Alkuteos: Unearthly Invasion. 1, Desert heat (2021)
Ilmestymisaika: 2021 (ko.painos)
Sivumäärä: 140
Kustantaja: Shoelace Budget Productions
ISBN: 9789529452279
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Unearthly Invasion #1
Peukku: q^^
*Desert Heat on Unearthly Invasion -saagan ensimmäinen osa.
Manonin ja Hellionin välillä on juuri puhjennut ilmasota, kun ansioitunut upseeri Christy Moreau joutuu väijytykseen. Hänen aluksensa syöksyy Manonin aavikolle ja nainen menettää törmäyksessä muistinsa. Presidentti lähettää muutaman muutaman palkkionmetsästäjän etsimään Christyä. Samaan aikaan myös Hellionin kenraali Leather Bronx etsii häntä, koska Christy oli eliminoinut Hellionin edellisen hallitsijan. Ensimmäisenä Christyn kuitenkin löytävät kaksi aavikolla maanpaossa asustavaa entistä sotilasta, Suze ja Pauline. He päättävät auttaa Christyä, koska tunnistavat tämän oman armeijansa upseeriksi.
Aavikko on julistettu no mans landiksi, selviytyminen on kiinni nokkeluudesta sekä liipasinsormen nopeudesta. Palkkionmetsästäjät taivaltavat ikävästä loukosta toiseen yrittäessään selvittää Christyn kohtaloa. Epäilykset auttajien motiiveista sekä Leather Bronxin joukkojen hyökkäykset varjostavat Christyn yrityksiä saada muistinsa palaamaan.*
Pitkästä aikaa törmäsin sarjakuvaan, joka oli vähällä jäädä lukematta. En voi kuin nostaa hattua tekijälle. Hän on tehnyt aikamoisen työn tämän sarjakuvan kanssa. Harmi, että itse en oletettavastikaan kuulu sen oletettuun kohderyhmään…
Ensinnäkin sarjakuvan kuvitus. Se on ilmeisesti jonkinlaista tietokoneella tehtyä hommaa. Se vain, että minun silmiini kaikki hahmot näyttävät jotenkin kumisilta ja nukkemaisilta. Eivät ollenkaan eläviltä. Lisäksi suurin osa hahmoista on erittäin vähäpukeisia naisia, joilla on aikalailla “täydellinen” vartalo ja isot ryntäät. Paikoitellen kuvitus on muutenkin aika provosoivaa ja jopa hieman pornografian suuntaan vivahtavaa. Minun kohdallani uskottavuutta syö esimerkiksi se, että armeijan upseerit juoksentelevat ympäriinsä neonpinkeissä pikkupöksyissä. Myös silloin kun heillä on niin sanotusti kovat armorit päällä…
Tunnustan, että tarina jäi minulta jokseenkin epäselväksi, sillä suurimman osan ajasta itkin dialogin ja kerronnan jäykkyyttä. En tiedä johtuuko se siitä, että sarjakuva on suomeksi ja olen nykyään enemmän tottunut lukemaan sarjakuvia englanniksi. Oli miten vain, hahmojen puhe on kankeaa ja jäykkää. Eikä kerronta ole paljoakaan parempi.
Kokonaisuus on jokseenkin hämmentävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti