Alkuteos: Sezon burz (2013)
Suomentaja: Tapani Kärkkäinen
Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)
Sivumäärä: 426
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-42199-4
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: The Witcher, Noituri #8
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2017: 31. Fantasiakirja (36/50)
*Kahdesti Suomessa Tähtifantasia-palkittu Noituri-saaga jatkuu vetävällä romaanilla, jonka tapahtumat sijoittuvat sarjan aloittaneen Viimeinen toivomus -novellikokoelman aikoihin.
Noiturin kuuluisat miekat on ryöstetty - ja juuri nyt Geralt tarvitsisi niitä enemmän kuin koskaan. Kerackin prinssi epäilee, että tekeillä on palatsivallankumous, ja hän on pyytänyt Geraltin apua. Noiturin on kuitenkin päästävä sulokkaan ja salaperäisen velho Punakorallin pauloista, ennen kuin hän voi jatkaa edes miekkavarkaan jäljitystä, mutta velhonaisella on aivan omia suunnitelmia Geraltin varalle. Myrskykausi on alkanut, ja pian noituri on uskollisen toverinsa bardi Valvatin kanssa korviaan myöten moninaisten tapahtumien ja juonittelujen pyörteissä…*
Tätä olin odottanut ja kyllä kannatti. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on luvassa hyvällä huumorilla höystettynä. Ja suomennos on jälleen vakuuttavaa tasoa. Mikä parasta, pienet pätkät kirjassa antavat jopa vihjeitä siihen, että tarina jatkuisi edelleen… Onkohan luvassa vastaavia, Geraltin ja kumppaneiden aikaisempiin vaiheisiin sijoittuvia tarinoita? Minua se ei haittaisi ainakaan ollenkaan.
Tässä tarinassa on monta rautaa yhtä aikaa tulilla. On velhoja omine suunnitelmineen ja kokeiluineen, kuninkaallisia omine kuvioineen. Ja taustalla pyörivät luonnonvoimat. Näistä aineksista on keitetty mainio soppa, joka nappaa mukaansa ja viihdyttää. Seurassa on niin vanhoja tuttuja kuin uusiakin tuttavuuksia. Muutaman nimen kanssa jäi pohtimaan, olikos tämä myöhemmin mukana vai ei. Pitäisi miltei lukea koko sarja uudelleen, sen verran aikaisemmasta kerrasta on jo aikaa, ettei aivan kaikkia hahmoja ja tapahtumia kunnolla muista.
Suosittelen aikuisemman fantasian ja tummemman huumorin ystäville. Aivan perus miekka ja magia -fantasian kategoriaan en edelleenkään Noitureita laittaisi, sen verran omintakeisia ne ovat. Mutta taatusti kokeilemisen arvoisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti