torstai 8. kesäkuuta 2017

Paula Hawkins: Tummiin vesiin

Alkuteos: Into the Water (2017)
Suomentaja: Antti Autio
Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)
Sivumäärä: 415
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-31439-4
Muoto: Sid.
Peukku:  ^^b
Lukuhaaste 2017: 10. Kirjan kansi on mielestäni kaunis (34/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 6, 17, 23, 24, 39, 47 ja 49

*Vähän ennen kuolemaansa Nel Abbot soitti siskolleen. Jules ei vastannut puhelimeen, ei halunnut kuunnella avunpyyntöjä. Kaikki sanovat, että Nel hyppäsi jokeen itse.

Sisarensa kuoleman jälkeen Jules joutuu palaamaan paikkaan, jonka toivoi jättäneensä iäksi taakseen, ja ottamaan huomaansa Nelin teini-ikäisen tyttären.

Julesia pelottaa. Hän pelkää omia syvälle haudattuja muistojaan, vanhaa taloa joen kupeessa ja aavistusta, jonka hän tuntee sisimmässään: ei Nel olisi hypännyt. Mutta kaikkein eniten hän pelkää vettä, ja paikkaa jota kutsutaan Hukkuneiden mutkaksi.

Pieni joenvarsikaupunki kihisee unohduksiin painettuja tarinoita. Kun ne nousevat pintaan, on monen asukkaan elämä vaarassa romahtaa.*



Kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle hitaanlaisesti. Useat vaihtuvat kertojat ja heidän kerrontansa muutokset voivat tuntua oudoilta ja hämmentäviltä ja ainakin itselläni tämä hidasti lukemisessa vauhtiin pääsyä. Osa kun kertoo tapahtumia omana itsenään, osaa taas seurataan ulkopuolisen kertojan silmin. Osa taas miltei puhuttelee kuolleita ja/tai lukijaa… Äkkiä tarina ja hahmot kuitenkin imaisevat mukaansa ja sitä huomaa lukaisseensa suurimman osan kirjasta kerralla. Näin kävi itselleni.

Kirjassa on monia hahmoja. He aukeavat lukijalle vähitellen ja myös toisten kertojahahmojen kautta. Juoni ja hahmot ovat kuin sipuli, joka paljastuu vähitellen kerros kerrokselta. Eikä siltikään kaikki ole niin yksinkertaista kuin miltä se vaikuttaa. Menneisyys ja historia kietoutuvat toisiinsa ja luovat oman mystisen taustansa tapahtumille.

Kirjassa on havaittavissa samoja elementtejä kuin kirjailijan aikaisemmassa kirjassa. Kaikeksi onneksi nyt juoni ja hahmot tuntuvat pysyvät paremmin kasassa. Yllätyksiä on, mutta ne ovat minusta paremmin käsitettävissä kuin Nainen junassa -teoksessa. Kokonaisuus ja loppu ovat paljon uskottavammat. Mistähän mystillisestä aiheesta tai poikkeavasta lähtökohdasta lähdetään liikkeelle seuraavaksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti