E.T.A. Hoffmann: Kultainen malja - Satu uudelta ajalta

Alkuteos: Der golden Topf - Ein Märchen aus der neuen Zeit (1814)
Suomentaja: Sanna Isto-Rodenkirchen
Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)
Sivumäärä: 176
Kustantaja: Loki-kirjat
ISBN: 952-9646-21-6
Muoto: Pokkari
Peukku: ^^b

*E.T.A. Hoffmann (1776-1822), saksalaisen romantiikan edustaja, kirjoitti fantasiasävytteisiä tarinoita, joiden tunnuspiirteitä ovat todellisuuden illusorisuus ja yliluonnollisten voimien läsnäolo. Häntä pidetään useiden kirjallisten tyylisuuntien isänä surrealismista moderniin kauhukirjallisuuteen. Esikuvakseen ja innoittajakseen hänet ovat nimenneet mm. Nathanael Hawthorne ja Edgar Allan Poe.

Kultaista maljaa on sanottu Hoffmannin parhaaksi tarinaksi. Myös kirjailija itse piti sitä mestariteoksenaan. Hoffmann ei yksinomaan tempaa lukijaansa oudon tarinan syövereihin, hän myös parodioi omaa tarinaansa kaiken aikaa, ja lopputuloksena on fantasia, jossa houreet, taru ja todellisuus yhtyvät suloiseksi sekamelskaksi eikä mikään ole enää miltä näyttää.

"Herra ei taida olla aivan tolkussaan!" sanoo kunnioitettava porvarisrouva katsellessaan opiskelija Anselmusta, joka on ottanut syleilyynsä yhden Elben rannan saksanheisipuista, ravistelee sitä turhautuneena ja voihkii surkeasti kun kultaiset käärmeet - etenkään tietty sinisilmäinen - eivät kovaäänisistä pyynnöistä huolimatta enää välky ja helise. Ja kuitenkin...

Kultainen malja on rakkauden ylistyslaulu, erikoinen jännityskertomus ja todeksi tuleva kaunis taru menneiltä ajoilta - ja samalla kutkuttavaa naurua sekä niille, jotka ottavat tarinan vakavasti, että niille, jotka eivät ymmärrä siihen uskoa.*



Satu vaikuttaa kepeältä ja helposti ymmärrettävältä ja pintapuolisesti se onkin sellainen. Se on helppolukuinen ja nopeatempoinen, tapahtumat seuraavat toinen toisiaan melkoista vauhtia eikä turhia hetkiä ole. Kuitenkin kepeys on osittain silmänlumetta. Sadun voi ymmärtää halutessaan pelkkänä satuna - tarinana vailla sen kummempia merkityksiä. Tai sitten voi alkaa pohtia syvemmin ja nähdä maailman pinnan alla...

Jossain määrin satu on hassu ja hupaisa. Jotkut tapahtumat saavat pudistamaan päätä ja nauramaan. Osa hahmoista on melko hupaisia ja heidän toimensa väliin kummallisiakin. Muutenkin satu on melkoisen huvittava ja lennokas. Sellainen, jota on miellyttävä lukea, jos antaa sen pienen erikoislaatuisuuden mennä omia teitään ja viedä mukanaan.

Tarina on sinällään kiinnostava vaikka jokseenkin perinteinen. Vaikka takakansi mainostaakin rakkauden ylistyslaulua, jää se melko vähäisille kannattimille. Kaunis tarina on silti ja ehdottoman kiinnostava.

Ian McDonald: Kivi-paperi-sakset

Alkuteos: Scissors Cut Paper Wrap Stone (1994)
Suomentaja: Tero Norkola
Ilmestymisaika: 1997 (ko.painos)
Sivumäärä: 140
Kustantaja: nemo
ISBN: 952-5180-00-X
Muoto: Pokkari
Peukku: ^^b

*Kivi-paperi-sakset edustaa 1990-luvun tieteiskirjallisuuden kiehtovinta suuntausta, maagista scifiä. 2020-luvun maailmassa alitajuntaa muokkaavat hypnoosimenetelmät kehittyvät uuden tietotekniikan avulla valtavin harppauksin. Ethan Ring on graafisen viestinnän opiskelija, jonka kämmeniin tatuoidaan kuoleman ja alistamisen enkelit. Kun hän avaa nyrkkinsä, kukaan ei voi vastustaa häntä - paitsi yksi olento...

Kivi-paperi-sakset on tiiviisti ja hauskasti kerrottu huikea seikkailu, pyhiinvaellusromaani, vakoilutarina ja paljon muuta. Tapahtumat sijoittuvat ikivanhojen mystisten uskontojen ja superteknologian Japaniin, kyberpunkin villiin itään. Pohjoisirlantilainen Ian McDonald on saanut mm. "tieteiskirjallisuuden Nobelin", Philip K. Dickin palkinnon. Kivi-paperi-sakset on hänen ensimmäinen suomennettu romaaninsa. McDonald on syksyllä 1997 Suomen scifi-messujen Finnconin kunniavieraana.*



Hassua lukea kirjaa, jonka tapahtuma-aika on miltei kohta käsillä. Pakko sanoa, että onneksi aivan kirjan kuvaamiin maisemiin ei olla ainakaan vielä päädytty. Romaanin maailma on nimittäin jokseenkin synkkä ja liian ohjailtu. Aivan liikaa iso veli valvoo -meininkiä minun makuuni.

Kirjan tapahtumat hyppivät jonkin verran. Asiat paljastuvat kerroksittain ja joissain kohdin on hankala pysyä mukana siitä, missä vaiheessa oikein ollaankaan menossa. Osa tapahtumista jää myös jokseenkin epäselviksi. Niitä ei avata riittävästi tai selitetä kunnolla. Tämä jäi ainakin itseäni harmittelemaan. Myös henkilöhahmot jäävät melko pintapuolisiksi...

Teos on kuitenkin kiintoisaa luettavaa. Se herättää ajatuksia. Itse pidin eniten kuitenkin siitä, miten se on ottanut huomioon Japanin kulttuurin ja hyödyntänyt sitä tehokkaasti. Tämä pyhiinvaellusreitin seuraaminen on oikein kaunis idea.

Cecelia Ahern: P.S. I Love You

Alkuteos: 2004 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Sivumäärä: 503
Kustantaja: HarperCollinsPublishers
ISBN: 978-0-00-726308-0
Muoto: Pokkari
Peukku: ^^b

*Some people wait their whole lives to find their soul mates. But not Holly and Gerry.

They were childhood sweethearts - no one could imagine Holly and Gerry without each other.

Until the unthinkable happens. Gerry's death devastates Holly. But as her 30th birthday looms Holly discovers that Gerry has left her a bundle of notes, gently guiding her into her new life without him, each signed 'P.S. I Love You'.

With some help from her friends, and her noisy and loving family, Holly finds herself laughing, crying, singing, dancing - and being braver than ever before.

Life if for living, she realises - but it always helps if there's an angel watching over you.*



Rakastan tätä kirjaa ja rakastan sen pohjalta tehtyä elokuvaa vaikka ne eroavatkin melkoisesti toisistaan. Kummastakin välittyy kuitenkin toivo ja rakkaus, sekä usko siihen, että lopultakin elämä voittaa vaikka välillä siltä ei aina tuntuisi. Aina kannattaa tähdätä korkealle, pyrkiä rohkeasti kohti unelmia ja antaa mennä. Kannattaa yrittää ja elää.

Ahern kirjoittaa lämminhenkisesti ja tarttuvasti. Hahmoista ei voi kuin pitää. Heidän seurassaan viihtyy ja heidän kanssaan nauraa ja itkee. Heidän puolestaan toivoo. He ilmentävät yksinkertaisia toiveita, ovat helposti samaistuttavissa. Kaikki on niin todellisen tuntuista, että tarinan on helppo uskoa olevan tosi.

Tämä kirja on täynnä toivoa ja positiivista energiaa. Se kannustaa jatkamaan ja jaksamaan. Luottamaan siihen, että ystävät eivät hylkää ja että sateisen ja synkän vaiheen jälkeen alkaa aurinko paistamaan. Aivan ihanaa luettavaa!

Agatha Christie: Golfkentän murha

Alkuteos: Murder on the Links (1923)
Suomentaja: Niilo Pakarinen
Ilmestymisaika: (ko.painos)
Sivumäärä: 242
Kustantaja: WSOY
ISBN: 952-459-420-X
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: 2. Hercule Poirot -kirja
Peukku: ^^b

*Salaperäinen eteläamerikkalainen liikemiesmiljonääri P.T. Renauld lähettää Ranskasta hätäisen avunpyynnön, mutta tikarikätinen kuolema on nopeampi kuin mannermaan pikajuna, joka kiidättää Hercule Poirotin Lontoosta Merlinvillen pikkukaupunkiin, Renauldin suureen huvilaan meren rannalla.

Miljonäärin arvoituksellinen murha laukaisee yllätyksellisen tapahtumien sarjan, jossa murha johtaa murhaan, petos petokseen ja häikäilettömään kiristykseen. Mutta jo alusta pitäen Poirot kiinnittää huomiota kahteen seikkaan: kelloon, joka edistää aivan liikaa, ja merkillisen pitkään päällystakkiin murhatun miehen yllä.*



Mutkikkaasti punottu juoni, jota hämää vielä mainiosti se, että tarinan kertoo kapteeni Hastings. Tästä Poirotista ei suuria tunteita puutu kun syyttävät sormet osoittelevat vuoroin toista ja vuoroin toista. Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee sekin, että Poirotilla on kilpailija: Giraud-niminen etsivä, jonka toimintatavat ovat melko erilaiset kuin Poirotin. Virkaveljeksillä onkin melkoinen kiire naljailla toisilleen ja ehättää ratkaisemaan rikos ennen toista.

H. P. Lovecraft: Vaaniva pelko ja muita kertomuksia

Alkuteokset: 1908-1933 (ilm.)
Suomentaja: Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 363
Kustantaja: Jalava
ISBN: 978-951-887-437-2
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: H. P. Lovecraftin kootut teokset III


*H. P. Lovecraft (1890-1937) oli kulttihahmo anglosaksisessa kauhukirjallisuudessa. Hänen novelliensa aihepiiri ulottuu haudanryöstäjistä kuolleiden henkiin herättäjiin ja ihmissyöjistä Uuden Englannin takametsissä muinaisiin hirviöihin Atlantiksen raunioissa valtameren pohjalla. Lovecraft loi Cthulhu-mytologian, johon useat myöhemmät kirjoittajat ovat kirjoittaneet jatkoa.

H. P. Lovecraftin koottujen teosten kolmas osa sisältää kokoelman Alkemisti kokonaisuudessaan, pienoisromaanin Hulluuden vuorilla, uudelleen suomennettuja novelleja Temppeli-kokoelmasta sekä kolme ennen suomentamatonta novellia.

Kokoelmassa on useita Lovecraftin tunnetuimpia novelleja, jotka kuuluvat hänen keskeiseen tuotantoonsa.*



Ensimmäinen kosketukseni Lovecraftiin kirjallisena. Tähän asti olen katsonut vain muutamia hänen tuotantoonsa pohjautuvia elokuvia. Ja tietenkin kuullut juttuja hänestä ja hänen tuotannostaan.

Lovecraftin tyyli kirjoittaa ja edetä on hidas ja jokseenkin paatoksellinen. Hän käyttää paljon aikaa kuvailuun ja kerrontaan ja tapahtumat etenevät varsin verkkaisella tahdilla jopa siinä määrin, että itse meinasin pitkästyä. Tunnelmaa kehitetään pitkillä pohdinnoilla ja selityksillä ja lukija alkaa odottamaan. Ja saattaa pettyä. Monesti itse ainakin huomasin odottavani jotain todella kauheaa, mutta sitten kaikki tuntui supistuvan kokoon.

En sano, etteikö teksti olisi houkuttelevaa ja kutkuttelevaa, mutta jotenkin omalta kohdaltani se viimeinen silaus jäi uupumaan. Ehdottomasti mielenkiintoista luettavaa, mutta suosittelen kyllä lukemaan jotain toista kirjaa tämän rinnalla ja ottamaan novellin kerrallaan.

Anne Brontë: Agnes, kotiopettajatar

Alkuteos: Agnes Grey (1847)
Suomentaja: Kaarina Ruohtula
Ilmestymisaika: 1971 (ko.painos)
Sivumäärä: 293
Kustantaja: Arvi A. Karisto Oy
Muoto: Kirja

*Agnes Grey elää turvattua elämää viktoriaanisen ajan Englannissa, kunnes hänen isänsä menettää rahansa haaksirikon takia. Agnes päättää lähteä ansaitsemaan itse kotiopettajattarena.

Agnes kotiopettajatar on Anne Brontën esikoisteos, jossa hän kuvaa kokemuksiaan kotiopettajattarena kahdessa perheessä. Toisessa näistä ”kauhukakarat” aiheuttavat Agnekselle vaikeuksia, toisessa hän saavuttaa kauniin huikentelevan oppilaansa Rosalien kiintymyksen. Agneksen ja nuoren pastorin rakkaustarina on kirjailijan kuvitelma siitä, millaiseksi hän olisi toivonut oman romanssinsa kehittyvän.

Agnes kotiopettajatar on sekä romanttinen että realistinen teos. Ajan patinan alla siinä on runsaasti liittymäkohtia nykyaikaan. Näitä ovat vanhempien ja lasten väliset suhteet, kasvatusongelmat - vaottavana esimerkkinä se, mihin vapaa kasvatus saattaa johtaa – sekä pinnallisen loiston takaa ammottava tyhjyys.

Teos ei ole vain ”yksinkertainen ja vaatimaton kuin musliinipuku”, kuten eräs arvio siitä kuuluu, vaan Anne Brontën välittämä kuva arkielämän todellisuudesta viktoriaanisena aikana.*



Kirja on melko ilmeetön verrattuna toisten Brontën-sisarusten teoksiin. Siinä on hyvin kuvattu elämää, yhteiskuntaluokallisia eroja ja ajatusmaailmojen ilmeikkyyttä. Kuitenkin henkilöhahmot jäävät melko etäisiksi ja suppeiksi, vähän vieraiksi. Heistä tuntuu puuttuvan henki ja intohimo. Teos on kuin päiväkirja, johon ei kuitenkaan olla uskallettu vuodattaa syvimpiä tuntoja. Aivan kuin kertoja arkailisi avata sisimpänsä lukijalle. Sanoisin kuitenkin, että mikäli haluaa alkaa tutustua Brontën-sisarusten kirjoihin, tässä on kirja josta on helppo aloittaa. Se on helppotajuisempi ja miellyttävä lukukokemus kaikesta huolimatta.

Agatha Christie: Varjossa auringon alla

Alkuteos: Evil Under the Sun (1941)
Suomentaja: Eero Ahmavaara
Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos)
Sivumäärä: 256
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-952-459-528-5
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: 20. Hercule Poirot -kirja

*Hercule Poirot on hyvin ansaitulla lomalla. Loikoillessaan auringossa tyylikkäässä helleasussaan etsiväystävämme näkee varjojen lankeavan paratiisin ylle. Luksusturistien joukossa on kuuluisa vamppi, näyttelijä Arlena Stuart, joka vetää vastustamattomasti miesten mielenkiinnon itseensä. Myös nuorten aviomiesten, jotka lomailevat vaimojensa kera. Ja ennen pitkää Arlena löytyy kuristettuna.

Tutkiessaan näyttelijättären arvoituksellista murhaa Hercule Poirot saa selville, että lähes jokaisella lomahotellinasukkaista on jokin yhteys vainajaan. Mutta kenellä heistä oli painavin syy murhata Arlena?*



Tiivishenkisesti ja nopeatempoisesti etenevä Poirot-dekkari. Tällä kertaa ei juuri pohdita asioita vaan edetään loogisesti ja melkoisen vauhdikkaasti. Koko tapaus on selvitetty muutamassa hetkessä kuten kirja itsekin. Tarina tempaisi ainakin minut niin hyvin itseensä mukaan, että lukaisin kirjan yhdessä päivässä.

Poirot televisiosarjan seuraajillekin kirjasta lienee hupia. Henkilöhahmoja ja tapahtumia on muuteltu jonkin verran kirjasta sarjaan. Joten kumpaiseenkin versioon kannattaa ehdottomasti tutustua.

Erica Spindler: Pelinjohtaja

Alkuteos: Killer Takes All (2005)
Suomentaja: Virpi Kuusela
Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)
Sivumäärä: 381
Kustantaja: Förlaget Harlequin AB
ISBN: 91-640-3857-2
Muoto: Pokkari

*Pelinjohtaja ei ole puolueeton. Hän houkuttaa sinut perässään omaan maailmaansa. Hän on taitava valehtelija, huijari ja petturi. Hän manipuloi mieltäsi. Et pysty enää erottamaan valhetta totuudesta. Viime sekunnilla, kun peli loppuu, hän on vienyt kaiken.

Stacy Killian epäilee ystävänsä kuoleman liittyvän salaperäiseen roolipeliin nimeltä Valkoinen Kani. Pian käy ilmeiseksi, että joku ottaa pelin tosissaan. Kieroutuneet viestit ennakoivat karmeita murhia, eikä yksikään peliin osallistunut ole turvassa.

Valkoinen Kani on enemmän kuin peli. Se on todellisempaa kuin elämä ja kuolema. Kuka tahansa voi kuolla… ja voiton vie tappaja.

Ehditäänkö arvaamaton Valkoinen Kani pysäyttää, ennen kuin hän on tehnyt kaikista pelaajista selvää – ja korjaa potin?*



Mielestäni oli varsin virkistävää lukea dekkaria – tai psykologista trilleriä, kuten kirja itse mainostaa – vähän harvinaisemman juonen puitteissa. Itse ainakaan en ole koskaan ennen törmännyt teokseen, jossa roolipelaamisella ja roolipelillä olisi näinkin suuri osuus juonessa. Koko tapahtumien ketju nimittäin on kuin osa valtavaa roolipeliä, jossa jokaisella on omat kykynsä ja jossa pelinjohtaja pyrkii huijaamaan kaikkia.

Spindler on hyvin osannut ottaa huomioon ihmisten kahdenlaisen suhtautumisen roolipeleihin ja niiden pelaamiseen. Niin negatiivinen kuin positiivinenkin kanta tuodaan kirjassa esille, mikä on hyvä tasapainon säilyttämiseksi. Vaikka tässä kirjassa roolipeliä käytetäänkin murhasarjan välineenä, eivät kaikki roolipelaajat sentään ole murhanhimoisia mielipuolia. Tosin eivät he kaikki myöskään ole superälykkäitä, jotka vain purkavat ”henkistä painetta” pelaamiseen.

Kirjan henkilöhahmot ovat ihan kiinnostavia ja heidän vaiheistaan on sinällään mukava lukea. Harlequinmaiseen tyyliin sopien, ovat hahmot kuitenkin ehkä hieman liian karikatyyrisiä ja yksiselkoisia. Myös pakollisia ihastumisia ja sen sellaisia on luvassa, kuten asiaan kuuluukin. Kaikesta tästä huolimatta Pelinjohtaja on ihan viihdyttävä lukukokemus, jossa oikeaan osuminen ei ainakaan kirjan sankareilta käy liian helposti.

Väinö Linna: Musta rakkaus

Alkuteos: 1948 (ilm.)
Ilmestymisaika: 1986 (ko.painos)
Sivumäärä: 177
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-02400-7
Muoto: Kirja

*Tiivistunnelmainen romaani nuoresta rakkaudesta ja tuhoon johtavasta mustasukkaisuudesta Amurissa, Tampereen tehdaskorttelissa. Nuoren Väinö Linnan toinen teos, jolla hän tuli jäädäkseen suomalaiseten mieliin vuonna 1948. Kolme kirjallista palkintoa, muun muassa arvostetun Kalevi Jäntin palkinnon voittanut romaani oli esikoisteoksen, Päämäärän, ohella osoitus siitä taiteellisesta luomisvoimasta, joka myöhemmin on vienyt Väinö Linnan sekä kotimaassa etä käännöksinä miljoonien ihmisten tietoisuuteen. Musta rakkaus oli myös Edvin Laineen ohjaaman suositun elokuvan pohjana. Tekijän uudistama laitos ilmestyi vuonna 1957, ja teos on käännetty ruotsiksi ja viroksi.*



Todellakin tiivistunnelmainen ja intohimoinen teos. Kaikki tapahtuu salamavauhtia; niin nuorten rakkaus, kuin epäilysten ja mustasukkaisuuden herääminen ja lopullinen ratkaisu. Ihmiset ovat kiivaita ja tunteikkaita, juorut kulkevat ja vakuuttelut seuraavat toisiaan. Perinteikästä vanhaa suomalaista elämää, johon on laitettu reima annos dramatiikkaa.

Kielellisesti Linnan teos on rikas. Siinä viljellään kansanomaista puhetta, joka luo teokseen oman viehättävyytensä ja eloisuutensa. Olkoonkin, ettei tuo tampereen murre ole itselle niin kauhean tuttu taikka rakas. Se antaa kuitenkin kirjalle oman leimansa ja herättää hahmot eloon. Jotkut käytetyistä sananparsista ja ilmauksista kuitenkin ovat nykylukijalle ja vieläpä ei tamperelaiselle hivenen hankalia hahmottaa. Jonkin verran aika ja paikka sidonnaisuutta on siis havaittavissa.

Kiintoisa teos, jonka helposti lukaisee yhdessä illassa jos ei anna hahmojen tietyn yksinkertaisuuden häiritä liikaa. Tosin, näin lyhyessä kirjassa olisi hankala päästä hahmoihin sisälle ja pintaa syvemmälle.

Susie Moloney: Sateen aika

Alkuteos: A Dry Spell (1997)
Suomentaja: Ilkka Äärelä ja Ulla Selkälä
Ilmestymisaika: 1998 (ko.painos)
Sivumäärä: 383
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-22534-7
Muoto: Kirja

*Aavalla preerialla sijaitseva Goodlansin kaupunki on ollut mainio paikka maan viljelemiseen ja lasten kasvattamiseen. Nyt olot ovat muuttuneet traagisesti. Neljään vuoteen ei ole satanut pisaraakaan. Vauraat sukutilat ovat vaarassa joutua vasaran alle. Uhkan tuntua lisäävät kauhistuttavat tuhopoltot ja mystiset tapahtumat.

Tähän maisemaan saapuu hippikulkurilta näyttävä Tom Keatley, mies jota sanotaan sateentekijäksi. Hänet on hälyttänyt paikalle Karen Grange, pankinjohtaja, joka ei tiedä enää muuta keinoa kuolevan kaupungin pelastamiseksi. Ulospäin tyylikäs ja varautunut Karen ja rento, naisten katseita keräävä Tom eivät tunnu sopivan työpariksi, mutta heillä on enemmän yhteistä kuin arvaavatkaan.

Liittolaiset ryhtyvät yhdessä tutkimaan kaupungin arvoituksia, mutta huomaavat olevansa herkulesmaisen tehtävän edessä. Vastustajana on jotain ihmistä suurempaa.*



Tässä kirja, jossa on jotain Stephen King-maista, mutta selvästi naisellisella kosketuksella. Tapahtumissa on samaa mystistä selittämättömyyttä, joka kuitenkin samalla tuntuu ihan ymmärrettävältä ja loogiselta kuin mitä Kingin kirjoissa. Kuitenkin hahmoihin ja heidän välisiinsä suhteisiin on paneuduttu selvästi naisellisemmalla otteella. Perhesuhteita ja pientä romantiikkaa on luvassa.

Moloneyn tyyli kirjoittaa on rento ja miellyttävä lukea. Tapahtumissa kestää yleensä helposti mukana. Ehkä pientä miinusta antaisin liian monista henkilöhahmoista ja tapahtumista jotka tapahtuvat miltei kokoajan päällekkäin ja välistä niiden järjestys saattaa olla melko hyppivä. Ehkä aavistuksen liikaa pompottelua sinne ja tänne.

Koska hahmoja on niin iso liuta, jää suurin osa heistä melko pintapuolisiksi. Ja ne pienet romanttiset jutut ovat vähän liian itsestään selviä ja tuntuvat tapahtuvan vähän liian nopeasti. Kaupungin historiasta ja sen tapahtumista olisi ihan mielellään saanut enemmänkin selville. Muuten kyllä ihan miellyttävä teos.

Sarah Dunant: Yli rajan

Alkuteos: Mapping the Edge (1999)
Suomentaja: Sirkka-Liisa Sjöblom
Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)
Sivumäärä: 397
Kustantaja: Book Studio
ISBN: 951-612-004-0
Muoto: Pokkari

*Eräänä päivänä Anna pakkaa kassinsa kertomatta kenellekää minne hän on menossa tai miksi hän lähtee – hän vain lupaa tulla takaisin pian.

Ihmisiä katoaa päivittäin. He vain kävelevät ovesta ulos ja muuttuvat pian numeroiksi kylmissä tilastoissa. Niillä, jotka jäävät, on edessään julma todellisuus ja pitkien jäähyväisten aika.

Kotona Annaa odottaa tämän kuusivuotias tytär Lily. Kun Annaa ei kuulukaan takaisin, hänen ystävänsä keksivät tekosyitä pitkitetylle matkalle – kunnes aikaa kuluu niin paljon, että on jo mahdollista ettei Anna koskaan enää palaakaan.

Läheisen katoaminen saa sielun verille. Ihminen jota rakastaa paljon – ja jonka luulee tuntevansa – voiko hän vain lähteä omasta tahdostaan? Vai onko kyseessä jotakin pahempaa, joku joka teki valinnan hänen puolestaan? Vastausten sijaan ainoa johon voit turvautua on mielikuvituksesi. Kovassa todellisuudessa vain unelmia.

Anna on matkalla pimeyteen. Vietelty vai kaapattu? Hän on jännittävällä eroottisella matkalla, ja toisaalla sairaan mielen fantasian uhri.

Mitä enemmän asiaa ajattelet, sitä syvemmälle uppoat mielikuvitukseen. Rajat hämärtyvät. Olet reunalla.

Anna lähtee pois. Hei hei.*



Kirja on yhtä hyppivä ja sekava kuin mitä takakansi antaa ymmärtää. Siinä eletään periaatteessa kolmessa ajassa. Toisaalla seurataan miten Annan Lily tyttärellä menee kotona Annan ystävien valvovan silmän alla. Se on todellisuutta. Kaksi muuta aikaa ovat toistensa vaihtoehtoja. Toisessa Anna tosiaan kaapataan ja toisessa hän taas on seikkailullisella matkalla miehen kanssa… Kumpaakaan näistä vaihtoehdoista ei aseteta totuudeksi. Lukija saa itse päätellä kumpaa enemmän uskoo. Vai uskooko kumpaakaan? Ja jollain jännittävän kierolla tavalla kumpaisenkin näiden vaihtoehdon langat sidotaan yhteen. Ne kumpikin olisivat voineet olla olemassa.

En oikein osaa päättää pidinkö kirjasta vai en. Se on hyvin kirjoitettu. Sitä luki mielellään. Jotenkin vain itseäni häiritsi tuo vaihtoehtojen tarjoaminen, se ettei mitään selvää ollut. Etenkin kun loppu vielä tavallaan jää auki…