keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Marianne Curley: Muinainen taika

Alkuteos: Old Magic (2000)
Suomentaja: Kaisa Kattelus
Ilmestymisaika: 2002 (ko.painos)
Sivumäärä: 308
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-31-2039-2
Muoto: Nid.
Peukku:  ^^b
Lukuhaaste 2017: 5. Kirjassa liikutaan luonnossa (2: 40/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 6, 15, 17, 21, 23, 26, 29, 31, 40, 46 ja 47

*Katen luokalle on tullut uusi poika, Jarrod. Luokan tytöt kiinnittävät huomiota hyvännäköiseen tulokkaaseen, mutta Kate näkee myös pinnan alle: hän huomaa, että Jarrodilla on hyvin harvinaislaatuinen kyky. Jarrod saa suuttuessaan aikaan säätilan muutoksia.

Jarrodin mielestä katen puheet ovat järjettömiä. Hän ei usko mihinkään yliluonnolliseen. Mutta kun Jarrodin perhettä vainoavat onnettomuudet seuraavat toisiaan, on Jarrodin uskallettava kuunnella, mitä Kate yrittää hänelle kertoa. Kate on oivaltanut, että Jarrodin suvun vastoinkäymisten syynä on vuosisatoja sitten langetettu kirous. Katen isoäidin avulla Jarrod ja Kate päätyvät lopulta hurjalle matkalle menneeseen aikaan, muinaisen kirouksen alkulähteille. Matkalla Jarrod joutuu hyväksymään omat voimansa ja käyttämään niitä taistelussa, jonka lopputulos vaikuttaa monen sukupolven elämään.

Australialaisen Marianne Curleyn Muinainen taika on jännittävä kertomus kahdesta nuoresta, jotka matkaavat nykypäivän Australiasta keskiajan Englantiin.*



Luettavasti ja kiinnostavasti kirjoitettu nuortenkirja, joka passaa mainiosti aikuisempaankin makuun. Jos lukija jaksaa noin 16-vuotiaiden nuorten elämien ongelmia ihastumisineen, toiveineen ja ulkopuolisuuden tunteineen. Niin, ja huonoa itsetuntoa ja syyllisyyden tunteita ei tietenkään saa unohtaa. Muinaisessa taiassa on tiiviissä paketissa normaalin nuortenkirjan ainekset, siihen on vain laitettu mukaan aimo ripaus muinaista kirousta.

Kate ja Jarrod ovat hahmoina mukiinmeneviä. Kate on päällepäsmäri, joka tietää (tai ainakin kuvittelee tietävänsä) paljon ja on se “vakaampi” osapuoli. Ainakin enemmin aikaa. Jarrod taas on itsesääliin ja huonoon omanarvontuntoon taipuvainen nuorukainen, josta nopeasti kuitenkin lopussa kuoriutuu selkärangallinen olento. Kaksikko toimii hyvin yhteen, vaikka heidän päätöksensä ja ajatuksen kulkunsa eivät aina ole ihan täysin uskottavia. Tosin, he ovat vielä nuoria, joten sen antaa anteeksi.

Pidän siitä, että kirjan nykyaikaiset tapahtumat sijoittuvat Australiaan, eivätkä perinteisiin Englantiin tai Amerikkaan. Se on raikas tuulahdus ja antaa koulumaailmaan hieman erilaisen kuvakulman. Myös aikamatka keskiaikaiseen Englantiin on piristävää ja jotain sellaista, mihin ei aina törmää. Jos ei liikaa nipota, niin kumpainenkin osuus menee lukiessa niin sanotusti täydestä, eikä pieniin yksityiskohtiin ala puuttumaan.

Kaikkiaan Muinainen taika on viihdyttävä, perinteisestä eroava ja mukava lukukokemus.

2 kommenttia:

  1. Hmm. Tästä kirjasta jäi joskus suunnilleen neljätoistavuotiaana vähän paha maku suuhun. Aikamatkustusta ei ollut mietitty tarpeeksi ja luotiin (kaiken järjen mukaan) aikaparadoksi, joka ei sitten kuitenkaan muka vaikuttanut mihinkään. Harmitti vietävästi, että näinkö tyhminä nuoria pidetään. Curleyn kirjoittamasta Aikavartio-sarjasta pidin tosin kovasti, Curleylla oli mukava tyyli mielestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kyllä tuo mainitsemasi aikaparadoksi. Asiaa olisi voinut miettiä enemmän, sillä eivät nuoret ole lukijoina ollenkaan tyhmiä. On sääli, jos ja kun kirjoittaja on niin ajatellut. Toivottavasti ei ole!

      Itse huijasin itseäni sillä, että koska kirous oli niin sukukohtainen, ei se olisi voinut vaikuttaa muuhun kuin kyseiseen sukuun ja sen edustajiin. Ja koska kirja päättyy niin pian, ei lukijalle ehdi selvitä, mikä kaikki on muuttunut.

      Ehkä lukukokemukseen vaikuttaa myös se, millaisilla odotuksilla kirjaan tarttuu? Jos on kaivannut vakavampaa ja vakavastiotettavaa kirjaa, saattaa pettyä. Jos taas kaipasi jotain erilaista ja mukavasti kirjoitettua, niin todennäköisemmin tämän parissa viihtyy.

      Kiitos vinkistä tuosta Aikavartio-sarjasta. Pitää ehkäpä jossain välissä koettaa tutustua siihen, sillä olen samaa mieltä siinä, että Curleyn tyyli kirjoittaa on mukava.

      Poista