Alkuteos: Pelien valtakunta (2015)
Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)
Sivumäärä: 314
Kustantaja: Arena
ISBN: 978-952-300-116-9
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
*Rovion ja Supercellin menestys on synnyttänyt Suomeen pelibuumin. Peliyrityksiä syntyy jatkuvasti, ja ulkomaiset sijoittajat etsivät kuumeisesti uusia hittipelejä. Suomalainen peliosaaminen on maailman huippua, mutta mitä sen taustalta löytyy?
Pelien valtakunta on läpileikkaus suomalaisen peliteollisuuden noususta. Tietokirjassa kurkistetaan Rovion, Remedyn, Supercellin ja muiden pelistudioiden toimistoihin sekä selvitetään hittipelien syntytarinat. Mukana on myös rautalankaa pelialaa tuntemattomille: miten pelejä tehdään ja minkälaista liiketoimintaa se on? Kilpailulla alalla harva menestyy, ja teoksessa kerrotaan myös kadonneista peliyhtiöistä ja hiipuneista tähdistä. Lisäksi esitellään kuumimpia tulevaisuuden lupauksia.*
Olen itse satunnainen pelailija. Pelaan silloin tällöin, enkä yleensä kovinkaan tosissani. Taidan olla keskinkertainen pelailija, josta on mukava seurailla hahmonsa toimia eikä vain räiskyttää menemään. En edes ennen tätä kirjaa tiennyt siinä käsitellyistä pelistudioista kuin Rovion. Siskon suosituksesta ja kiinnostuksesta tartuin tähän teokseen ja upposin pelien maailmaan.
Aloitan hehkuttamalla kirjan kuvitusta. Kuvia on paljon ja ne ovat värikkäitä ja kiinnostavia. Tulee halu päästä näkemään lisää ja kokeilemaan pelejä. Varsinkin alun konsoleille suunnattujen pelien kuvat ovat välillä jopa henkeäsalpaavan upeita. Loppua kohti taso minusta laskee. Kuvia olisi kyllä voinut olla enemmänkin.
Kirja on jaettu useampiin isoihin lukuihin ja pieniin esittelyihin. Isoissa luvuissa käydään läpi tunnetuimpien ja suurimpien pelistudioiden tarina alusta tähän päivään. Niissä myös esitellään heidän tunnetuimpia pelejään ja pohditaan sitä, miksi juuri ne nousivat hiteiksi. Käsittääkseni luvut alkavat vanhimmasta ja jatkuvat sitten nuorimpaan. Alkupään luvut myös keskittyvät enemmän konsoleille tekeviin yhtiöihin ja loput taas mobiiliin. Tunnustan, että alun ahmin ja olin todella koukussa kirjaan. En nimittäin ollut tiennyt, että Suomesta on tullut niinkin kovia pelejä ja tekijöitä. Sitten tuli luku Roviosta. Lukeminen tössäsi vähäksi aikaa kokonaan. Ehkä olen vain niin täynnä Rovion hehkutusta ja vihaisia lintuja, etten vain jaksanut. Lopulta sain kirjan kuitenkin jatkumaan. Mobiilipelejä tekevät firmat vain eivät oikein jaksaneet minua kiinnostaa. Tämä tosin johtuu ehkäpä siitä, että sen sijaan että odotusaikana kaivaisin mobiilipelin, minä avaan e-kirjan.
Esittelyissä taas käydään läpi pienempiä studioita ja kerrotaan heidän tämän hetken peleistään. Ne antavat oikein hyvän kuvan Suomen pelialan monitahoisuudesta ja siitä, että todellakin aika moni yrittää. Kiinnostavia tapauksia on nähtävästi kehitteillä useampiakin.
Kaikkiaan Lappalaisen kirjoitustyyli on miellyttävää luettavaa. Lukiessa ei oikeastaan edes ajattele sitä, että kyseessä on tietokirja. Kuvat ja faktat osaavat koukuttaa lukijan. Ja isommatkin luvut on jaettu pienempiin alalukuihin, joten lukemista on helppo jaksottaa. Itse tosin yleensä ahmin aina yhden luvun kerrallaan. Jopa Rovion kohdalla.
Pelien valtakunta on kiinnostava ja hyvin koottu opas suomalaiseen peliteollisuuteen ja sen kehitykseen. Sanoisin jopa, että aika ehdotonta luettavaa pelaavalle kansalle ja niille, joita ala kiinnostaa.
