Alkuteos: Closed Casket (2016)
Suomentaja: Terhi Vartia
Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)
Sivumäärä: 324
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-41870-3
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Uusi Hercule Poirot -mysteeri #2
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2016: 16. En ollut ikinä ennen kuullut kirjasta (45/50)
*Hercule Poirot tutkii jälleen!
Agatha Christien mestarisalapoliisin pienet harmaat aivosolut hyrräävät kuin jaguaari.
Lady Athelinda Playford järjestää kartanossaan Irlannin maaseudulla kutsut. Hän aikoo illallisella ilmoittaa vierailleen suurista ja vähintäänkin yllättävistä muutoksista testamenttiinsa, mikä tuskin on kaikille mieleen. Vieraiden joukossa ovat myös kuuluisa belgialainen etsivä Hercule Poirot ja komisario Edward Catchpool, mutta kumpikaan ei tiedä, miksi heidät on kutsuttu - kunnes Poirot alkaa epäillä, että heidän teatraalisesti käyttäytyvä emäntänsä yllyttää tieten tahtoen murhaajaa iskemään…
Suljettu arkku on Sophie Hannahin toinen Hercule Poirot -mysteeri huikean suosion saaneen Nimikirjainmurhien (2014) jälkeen. Molemmat romaanit sijoittuvat turhamaisen pikku belgialaisetsivän kultakaudelle 1920-luvun Britanniaan.*
Sattui somasti, että juuri kun pohdin sitä, minkä kirjan sijoittaisin kyseiseen haasten kohtaan, sattui tämä uusin “poirot” tulemaan esiin keskustelussa. Ja mikä vielä parempaa, sattui kyseinen kirja palautumaan sopivasti bestsellerinä kirjastoon, joten sain sen napattua itselleni luettavaksi.
Hannahin uudet Poirot-kirjat ovat herättäneet kiivaasti keskustelua sekä puolesta että vastaan. Pidin Nimikirjainmurhista ja jännityksellä tartuinkin tähän uutukaiseen, jossa kertojana toimii Edward Catchpool. Catchpool ei tällä kertaa aivan yllä kertojana aikaisemmalle tasolle ja joissain kohtaa kirjan kieli muutenkin tuntuu erilaisemmalta, jokseenkin vieraalta. Poirot tuntuu jäävän vähän sivuun…
Suljetussa arkussa on varsin värikäs kirjo erilaisia ja erittäin persoonallisia henkilöhahmoja, joten ehkä siksikin Poirot on enemmän vain tarkkailijana. Ja onnistuupa pieni etsivä jopa tekemään perinteisen johtolankojen metsästysretkensä kesken murhatutkimuksien… Eli vihjeitä on kyllä tarjolla, mutta kaikkia niitä lukija ei varsinaisesti suoraan pääse poimimaan, vaan ne pitää pystyä päättelemään.
Kirjan juoni onkin aikamoista päättelyä. Miltei kaikilla tuntuu olevan mahdollisuus murhaan. Ja aika monella on motiivikin. Palasia saa yhdistellä hyvän tovin, ennen kuin asiat alkavat loksahtelemaan kohdilleen. Tällä kertaa jotkut asiat tuntuivat turhan helpoille ja itsestäänselville. Oliko juoni koetettu saada liian monimutkaiseksi? Loppunäytäntöön nimittäin kulutettiin todella paljon sivuja, kun selitettiin murhan motiiveja ja tekotapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti