Alkuteos: The Legacy (1992)
Suomentaja: Johanna Vainikainen
Ilmestymisaika: 2003 (ko.painos)
Sivumäärä: 341
Kustantaja: Jalava
ISBN: 951-887-157-4
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Drowin perintö #1 / Forgotten Realms -kirja
Peukku: ^^b
Huom: Lue Jäätuulen laakso -trilogian jälkeen
*Elämä hymyilee Drizzt Do’Urdenille - parempaa elämää tuo vainottu musta haltia ei koskaan ole tuntenut. Hänen läheisin ystävänsä, kääpiö Bruenor, on noussut valtaistuimelleen, ja hänen seikkailutoverinsa Wulfgar ja Catti-brie suunnittelevat kevät-häitä. Jopa puolituinen Regis on palannut heidän luokseen. Kaikki ystävykset ovat siis koolla kukoistavan vauraan Mithrilluolan suojissa, missä kalliosta louhitaan aitohopeaa ja kääpiöiden vasarat laulavat tasaisesti ikivanhaa loppumatonta lauluaan. Mutta Drizzt ei ole päässyt tähän asti jättämättä jälkeensä voimakkaita vihollisia. Yksi niistä on Lukkikuningatar Lloth, pahojen mustien haltioiden kauhistuttava jumalatar, joka uhkaa tehdä lopun drown miellyttävän rauhallisesta olotilasta.
Pahan perintö aloittaa uuden neliosaisen sarjan Drizzt Do’Urdenin seikkailuista. Tarina sijoittuu Forgotten Realms -pelimaailmaan.*
Pitkästä aikaa palaan takaisin Forgotten Realms -kirjojen maailmaan tämän lukuprojektini kanssa. Jo oli korkea aikakin, sillä tunnustettava on, että osa Jäätuulen laakso -trilogian tapahtumista oli päässyt unohtumaan. Onneksi menneisiin viitataan siten, että uusiin tapahtumiin pääsee hyvin mukaan kaikesta huolimatta.
Salvatoren tavaramerkkinä olevat vauhdikkaat taistelut ovat jälleen mukana, samoin kuin kunnollinen juonittelu. Salaisuuksia alkaa paljastumaan, eivätkä kaikki yksinkertaisilta vaikuttavat motiivit todellakaan ole yksinkertaisia. Luvassa on siis myös yllättäviä käänteitä ja vaikka yksi vaihe saadaankin kirjan mittaan päätökseen, avaa se liudan uusia ovia siihen, mitä seuraavaksi oikein tuleekaan tapahtumaan.
Pientä miinusta antaisin ehkä Salvatoren hahmojen kehitykselle. Vieläkin osa hahmoista vaikuttaa melkoisen mustavalkoisille ja tasaisille. Jopa päähenkilöistä tuntuu puuttuvat kunnollista syvyyttä, mutta jos oikein muistan, niin siihen tulee muutoksia myöhemmin. Tai sitten vain luin näitä kirjoja erilaisin ajatuksin/odotuksin silloin reilu kymmenen vuotta sitten… Kaikesta huolimatta Salvatore on yhä yksi suosikeistani fantasian saralla. Hänen kirjoihinsa on vähemmänkin lukeneen/lukevan helppo tarttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti