) hän käsitteli ulkopuolisuuden ja irrallisuuden tunteita sekä erityisesti Ruotsiin muuttaneita suomalaisia. Teos oli Runeberg-ehdokkaana ja siihen sisältyvä kertomus Jänis palkittiin Ruotsin suurimmassa novellikilpailussa 2011.*

Karkulahti on teos, jonka rakenteesta en pitänyt. Minun mielestäni se oli hieman sekava. Kirjassa on kolme eri “kertojaääntä”. Elisabet, Vera ja Anna. Annan, Veran tyttären ja Elisabetin pojantyttären, kertomat kohdat ovat miltei leikkiä. Hän on merenneito Ariel ja hänellä on oma prinssi Eerikkinsä. Tämän nuoren tytön niskaan kaatuvat kaikki äitien teot ja ne ovat muovanneet lapsesta omanlaisensa tapauksen… Enimmän osaa vuorottelevat kuitenkin Vera ja Elisabet. Heidän tarinansa tulevat kuitenkin takaperoisesti. Välillä ollaan nykyajassa, vuodessa 2006. Sitten hypätään menneisyyteen josta vähitellen paljastuu kumpaisenkin salaisuuksia, niitä asioita, jotka ovat vähitellen muovanneet heistä sitä mitä he ovat ja ovat sitten aikanaan vaikuttaneet kaksikon väleihin.

Kirja on kirjoitettu siten, että siinä elää alueen kieli. Siinä on murretta, puhekielisyyttä. Se leikittelee sanoilla ja “jutustelulla”.

Kertomus on kiinnostava. Se kuvaa melko erikoisen perheen elämää, arkea ja epäluuloja. Sen tunnelma on jännitteinen ja paikoitellen kiihkeä. Lukijaa ihmetyttää ja välillä kummastuttaa se, miten missään voi olla tuollaista vielä 1990-luvulla ja myöhemmin.

Erikoinen ja omalla tavallaan puhutteleva. Jos ei jää pohtimaan liikoja, on kirja myös suhteellisen nopealukuinen. Teksti on sujuvaa.