tiistai 9. elokuuta 2016

Veijo Meri: Manillaköysi

Alkuteos: Manillaköysi (1957)
Ilmestymisaika: (ko.painos)
Sivumäärä: 170
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-1-02692-5
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Delfiinikirjat
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2016: 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema (33/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 34, 40, 44 ja 45


*Kun Manillaköyden ensimmäinen painos ilmestyi 1957, totesivat monet arvostelijat sen vuosikymmenen ehkä merkittävimmäksi suomalaiseksi proosateokseksi. Kuluneiden vuosien aikana teos on herättänyt suurta huomiota myös ulkomailla; se on käännetty neljälletoista kielelle.


Manillaköysi on sotakirja, mutta Veijo Meren sota ei ole jännittävää seikkailua, jossa nopein ja nokkelin vetää pisimmän korren. Se on kaaosta, perinpohjaista epäjärjestystä, jossa nokkelinkin sekaantuu ja nopeinkin jää loukkuun syytä käsittämättä.


Veijo Meri ei kertojana pyri kuvaamaan sosiaalista tai historiallista todellisuutta, hän kuvaa yksilöitään tilanteissa, joita he eivät hallitse, ympäristössä joka on hätkähdyttävän omalakinen, yhtä aikaa oudon kirjas ja koomisesti väännähtänyt. Lukijalle Meren proosa merkitsee seikkailua maailmassa, jossa mikään ei ole varmaa vaikka kaikki on tuttua.*


Manillaköysi on sotakirja, joka voi soveltua sellaisellekin lukijalle, jota eivät kauheat raakuudet kiinnosta. Kirja nimittäin enemmän kertoo lomalle menevän miehen matkasta ja sattumuksista junassa kuin itse sodasta. Toki mukana on useampiakin sotilaiden toisilleen matkan aikana kertomia tarinoita, jotka käsittelevät sotaa ja sodan tapahtumia. Ne eivät kuitenkaan olleet minusta mitenkään liian ahdistavia, vaan koko teos on kirjoitettu enemmän humoristiseen kuin vakavaan sävyyn.

Manillaköyden huumori on kuivaa ja enemmän mustaa kuin valkoista, mutta sen onnistuu ottaa lukija mukaansa ja pitää kiinnostus yllä. Vaihtelevia tapahtumia ja erikoisia henkilöhahmoja seuraa mielellään ja kaiken tämän lisäksi teos on melko helppolukuinen. Itselläni ei ainakaan sen lukaisemiseen mennyt kauaa, ja uskon Meren kielen viehättävän helposti myös nykylukijaa. Ainakin itse tarttuisin uudestaan mieluummin tähän kuin vaikkapa Tuntemattomaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti