Suomentaja: Virpi Kuusela
Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)
Sivumäärä: 381
Kustantaja: Förlaget Harlequin AB
ISBN: 91-640-3857-2
Muoto: Pokkari
*Pelinjohtaja ei ole puolueeton. Hän houkuttaa sinut perässään omaan maailmaansa. Hän on taitava valehtelija, huijari ja petturi. Hän manipuloi mieltäsi. Et pysty enää erottamaan valhetta totuudesta. Viime sekunnilla, kun peli loppuu, hän on vienyt kaiken.
Stacy Killian epäilee ystävänsä kuoleman liittyvän salaperäiseen roolipeliin nimeltä Valkoinen Kani. Pian käy ilmeiseksi, että joku ottaa pelin tosissaan. Kieroutuneet viestit ennakoivat karmeita murhia, eikä yksikään peliin osallistunut ole turvassa.
Valkoinen Kani on enemmän kuin peli. Se on todellisempaa kuin elämä ja kuolema. Kuka tahansa voi kuolla… ja voiton vie tappaja.
Ehditäänkö arvaamaton Valkoinen Kani pysäyttää, ennen kuin hän on tehnyt kaikista pelaajista selvää – ja korjaa potin?*
Mielestäni oli varsin virkistävää lukea dekkaria – tai psykologista trilleriä, kuten kirja itse mainostaa – vähän harvinaisemman juonen puitteissa. Itse ainakaan en ole koskaan ennen törmännyt teokseen, jossa roolipelaamisella ja roolipelillä olisi näinkin suuri osuus juonessa. Koko tapahtumien ketju nimittäin on kuin osa valtavaa roolipeliä, jossa jokaisella on omat kykynsä ja jossa pelinjohtaja pyrkii huijaamaan kaikkia.
Spindler on hyvin osannut ottaa huomioon ihmisten kahdenlaisen suhtautumisen roolipeleihin ja niiden pelaamiseen. Niin negatiivinen kuin positiivinenkin kanta tuodaan kirjassa esille, mikä on hyvä tasapainon säilyttämiseksi. Vaikka tässä kirjassa roolipeliä käytetäänkin murhasarjan välineenä, eivät kaikki roolipelaajat sentään ole murhanhimoisia mielipuolia. Tosin eivät he kaikki myöskään ole superälykkäitä, jotka vain purkavat ”henkistä painetta” pelaamiseen.
Kirjan henkilöhahmot ovat ihan kiinnostavia ja heidän vaiheistaan on sinällään mukava lukea. Harlequinmaiseen tyyliin sopien, ovat hahmot kuitenkin ehkä hieman liian karikatyyrisiä ja yksiselkoisia. Myös pakollisia ihastumisia ja sen sellaisia on luvassa, kuten asiaan kuuluukin. Kaikesta tästä huolimatta Pelinjohtaja on ihan viihdyttävä lukukokemus, jossa oikeaan osuminen ei ainakaan kirjan sankareilta käy liian helposti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti