Anna Kaija: Maan mahti

Alkuteos: Maan mahti (2017)

Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)

Sivumäärä: 240

Kustantaja: Books on Demand

ISBN: ?

Muoto: e-kirja

Sarjamerkintä: Kristallin lapset #1

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 3, 6, 7, 32 ja 33

Hyllynlämmittäjä: 33

*Kristallit ovat suojelleet Nemuriaa aikojen alusta saakka. Kun Senna saa tilaisuuden lähteä Maakristallin temppelin temppelineidon oppiin, hän jättää pienen kotikylän taakseen. Temppeliin käy myös raisun Momin tie, kun vanhemmat haluavat parantaa hänen mahdollisuuksiaan hyvään naimakauppaan. Astara liittyy tietämättään kristallien ja papitarten ylivaltaa vastustavan joukon riveihin tarvitessaan rahaa elämiseen.

Kolmen nuoren naisen polut kohtaavat, kun vastakkaiset voimat lyövät yhteen. Säilyykö maakristallin mahti vai koittaako uusi aika?*




Maan mahti avaa fantasiasarjan, jossa seikkaillaan ensimmäisten mielikuvieni ja ajatusten pohjalta maailmassa, joka on ottanut vaikutteita Avatarista (The Last Airbender). Siltä ainakin maailman jakautuminen eri elementtiä edustaviin kristalleihin ja niitä suojeleviin temppeleihin vaikuttaa. Ensimmäisen kirjan tapahtumat keskittyvät maakristallin maailmaan, kuten kirjan nimestä voi päätellä. Jatkossa oletettavasti tullaan vierailemaan muiden kristallien luona.

Toisaalta maailma kutkuttaa. Toisaalta taas itse olen jokseenkin närkästynyt. Kirjasta saa kuvan laajasta maailmasta ja maista, jotka eroavat melkoisesti toisistaan. Maailmaa, eikä maata jossa kulloinkin ollaan ei kuitenkaan avata ja selvennetä paljoa. Lukija on jokseenkin tyhjän päällä, mutta onneksi niin ovat melko paikallista elämää eläneet päähenkilöt Momi ja Sennakin. Lukija pääseekin oppimaan uutta yhdessä neitosten kanssa.

Kirjassa on useampiakin mielenkiintoiselta vaikuttavia hahmoja, mutta valitettavasti heistä kehenkään ei tunnu pääsevän syvemmin sisälle. Suurin osa hahmoista jää jokseenkin pintapuolisiksi tuttavuuksiksi, mihin toivottavasti tulevat osat tuovat parannuksen. Minua itseäni lisäksi harmittaa se, että maailmassa on monia rotuja joita ei asioista tietämättömälle esitellä kunnolla. Jokainen nyt voi tietysti kuvitella miltä näyttävät féline ja dragonia, mutta pitävätkö nämä kuvitelmat yhtä kirjailijan vision kanssa? Ehkä tulevat osat tuovat mukanaan myös paremman rotuesittelyn.

Maan mahdin kieli ei aina ole täysin sujuvaa. Toisinaan se on hivenen kankeaa ja yksinkertaista, toisinaan taas hyvin soljuvaa. Kirjan tunnelmaan pääsee kuitenkin mukaan, joskin vain eräänlaiseen leijuntatilaan, jossa odottaa ja odottaa. Totean taas, että ehkäpä seuraava osa onnistuu upottamaan minut syvemmälle Nemurian maailmaan.