Alkuteos: Der golden Topf - Ein Märchen aus der neuen Zeit (1814)
Suomentaja: Sanna Isto-Rodenkirchen
Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)
Sivumäärä: 176
Kustantaja: Loki-kirjat
ISBN: 952-9646-21-6
Muoto: Pokkari
Peukku: ^^b
*E.T.A. Hoffmann (1776-1822), saksalaisen romantiikan edustaja, kirjoitti fantasiasävytteisiä tarinoita, joiden tunnuspiirteitä ovat todellisuuden illusorisuus ja yliluonnollisten voimien läsnäolo. Häntä pidetään useiden kirjallisten tyylisuuntien isänä surrealismista moderniin kauhukirjallisuuteen. Esikuvakseen ja innoittajakseen hänet ovat nimenneet mm. Nathanael Hawthorne ja Edgar Allan Poe.
Kultaista maljaa on sanottu Hoffmannin parhaaksi tarinaksi. Myös kirjailija itse piti sitä mestariteoksenaan. Hoffmann ei yksinomaan tempaa lukijaansa oudon tarinan syövereihin, hän myös parodioi omaa tarinaansa kaiken aikaa, ja lopputuloksena on fantasia, jossa houreet, taru ja todellisuus yhtyvät suloiseksi sekamelskaksi eikä mikään ole enää miltä näyttää.
"Herra ei taida olla aivan tolkussaan!" sanoo kunnioitettava porvarisrouva katsellessaan opiskelija Anselmusta, joka on ottanut syleilyynsä yhden Elben rannan saksanheisipuista, ravistelee sitä turhautuneena ja voihkii surkeasti kun kultaiset käärmeet - etenkään tietty sinisilmäinen - eivät kovaäänisistä pyynnöistä huolimatta enää välky ja helise. Ja kuitenkin...
Kultainen malja on rakkauden ylistyslaulu, erikoinen jännityskertomus ja todeksi tuleva kaunis taru menneiltä ajoilta - ja samalla kutkuttavaa naurua sekä niille, jotka ottavat tarinan vakavasti, että niille, jotka eivät ymmärrä siihen uskoa.*
Satu vaikuttaa kepeältä ja helposti ymmärrettävältä ja pintapuolisesti se onkin sellainen. Se on helppolukuinen ja nopeatempoinen, tapahtumat seuraavat toinen toisiaan melkoista vauhtia eikä turhia hetkiä ole. Kuitenkin kepeys on osittain silmänlumetta. Sadun voi ymmärtää halutessaan pelkkänä satuna - tarinana vailla sen kummempia merkityksiä. Tai sitten voi alkaa pohtia syvemmin ja nähdä maailman pinnan alla...
Jossain määrin satu on hassu ja hupaisa. Jotkut tapahtumat saavat pudistamaan päätä ja nauramaan. Osa hahmoista on melko hupaisia ja heidän toimensa väliin kummallisiakin. Muutenkin satu on melkoisen huvittava ja lennokas. Sellainen, jota on miellyttävä lukea, jos antaa sen pienen erikoislaatuisuuden mennä omia teitään ja viedä mukanaan.
Tarina on sinällään kiinnostava vaikka jokseenkin perinteinen. Vaikka takakansi mainostaakin rakkauden ylistyslaulua, jää se melko vähäisille kannattimille. Kaunis tarina on silti ja ehdottoman kiinnostava.
Suomentaja: Sanna Isto-Rodenkirchen
Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)
Sivumäärä: 176
Kustantaja: Loki-kirjat
ISBN: 952-9646-21-6
Muoto: Pokkari
Peukku: ^^b
*E.T.A. Hoffmann (1776-1822), saksalaisen romantiikan edustaja, kirjoitti fantasiasävytteisiä tarinoita, joiden tunnuspiirteitä ovat todellisuuden illusorisuus ja yliluonnollisten voimien läsnäolo. Häntä pidetään useiden kirjallisten tyylisuuntien isänä surrealismista moderniin kauhukirjallisuuteen. Esikuvakseen ja innoittajakseen hänet ovat nimenneet mm. Nathanael Hawthorne ja Edgar Allan Poe.
Kultaista maljaa on sanottu Hoffmannin parhaaksi tarinaksi. Myös kirjailija itse piti sitä mestariteoksenaan. Hoffmann ei yksinomaan tempaa lukijaansa oudon tarinan syövereihin, hän myös parodioi omaa tarinaansa kaiken aikaa, ja lopputuloksena on fantasia, jossa houreet, taru ja todellisuus yhtyvät suloiseksi sekamelskaksi eikä mikään ole enää miltä näyttää.
"Herra ei taida olla aivan tolkussaan!" sanoo kunnioitettava porvarisrouva katsellessaan opiskelija Anselmusta, joka on ottanut syleilyynsä yhden Elben rannan saksanheisipuista, ravistelee sitä turhautuneena ja voihkii surkeasti kun kultaiset käärmeet - etenkään tietty sinisilmäinen - eivät kovaäänisistä pyynnöistä huolimatta enää välky ja helise. Ja kuitenkin...
Kultainen malja on rakkauden ylistyslaulu, erikoinen jännityskertomus ja todeksi tuleva kaunis taru menneiltä ajoilta - ja samalla kutkuttavaa naurua sekä niille, jotka ottavat tarinan vakavasti, että niille, jotka eivät ymmärrä siihen uskoa.*
Satu vaikuttaa kepeältä ja helposti ymmärrettävältä ja pintapuolisesti se onkin sellainen. Se on helppolukuinen ja nopeatempoinen, tapahtumat seuraavat toinen toisiaan melkoista vauhtia eikä turhia hetkiä ole. Kuitenkin kepeys on osittain silmänlumetta. Sadun voi ymmärtää halutessaan pelkkänä satuna - tarinana vailla sen kummempia merkityksiä. Tai sitten voi alkaa pohtia syvemmin ja nähdä maailman pinnan alla...
Jossain määrin satu on hassu ja hupaisa. Jotkut tapahtumat saavat pudistamaan päätä ja nauramaan. Osa hahmoista on melko hupaisia ja heidän toimensa väliin kummallisiakin. Muutenkin satu on melkoisen huvittava ja lennokas. Sellainen, jota on miellyttävä lukea, jos antaa sen pienen erikoislaatuisuuden mennä omia teitään ja viedä mukanaan.
Tarina on sinällään kiinnostava vaikka jokseenkin perinteinen. Vaikka takakansi mainostaakin rakkauden ylistyslaulua, jää se melko vähäisille kannattimille. Kaunis tarina on silti ja ehdottoman kiinnostava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti