Alkuteos: Brave New World (1932)
Suomentaja: I. H. Orras
Ilmestymisaika: 2002 (ko.painos)
Sivumäärä: 260
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-31-2438-X
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2017: 2. Kirjablogissa kehuttu kirja (2: 43/50)
*Aldous Huxleyn laajan ja monipuolisen tuotannon tunnetuin teos, 1932 ilmestynyt Uljas uusi maailma, oli George Orwellin romaanin Vuonna 1984 rinnalla 1900-luvun tieteiskirjallisuuden perusteoksia. Biotekniikan uudet aluevaltaukset, jotka jo mahdollistavat ihmisyksilönkin kloonauksen, ovat tehneet siitä jälleen kutkuttavan ajankohtaisen.
Romaani kertoo tasapainon vuosista n. 600 jälkeen herramme Fordin, ajasta jolloin konekulttuuri on kehittynyt niin pitkälle, että ihmisen elämä syntymästä kuolemaan on tieteen keinoin valmiiksi kartoitettu. Lapset synnytetään koeputkissa, ja heti syntymästä heidät jaetaan eri luokkiin, joista kukin toteuttaa sille määrättyä tarkoitusta ja elintapaa. Kaikki on niin koneistettua ja tarkoin suunniteltua, ettei minkäänlaisia häiriöitä voi syntyä eikä liioin minkäänlaista kehityksen tarvetta ilmene. Jos tyytymättömyys jostain syystä sattuisi heräämään, palauttaa varta vasten kehitetty onnellisuushuume oitis tasapainon.
Jossakin tämän maailman kolkassa elää kuitenkin intiaaniheimo, jolle elämäntaistelu, syntymä ja kuolema ovat yhä todellisuutta. Heidän luokseen karkotetaan nuori nainen, jonka ansiosta muuan ihmisenalku on päässyt syntymään melkeinpä barbaarisen luonnollisesti. Tämä “Villi”, hänen standardista poikkeava suhtautumisensa, onnistuu herättämään uljaissa uusissa ihmisissä outoja ajatuksia, outoa kaipuuta.*
Tämän klassikon kerronta on melkoisen sekavaa. Minulla ainakin oli välillä hankaluuksia hahmottaa sitä, kuka puhuu ja milloin. Muistoja ynnä muita ei ole kunnolla erotettu reaaliaikaisesta kerronnasta, joten aikaerot ovat välillä selviä. Kyllä tästä selviää, eikä hankaluus ole onneksi kuin pieni osa. Teksti itse nimittäin on oikein hienoa ja kuvailevaa. Lukeminen sujuu kuin itsestään vaikka kirjan maailmaan pääseminen vaatiikin oman aikansa. Sen verran “keskelle” tarinaa ja tapahtumia lukija heitetään.
Huxleyn luoma maailma on mielenkiintoinen ja pelottavan kauhistuttava. Se on ylitsepursuava kulutusyhteiskunta, mistä oikeastaan kaikki muu tunnutaan kitkeneen pois. Osta, kuluta, heitä pois ja osta uutta. Elä oman kastisi mukaan, muu on turhaa. Lapset kasvatetaan koeputkissa kohti tiettyä elämän tarkoitusta ja aivopestään jo pieninä ajattelemaan halutulla tavalla. Kuluttaminen ja aivopesu ovat oikeastaan luoneet pelottavan uskonnon kaltaisen olotilan. Maailma on luotu valmiiksi, eikä poikkeavia ajatuksia suvaita.
Kirjan henkilöhahmot saivat minut ärsyyntymään. Lenina vaikuttaa aluksi kiintoisalta ja erilaiselta, mutta osoittautuu sitten melko samanlaiseksi massassaeläjäksi kuin kaikki muutkin. Hänestä ei ole vastustamaan koneistoa. Eikä ole Bernardistakaan, joka alkuun kuvittelee itsensä muista selvästi erilaiseksi. Lopulta hänkin haluaa vain suosiota. Entäpä sitten “Villi” tai siis John? Hän on kirjan merkittävistä hahmoista ainoa, joka on saanut “normaalin” kasvatuksen ja se on saanut hänet liian uskonnolliseksi, liikaa perinteisiä kristillisiä arvoja toteuttavaksi. Hän näkee uuden maailman elämän pelkkänä syntisenä paheena, ei elämisen arvoisena. Ovatko muka maailman vaihtoehdot vain kulutus ja moraalittomuus vastaan ylikristilliset arvot ja yksinkertainen elämä?
Varmasti edelleen ajatuksia herättävä tieteiskirjallisuuden klassikko, joka antaa lukijalleen haasteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti