Alkuteos: Lamelliteoria (2007)
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Sivumäärä: 282
Kustantaja: Pilot-kustannus Oy
ISBN: 9789524647489
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Nid.
Peukku: q^^
*FT Juha Lehikoinen (1970) toimii johtavana tutkijana Nokian tutkimuskeskuksessa Tampereella. Hän on tutkinut muun muassa kyborgeja, virtuaalitodellisuutta ja metatietoa. Lamelliteoria on hänen esikoisromaaninsa.
Alkaessaan levittäytyä oman aurinkokuntansa ulkopuolelle ihmiskunta löysi tähtien välille rakennetun Seitin, monitasoisen aineettoman järjestelmän, joka näytti mahdollistavan älyllisten tietoisuuksien välisen kommunikoinnin halki ajan ja paikan. Seitti valjastettiin käyttöön, ja vähitellen tiedot sen alkuperästä ja rakentajista haalistuivat legendoiksi, kun ihmiskunta jatkoi galaksin valloitustaan.
Aikakausia myöhemmin entinen Vartioston taistelija Alex Macman on paennut veristä menneisyyttään syrjäiselle Planeetalle, piiloon sivistykseltä ja omalta itseltään. Kun salaperäinen ja puoleensavetävä Paige Boulett ilmaantuu eräänä päivänä Alexin ovelle, hän ajautuu tahtomattaan mukaan selvittämään aikaa sitten kadonneen tutkimusaluksen kohtaloa ja sen yhteyttä Seittiin. Kun käy selville, että jokaisen totuuden takaa löytyy toinen eikä kehenkään voi luottaa, Alexin on lopulta aika kohdata oma historiansa – ja tulevaisuutensa.
Tieteiskirjallisuus ja toiminta yhdistyvät tässä teoksella monella tasolla kulkevaan vauhdikkaaseen ja mukaansatempaavaan tarinaan, josta ei puutu piinaavaa jännitystä ja yllättäviä juonenkäänteitä! Ja scifin parhaiden perinteiden mukaisesti pohdittavaa riittää vielä ensimmäisen lukukerran jälkeenkin.*
Lamelliteoria on jokseenkin erikoinen teos. Se on scifiä mutta siinä on myös useita erilaisia kauhun elementtejä. Harmillista vain, että siinä useampikin asia jää lukijalle jokseenkin epäselväksi.
Maailma ja tapahtumat ovat jossain hyvin kaukana tulevaisuudessa. Teknologiasta tajuaa jotain, mutta ei todellakaan kaikkea. Avaruudessa matkustetaan graviittien (ilmeisesti jonkinlaisia eläimiä?) avulla, on leijoja (ilmeisesti jotain elollisia lentäviä rauskuja?), mitä moninaisimpia lääkitsimiä, jotka hoitavat miltei millaisia vammoja tahansa ja sitten ihmiset voidaan “valmistaa” uudelleen tiedostoista/tallenteista. Kaiken jotenkin pystyy käsittämään, mutta useamman kuin kerran sitä pohtii että mitäs vattua.
Tapahtumissa perillä olemista hankaloittaa se, että tapahtumissa hypitään periaatteessa kahdessa paikassa. Ensimmäisessä seurataan Alexin ja Paigen vaiheita, jotka ovatkin aikamoisia treffeistä alkaen. Ja toisessa taas avaruusalus Nymphin tapahtumia, jotka taas ovat enemmän kuin vähän kammottavia…
Aluksi juoni on kiinnostava, mutta loppua kohti se muuttuu sekavammaksi ja sekavammaksi. Vähän samoin käy henkilöhahmojen välisten suhteiden. Tähän mahtuu paljon naljailua, ihastumisia ja erinäisiä väkivallantekoja. Se, mikä minua itseäni kuitenkin eniten jäi häiritsemään on se, että aluksi tapahtumat etenevät varsin verkkaisesti ja herättelevät kiinnostusta ja erinäisiä pohdintoja. Mutta sitten kuitenkin “loppuratkaisu” lätkäistään päin näköä aivan muutamalla sivulla ja sekin on toteutettu jokseenkin epäselvästi.
Jännä, mutta toteutus ontuu hieman.
