Alkuteos: Her Fearful Symmetry (2009)
Suomentaja: Paula Korhonen
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 475
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-20-8102-8
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2016: 24. Kirjasammon päivän täkynä 2016 ollut kirja (49/50)
*e rakkain,
Lupasin kertoa, joten tässä tulevat hyvästit. Yritän miettiä, miltä minusta tuntuisi, jos olisin sinä, mutta en osaa kuvitella maailmaa ilman sinua, vaikka olemme eläneet erossa näin pitkään.
En jätä sinulle mitään. Sait elää minun elämäni ja se saa riittää. Teen sen sijaan pienen kokeen - jätin kaiken kaksosille. Toivottavasti perinnöstä on heille iloa.
Älä murehdi, kaikki on hyvin.
Hyvästele Jack puolestani.
Rakkaudella, kaikesta huolimatta.
e
Parikymppiset amerikkalaiskaksoset Julia ja Valentina Poole ovat toistensa peilikuvia. He kuulevat ensimmäistä kertaa äitinsä kaksoissisaresta Elspethistä, kun heille kerrotaan, että he ovat perineet tämän asunnon Lontoon Highgaten hautausmaan liepeiltä.
Erottamattomat kaksoset muuttavat Lontooseen uudesta vapaudesta riemuiten ja alkavat rakentaa tädin asunnosta omaa kotiaan. Pian Valentina rakastuu kuolleen tädin miesystävään ja ryhtyy etsimään omaa identiteettiään. Julia närkästyy heikomman sisarensa itsenäistymispyrkimyksistä mutta löytää itselleenkin projektin: pakko-oireisesta häiriöstä kärsivän naapurin pelastamisen.
Ennen pitkää Julia ja Valentina saavat huomata, että he eivät olekaan asunnossaan kaksin. Seinien vangiksi jäänyt tädin haamu seuraa heidän jokaista askeltaan.
Hänen varjonsa tarina on 2000-luvun kummitustarina kahden kaksosparin elämästä täällä, tuonpuoleisessa ja niiden välillä. Romaani sukeltaa syvälle rakkauden moninaisiin muotoihin, pakkomielteisiin ja salaisuuksiin jotka olisi paras haudata.*
Jälleen kerran kirja kiinnosti minua sen takia, että se käsitteli kaksosuutta. Jotenkin olen tullut siihen tulokseen, että kaikki kirjailijat, jotka käyttävät kaksosia osana kirjojaan, ottavat kaksosuudesta käsittelyyn vain pelkät kliseet. He eivät näe kaksosuuden todellisia puolia, eivät todella käsitä sitä, mitä on olla kaksonen.
Kyllä. Kaksoset yleensä pukeutuvat tiettyyn pisteeseen asti samoin. Heissä säilyy samoja piirteitä läpi elämän. Kyllä, joskus kaksosia on todella hankala erottaa toisistaan. Kyllä, he saattavat leikkiä/huvitella sillä, että heitä on hankala erottaa. Mutta kyllä, heissä on myös valtavasti eroja. Ja kyllä, heistä toinen on aina “vahvempi” kuin toinen. Tämä tosin voi muuttua ajan myötä ja kaksosten oman persoonallisuuden voimistuessa. Ja ei, en usko, että kukaan todella päästäisi kaksosten tilannetta sellaiseksi kuin se on tässä kirjassa.
Minusta kaksosena on äärimmäisen vaikeaa ajatella, että noin 20-vuotiaat pukeutuisivat täsmälleen samalla tavalla tai nukkuisivat samassa huoneessa (saatikka sängyssä joka ikinen yö). Rakastan kyllä siskoani, mutta moinen liiallinen läheisyys tekisi minut hulluksi. Hän kuitenkin on siellä. Läsnä. Tunnen hänet ja hän on osa minua. Tiedän jos hänellä on jokin hätänä. Näin ollen siis näiden kaksosten tilanne on minusta äärimmäisen epärealistinen, joka taas sai minut suhtautumaan kirjaan ja sen juoneen enemmän tai vähemmän nuivasti. Kirjassa on hyviä ja todellisen tuntuisia pointteja. Mutta se vetää jotkut kohdat reippaasti yli. Jos moisen ei anna häiritä, niin kirjan juoni on menettelevä ja hahmot viihdyttäviä.
Itse pidin enemmän kirjan sivuhahmoista. Kaksoset, Valentina ja Julia, ovat jotenkin paperin ohuita. Heitä ei ole ilman toisiaan ja kirjan ideaa. Kumpikin haahuilee eteenpäin ilman varsinaista merkitystä ja lähes pakonomainen “ihastuminen” kuolleen tädin miesystävään on aika naurettava. Sivuhahmot ovat hyvin paljon kiintoisampia. Heissä on syvyyttä. Pakko-oireista kärsivä Martin on esimerkiksi melkoisen symppis tapaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti