S. K. Tremayne: Jääkaksoset

Alkuteos: The Ice Twins (2015)

Suomentaja: Oona Nyström

Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)

Sivumäärä: 349

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-29658-4

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 4, 17, 32, 41, 42, 44 ja 49

*Toinen identtisistä kaksostytöistä on kuollut. Mutta kumpi?

On kulunut vuosi siitä, kun toinen perheen identtisistä kaksostytöistä menehtyi onnettomuudessa. Perhe muuttaa syrjäiselle majakkasaarelle Skotlantiin toiveenaan jättää hirvittävä tragedia taakseen.

Heidän elämänsä pirstoutuu uudelleen, kun eloonjäänyt Kirstie-tytär alkaa väittää olevansa Lydia, tytär, jonka vanhemmat luulivat kuolleen.

Hyisellä, eristyksissä olevalla saarella menneisyys piinaa perheen äitiä: Mitä oikein tapahtui sinä kohtalokkaana päivänä, kun toinen kaksosista kuoli?*

Monet ovat kohisseet tästä uutuudesta. Itseäni kirjan lukeminen kiinnosti siksikin, että minulla itselläni on kaksoissisar. Eräällä lailla asetin odotuksia kohtalaisen korkealle.

Kirjassa tapahtumia seurataan enimmäkseen lasten äidin, Sarahin, näkökulmasta. Hänen minä-muotoinen kerrontansa valottaa asioita lapsensa menettäneen äidin kantilta ja antaa asioihin tietyllä tapaa yksipuolisen kuvan. Surunsa murtama Sarah ei aina näe kaikkea ja tulkitsee näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa oman itsensä kautta. Hän tarkastelee lisäksi maailmaa jokseenkin “oudosti”. Tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni, mutta minusta Sarahin toimintatavat tai logiikka joissain asioissa eivät ole aivan paikallaan. Hänen mielipiteensä ja käsityksensä vaihtelevat liian nopeasti lähes laidasta laitaan ollakseen uskottavia. Edes vaikka on vasta vähän aikaa sitten menettänyt suosikkilapsensa.

Sarahin vastapainona pääsemme seuraamaan asioita myös lasten isän Anguksen kannalta. Nämä pätkät on kuitenkin kerrottu ulkopuolista kertojaa käyttäen, joten mieheen lukija ei pääse samalla lailla käsiksi kuin äitiin. Tuntuukin, että Angus tuo mukanaan vain enemmän mysteerejä ja kummallisuuksia kuin itse selityksiä ja ratkaisuja. Hän on kuitenkin omalla tavallaan äärimmäisen kiehtova persoona. Minusta paljon jännittävämpi kuin Sarah.

Kirjassa Sarahin ja Anguksen välisillä suhteilla on suuri merkitys ja heidän kemiansa on merkittävässä osassa. Kummallakin on omat ongelmansa ja omat tapansa koettaa selvittää asioita. Pohdin sitä, että jos pari on ollut naimisissa kymmenen vuotta ja vaikka he menettävät toisen lapsensa, voisivatko heidän välinsä oikeasti olla noin rikki? Voisivatko he kohdella toisiaan todella niin kuin tässä kirjassa? Varsinkin Sarah saa minulta noottia, sillä hänen käytöksensä ja reaktionsa ovat melko “tekopyhiä”. Lisäksi minusta on kummallista miten aikalailla taloudellisen konkurssin tehnyt pariskunta vain vetelee viinipulloa toisensa jälkeen ja asustelee hotelleissa… Kai brittien konkurssi sitten vain on erilainen?

Jääkaksosten juoni on monimutkainen ja se paljastuu lukijalle vähä vähältä erilaisten vihjeiden ja muistojen kautta. Se ei ole yksiselitteinen eikä suora ja siinä on jännitettä. Valitettavasti minulle tuli tuntu, että se yrittää liikaa. Kaksoset itse jäävät sivuun ja tarina on enemmän Sarahin taistelua kohti uutta elämää ja mahdollisuutta. Ja toimillaan Sarah sai ainakin minut ärsyyntymään ja tuskastumaan itseensä. Tähän kirjaan turhaannuin. Olisin halunnut pitää siitä, mutta ei.