Haruki Murakami: Norwegian Wood

 

Alkuteos: ノルウェイの森 [Noruwei no mori] (1987)

Kääntäjä: Aleksi Milonoff

Lukija: Toni Kamula

Ilmestymisaika: 2021 (ko.painos)

Kesto: 12h 53min

Kustantaja: Tammi

ISBN: 9789520426835

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2021: 38. Kirja on käännetty hyvin (34/50)

Sopisi lukuhaasteeseen 2021 ainakin: 4, 6, 8, 29, 36, 39 ja 41

*Norwegian Wood, The Beatles. Aina kuullessaan lempikappaleensa Toru Watanabe muistaa ensirakkautensa, parhaan ystävänsä Kizukin tyttöystävän.

Muistot vievät hänet opiskeluaikojen Tokioon, jossa hän ajelehti ystävyyden, seksin, intohimon ja surun vietävänä. Hän muistaa myös Midorin, päättäväisen nuoren naisen, joka marssi hänen elämäänsä ja pakotti hänet valitsemaan menneen ja tulevaisuuden välillä.

Kertomus kulkee kuin elämä itse, täynnä kipua ja komiikkaa rakkauden vaikeudesta. The Guardian on valinnut tämän Murakamin kansainvälisen läpimurtoteoksen listalle kirjoista, jotka jokaisen pitäisi lukea.*

Kirjassa Toru muistelee nuoruuttaan, yliopistoaikaansa. Aikaa, jolloin hän oli parikymppinen nuori ja rakastunut. Mutta rakastiko hän enemmän Naokoa vaiko kenties Midoria? Muistoissaan Toru kertoo elämästä ja tapahtumista todentuntuisesti ja rehellisesti. Hän on avoin ja suora. Hän puhuu avoimesti tunteistaan ja jopa seksistä. Yllättävä kirja siinä mielessä, että japanilaisia pidetään melko pidättyväisinä.

Kaunista kieltä. Elämänmakuinen tarina. Henkilöhahmoja joissa on särmää ja jotka pääsevät yllättämään. Surullista kyllä, heissä näkyy myös japanilaisen yhteiskunnan ongelmia… Kokonaisuutena kaunis kirja. Helpommin lähestyttävissä kuin monet muut Murakamin teokset. Tästä on hyvä aloittaa tutustuminen kirjailijan teoksiin.

Lukijana Kamula on hyvä. Häntä kuuntelee mielellään ja hänen äänessään on jotain rauhallista ja lempeää, joka sopii oikein hyvin “Torun ääneksi”.

Orage: Guy Georges - Bastiljin peto

 

Lukija: Tapio Rauvala

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Kesto: 9min

Kustantaja: Saga Egmont

ISBN: 9788726276466

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Sarjamerkintä: Sarjamurhaajat

Peukku: q^^

*Guy Georges piti Pariisia kauhun vallassa vuosien ajan. Hänet otettiin kiinni ja päästettiin vapaaksi kerta toisensa jälkeen, ja hän pääsi jatkamaan veritekojaan. Miten niin saattoi käydä?

Kaikki sai alkunsa viileänä talvi-iltana Pariisissa vuonna 1991. Guy Georges istui yhdessä Montparnassen kahviloista juomassa olutta, kun hän näki sievän vaaleaverikön kävelevän kadulla. Jotakin tapahtui hänen sisällään. Hän oli aiemmin ollut väkivaltainen naisia kohtaan, mutta nyt hän tunsi sisällään uudenlaisen tunteen. Epäröimättä hetkeäkään hän alkoi seurata naista. Tuon tammikuisen yön jälkeen kaikki muuttui. Guy Georgesin verenhimo oli sammunut, mutta vain väliaikaisesti. Kuka Guy Georges todella oli, ja miten hänestä tuli murhaaja?

SARJAMURHAAJAT on sarja, joka kertoo aikamme kuuluisimmista sarjamurhaajista, ja heidän tekemistään rikoksista, jotka ovat sekä kiehtoneet että kauhistuttaneet ihmisiä ympäri maailmaa.

Artikkelin on alun perin julkaissut Orage-kustantamo.*

Georgesista kerrottu pätkä on melko lyhyt. Ja se pysyy asiassa. Lähes suoraan “takakannesta” koko teksti ja sitten hieman lisää. Lähinnä se, kuinka pitkän tuomion mies sai ja hieman jotain siitä, millaisia hänen rikoksensa olivat. Ja pohditaan syitä siihen, miksi miehen onnistui tehdä niin monia murhia vaikka poliisi epäilikin häntä. Mutta ei siinä todellakaan kerrota, kuka mies oli.

Lyhyt ja näpäkkä. Herättää lisää uteliaisuutta.

Rauvalan nopeaan lukutyyliin tottuu vähitellen. Mutta se voi häiritä joitakuita. Hänen äänensä ja tyylinsä lukea on toteava. Hän kertoo tunteettomasti tosiasiat. Tavallaan se sopii näihin sarjamurhaaja-juttuihin.

Nikki Owen: Vanki 375

 

Alkuteos: The Spider in the Corner of the Room (2015)

Kääntäjä: Seppo Raudaskoski

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Sivumäärä: 225

Kustantaja: Bazar

ISBN: 9789522792464

Muoto: e-kirja (BookBeat)

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2021: 10. Kirjan nimessä on numero (33/50)

Sopisi lukuhaasteeseen 2021 ainakin: 1, 4, 8, 29, 31, 36 ja 39

*Elinkautiseen tuomittu nainen pääsee salaliiton jäljille vankilaan sijoittuvassa trillerissä.

Maria Martinez, huippuälykäs plastiikkakirurgi ja Aspergerhenkilö, astuu sisään vankilan ovista lontoolaisen papin murhasta elinkautiseen tuomittuna. DNA-todistusaineisto kertoo Marian olleen murhan tapahtumapaikalla, mutta hänellä ei ole illan tapahtumista minkäänlaista muistijälkeä. Maria on vakuuttunut syyttömyydestään. Kunnes hän alkaa muistaa tarkemmin. Outo huone. Vieraita ihmisiä. Joku tuijottaa Mariaa.

Marian lähestyessä totuutta hän sotkeutuu mysteeriin, jonka lonkerot ulottuvat valtioiden rajojen yli. Nurkkaan ajettuna Marian täytyy taistella. Ei vain todistaakseen syyttömyytensä vaan pysyäkseen elossa.

Nikki Owen kietoo trillerissä Vanki 375 lukijan nopeatempoisten tapahtumien verkkoon, joka pitää otteessaan viimeisille sivuille asti.*

Kirjassa leikitään ajalla. Se alkaa terapiaistunnosta, jossa Maria vähitellen alkaa kertomaan kokemuksistaan ja muistoistaan. Kerronta vaihtelee terapiaistunnon ja Marian kertomuksen välillä. Kummassakin paljastuu aina vähitellen jotain uutta, joka pahimmillaan/parhaimmillaan heittää kaiken aivan uuteen uskoon. Kehen Maria voi luottaa? Vai voiko hän luottaa kehenkään? Voiko hän luottaa edes itseensä?

Kerronta etenee vauhdikkaasti ja tiiviisti. Suvantopaikkoja ei juuri ole. Epäilys kalvaa ja salaisuudet toisensa jälkeen paljastuvat. Jossain kohtaa lukija alkaa väkisinkin tuntemaan itsensäkin hieman vainoharhaiseksi. Sen verran kovaan henkiseen höykytykseen Maria joutuu. Ehkä näitä “oi hitsi, tässäkin on jotain mätää” -hetkiä on jokunen liikaa…

Tiivis, kiihkeä ja ehdottomasti jännittävä. Vauhdin ja monien yllätyksien ystäville. Sekä salaliittoteoreetikoille.

Chabouté: The Park Bench

 

Alkuteos: Un peu de bois et d'acier (2012)

Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)

Sivumäärä: 327

Kustantaja: Faber & Faber

ISBN: 9780571332304

Muoto: Nid.

Peukku: ^^b

*A rest, a moment…

a shelter, a refuge…

a crossroads, a meeting place…

just a few pieces of wood and steel.

Marking his English-language debut, The Park Bench is Chabouté’s beautiful and acclaimed story of a park bench and the lives it witnesses. At once intimate and universal, and with an exquisite narrative arc, it is one of the most moving books you could hope to come across.*

Ihastuttava sanaton mustavalkoinen sarjakuva. Monisivuinen sarjakuva seuraa puistossa olevan penkin arkea epämääräisen ajan verran. Ainakin kesäistä aikaa ja talvea ehtii tulla kuvissa sopivasti reippaaseen vuodenkiertoon. Penkki kestää säätä kuin säätä ja sen luona vierailee jos jonkinlaista väkeä. Osa vierailijoista tulee tutummiksi, sillä he kulkevat penkin ohi säännöllisesti. On koiraa, ehkä töihin kiiruhtavaa miestä, lenkkeilijää, muusikkoa, pummia, poliisia. Ja tietysti se puiston huoltomies. Penkki näkee niin ilot kuin surutkin. Se odottaa ja tarjoaa itsensä niin lyhyeen levähdykseen kuin yöpaikaksikin.

Sarjakuvassa on hyvä tunnelma. Ihmisten arki ilahduttaa ja koskettaa. Lisäksi kuvitus on yksinkertaisuudessaan kaunis.

Lisäksi sarjakuvan loppu penkin merkityksestä ihmisille on aivan ihastuttava!

Melissa Jane Osborne: The Wendy project

 

Alkuteos: The Wendy Project (2017)

Kuvittaja: Veronica Fish

Teksti: Melissa Jane Osborne

Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)

Sivumäärä: 92

Kustantaja: Super Genius

ISBN: 9781629917696

Muoto: Nid.

Peukku: ^^b

*What forces us to finally grow up?

A young girl finds her way through grief in this stunning graphic novel twist on Peter Pan.

16-year old Wendy Davies crashes her car into a lake on a late summer night in New England with her two younger brothers, John and Michael, in the backseat. With Michael missing, Wendy struggles to negotiate fantasy and reality as students and adults around her resemble characters from Neverland. Given a sketchbook by her therapist, Wendy starts to draw “The Wendy Project”.*

Kirjan aihe on vakava. Nuori pyrkii jotenkin käsittelemään tapahtuneen onnettomuuden ja veljen kuoleman. Samalla vilkaistaan, miten toinen veli ja lasten vanhemmat käsittelevät tilannetta. Se ei ole kenellekään helppo. Nuori Wendy lähtee lopulta käsittelemään tilannetta piirtämisen kautta.

Haikea. Puhutteleva. Juonessa on hienosti otettu mukaan Peter Pan ja Mikä-mikä-maa. Se liikuttaa.

Kuvitus on harmoninen ja herkkä. Se on paikoitellen harmaasävyinen, välillä on enemmän väriä. Värit elävät tarinan mukana, saavat sen heräämään henkiin. Tekstitys on kaunokirjoitusta. Mahdollisesti tehty käsin. Joissain kohdin se voi vaikeuttaa lukemista.

Suosittelen tutustumaan jos kestää aiheen vakavuuden.

Ravé Mehta: Ravé Mehta’s The Inventor : the story of Tesla

 

Alkuteos: Ravé Mehta’s The Inventor : the story of Tesla (2012)

Kuvittaja: Erik Williams

Teksti: Ravé Mehta

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Sivumäärä: 152

Kustantaja: Helios Entertainment

ISBN: 9781771350150

Muoto: Nid.

Peukku: q^^

*The story that slipped through the cracks of time

At the end of the 19th century, during a time when inventors were known as wizards and corporations considered their kingdoms, emerged an extraordinary league of gentlemen who shaped the modern world with their minds, money and machines. Thomas Edison, George Westinghouse, J. P. Morgan, Guglielmo Marconi, Mark Twain, Lord Kelvin, Swami Vivekananda and others stood at the helm of the ship as the perfect storm was approaching. At the eye of the storm stood Nikola Tesla, a mystic inventor whose genius blurred the lines between magic and science. As Tesla sought to bring the forces of nature to humanity’s doorstep, the forces of human nature had a different plan. And so began the secret war that would forge the 20th century and set the path for humanity’s future…*

Nikola Tesla on mielenkiintoinen henkilö. Hän jos kuka ehdottomasti ansaitsee oman sarjakuvan. Tämä teos onkin mielenkiintoinen läpileikkaus Teslan elämään ja sen suurimpiin tapahtumiin. Siinä on hyvä lainauksia ja se avaa hyvin miehen elämän vaiheita. Silti se jättää paljon mysteeriksi. Kuten on käynyt todellisuudessakin. Tesla oli ja on edelleen mysteeri.

Kuvitus on erikoinen. Se pyrkii realistisuuteen mutta siinä on jotain, joka hieman häiritsee minua lukijana. Joskus ihmiset ovat hyvännäköisiä ja jälki tyylikästä. Seuraavassa hetkessä ihmisissä on jotain pielessä… Ihan kuin taiteilija olisi piirtänyt väsyneenä.

Kiinnostava. Kuvitus vaatii totuttelua.

Sarah Crossan: Yksi

 

Alkuteos: One (2015)

Kääntäjä: Kaisa Kattelus

Lukija: Elina Keinonen

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Kesto: 4h 26min

Kustantaja: Kustantamo S&S

ISBN: 9789515251794

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2021: 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu (32/50)

Sopisi lukuhaasteeseen 2021 ainakin: 6, 7, 10, 11 ja 13 

*Teini-ikäiset Grace ja Tippi eivät siedä, että heitä tuijotetaan, mutta he ovat tottuneet siihen. He ovat siamilaiset kaksoset, yhtä kaikin mahdollisin tavoin. He toivovat enemmän kuin mitään muuta, että heidät nähtäisiin yksitellen, kumpikin vuorollaan, kahtena erillisenä ihmisenä kuten muutkin. He haluavat oikeita, omia ystäviä. Entä rakkaus? Kun vanhemmilla ei ole varaa jatkaa tyttöjen kotikoulutusta, heidän täytyy mennä tavalliseen kouluun muiden nuorten armoille. Vaikka muutos ei ole helppo, samalla avartuu maailma. Mutta Tippin ja Gracen edessä on raastava valinta. Heidän on tehtävä päätös, joka voi muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti…

Koskettava ja poikkeukselliseen muotoon kirjoitettu säeromaani kertoo identiteetistä, sisaruudesta ja rakkaudesta ja kysyy tärkeän kysymyksen: mitä sielunsisaruus todella merkitsee?*

Yksi on kirja joka puhuttelee ja koskettaa. Se on kaunis säeromaani, jossa Grace kertoo hänen ja hänen siamilaisen kaksosensa Tippin elämästä. Nuorten naisten elämä mullistuu, kun he pääsevät tavalliseen kouluun. Samaan aikaan perhe kamppailee taloudellisten vaikeuksien kanssa. Ja lisäksi kaksosten sisko käyttäytyy kummallisesti…

Nuoren arkea, hieman erilaisesta näkökulmasta. Teksti puhutteli minua todella kovasti, sillä minulla itselläni on kaksoissisko jonka kanssa olen läheinen. Pystyin edes jotenkin ymmärtämään tyttöjen elämää.

Kaunis. Liikuttava. Ehkä joissain paikoin hieman ennalta-arvattava. Ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Keinonen lukee kauniisti ja rytmikkäästi.

Marisha Rasi-Koskinen: REC

 

Alkuteos: REC (2020)

Lukija: Mikko Leskelä

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Kesto: 20h 1min

Kustantaja: Kustantamo S&S

ISBN: 9789515251862

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2021: 36. Kirjassa liikutaan ajassa (31/50)

Sopisi lukuhaasteeseen 2021 ainakin: 4, 8, 19 ja 29 

*Ihmisen voi herättää kuolleista. Tai vain luoda tyhjästä. Räjäyttää esiin uuden maailmankaikkeuden. Sekunnissa. Ajatukset ovat tekoja, kaikki mitä kerran ajattelet, on olemassa.

Lucas on ihan tavallinen poika, jolla on ihan tavallinen elämä, kunnes hänestä tulee erityinen. Se tapahtuu kun kaikki alkaa ensimmäisen kerran, ja kaikki alkaa kun hän tutustuu Coleen ja hänen veljeensä Nikiin. Monta alkua ja loppua myöhemmin Lucas matkustaa ensimmäisen kerran kaupunkiin, josta hänen tarinansa alkoi. Joku on kuollut, joku on kadonnut, ja Lucas matkustaa löytääkseen vastauksia, tietenkin, mutta ei se niin toimi. Hän löytää uusia kysymyksiä, ja hänen tarinansa liittyy toisiin tarinoihin.

REC on kirjallinen mysteeri, matkakertomus ja dokumentti, fiktiota fiktiosta. Se on unohtumaton, suuri romaani ystävyydestä ja rakkaudesta, vallankäytöstä ja rajattomuudesta. REC on huikea kaleidoskooppi, jossa tarinat ja todellisuus asettuvat uusissa käsissä aina uusiin kulmiin.*

REC on kirja, joka minusta tuntuisi toimivan paremmin luettuna kuin kuunneltuna. Se leikkii ajalla ja paikalla. Videon kuvaamisella, nauhoituksella. Se hyppii, pomppii ja poukkoilee. Ja välillä vain luettelee. Kuunneltuna se vaatii paljon keskittymistä. Itse luettuna palaaminen taaksepäin on helpompaa ja asioita ehtii käsittelemään paremmin.

REC on kuin nauhoitettu teos. Se kuvaa ja siinä kuvataan. Tallenteet ja se, miten maailman näkee ja miten sen käsittää, ovat merkittävässä asemassa. Mikä tarinoista on tosi? Vai onko mikään? Miten yksittäisten ihmisten tarinat liittyvät toisiinsa ja miten niistä muodostuu kokonaisuus? Kokonaiskuva?

Erikoinen. Omalaatuinen. Omalla tavallaan kiehtova. Ei ehkä kaikkein kivoin tai kaunein kertomus, mutta ehdottomasti elämänmakuinen. Tässä tarinassa kaikki ihmiset eivät ole sitä, miltä aluksi vaikuttaa. Eivätkä he ainakaan ole kaikki kivoja ja mukavia. He ovat ihmisiä. Vikoineen kaikkineen.

Haastava teos, joka vaatii oman aikansa sulatteluun.

Lukijana Leskelä toimii hyvin. Hän lukee tasaisesti ja varmasti. Jotain pientä väriä olisin lukutyyliin kaivannut helpottamaan eri osien vaihtelua.

Orage: Aileen Wuornos - USA:n kuuluisin naissarjamurhaaja

 

Lukija: Tapio Rauvala

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Kesto: 18min

Kustantaja: Saga Egmont

ISBN: 978872276619

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Sarjamerkintä: Sarjamurhaajat

Peukku: q^^

*Aileen Wuornos tuomittiin kuuden miehen kylmäverisestä murhasta, mutta yksi kysymys on edelleen vailla vastausta. Oliko USA:n kuuluisimman naissarjamurhaajan kuolema oikeutettu?

Aileen Wuornosin unelmat kuolivat jo hänen ollessaan 14-vuotias. Hänen isänsä istui vankilassa tuomittuna pedofiliasta ja hänen äitinsä oli jättänyt hänet, kun hän oli vain kuuden kuukauden ikäinen. Aileenin elämä meni käytännössä pilalle jo pienenä tyttönä, kun useat miehet käyttivät häntä säännöllisesti hyväksi perheen kodin läheisessä metsässä. Kukaan ei tiedä, mitä hänen päässään liikkui ja miten pääsi käymään niin, että hän tappoi seitsemän miestä. Kuka Aileen Wuornos todellisuudessa oli? Toimiko hän puolustaakseen itseään, kuten hän itse väitti, vai oliko kyse harkituista murhista? Miten hänet lopulta onnistuttiin saamaan kiinni?

SARJAMURHAAJAT on sarja, joka kertoo aikamme kuuluisimmista sarjamurhaajista, ja heidän tekemistään rikoksista, jotka ovat sekä kiehtoneet että kauhistuttaneet ihmisiä ympäri maailmaa.

Artikkelin on alun perin julkaissut Orage-kustantamo.*

Melkoisen tiivis paketti, jossa tunnuttiin puhuvan miltei enemmän Wuornosista tehdyistä elokuvista kuin hänestä itsestään. Kyllä perusasiat kerrottiin, mutta suurin osa muusta tuntui olevan hänen tapauksensa saaman mediahuomion mainintaa. Lopulta hänen tekemiinsä murhiin oikeastaan vain viitattiin… Pitänee siis varmaan katsoa joku niistä elokuvista, että saisi aiheesta “paremman” kuvan.

Lukija on ihan ok, mutta tuntuu pitävän kamalaa kiirettä koko ajan.

Dean Koontz: Odd Thomas - Hiljaisten kaupunki

 

Alkuteos: Odd Thomas (2003)

Kääntäjä: Kari Salminen

Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)

Sivumäärä: 407

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 9512069091

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Odd Thomas #1

Peukku: ^^b

*Lohtua, oikeutta ja kostoa hakevilla kuolleilla on keinonsa kommunikoida nuoren Odd Thomasin kanssa.

Kun Oddin pikaruokagrilliin saapuu bodachien ympäröimä turpea muukalainen, Odd vakuuttuu että Elviksen itkuinen haamu on yrittänyt kertoa hänelle jotain tärkeää.

Bodachit ovat verilöylyihin ja joukkotuhoihin erikoistuneita henkimaailman katastrofimatkailijoita. Ja nyt ne norkoilevat Pico Mundon pikkukaupungissa.

Joku aikoo pikaliittää Pico Mundon kunnan ja sen asukkaat - mukaan lukien Oddin rakastetun Stormyn ja 200-kiloisen kirjailijaystävän P. Oswald Boonen - kuolleiden hiljaiseen kerhoon. Tuhansien ihmisten kohtalo on Oddin… (viivakoodi peittää lopun).*

Lukaisin viimein Odd Thomas -sarjan ensimmäisen kirjan. Enkä joutunut pettymään. Se on mukavan rauhallisella otteella kirjoitettu, rento ja kuitenkin tapahtumarikas. Sen kerronta on hyvää ja sujuvaa ja siinä on monia mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Kirjan idea on kiinnostava ja se toimii. Mikä parasta, se ei ole liian pelottava (minusta ei ollenkaan), joten se sopii monelle lukijalle.

Odd on persoonana kiinnostava. Hän on kirjan kertojana hyvä ja osaa todella pitää lukijan mielenkiintoa yllä. Hän paljastaa ja vihjaa, ja yllättää monesti lukija. Omalla tavallaan hän on hyvin rehellinen ja tiettyyn rajaan myös erittäin luotettava. Hän kuvailee maailmaa tarkasti ja maalaa lukijan eteen maiseman, jossa pääsee elämään mukana.

Kirjan tarina on hyvä. Kummituksia juoksee pitkin kaupunkia ja Odd koettaa estää lähestyvän katastrofin. Samalla hän koettaa parhaansa mukaan suojella rakkaitaan. Tapahtumat soljuvat hyvin eteenpäin ja Oddin ongelmat ovat täysin ymmärrettävissä. Tähän sankariin on helppo samaistua ja kiintyä! Ikävintä tietysti on se, että Odd on mitä on. Hän välillä unohtaa oman erityislaatuisuutensa…

Rauhaisa ja silti jännittävä. Hyvä ja toimiva tarina. Erittäin hyvä aloitus sarjalle, jossa esitellään hyvin hahmot ja ympäröivä maailma. Tästä olisi hyvä siirtyä sarjan seuraavaan kirjaan (Odd Thomas - Kuolleiden kasino). Itse jatkan jossain välissä sarjan kolmanteen osaan.

Ron Marz: The Magdalena. Volume 1

 

Alkuteos: The Magdalena. Volume 1 (2011)

Kuvittaja: Nelson Blake II & David Marquez

Teksti: Ron Marz

Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)

Sivumäärä: 134

Kustantaja: Top Cow Productions

ISBN: 9781607062066

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: The Magdalena #1

Peukku: q^^

Huom: alun perin julkaistu Magdalena vol 3 -sarjakuvalehden numeroissa #1-6

*The Magdalena has been the official protector and warrior of the Catholic Church for over two thousand years, sworn to defend the Faith with the Spear of Destiny against all manner of supernatural threats. However, Patience, the latest Magdalena, has seen through the hypocrisy of her masters and struck out on her own. When her former mentor comes to her with a mission to destroy the Anti-Christ, will she be able to resist the call?

Collected in this volume are issues #1-6 of the hit series by writer Ron Marz (Witchblade, Artifacts) and the art team of Nelson Blake II (Pilot Season: Murderer) and David Marquez (Days Missing). This collection also features behind-the-scenes sketches, afterword, and a complete cover gallery by Ryan Sook (Wednesday Comics)!*

Jeesuksen ja Maria Magdalenan salaisesta lapsesta on revitty jos jonkinlaista tarinaa. Tässä jälleen yksi. Nyt tämä tyttöjen sukulinja taistelee keihäänsä kanssa demoneja vastaan ja puolustaa kirkkoa ja uskoa. Nykyinen Magdalena vain on hieman omapäinen… Mutta kirkolla on keinonsa saada hänet takaisin. Vai onko?

Ilmeisesti sarjaan on olemassa “origins” -versio ja jatkoa, joista kumpaakaan ei näyttäisi tällä hetkellä löytyvän Helmet-kirjastoista. Se on sääli, sillä juonellisesti tämä demoneiden läksytys oli ihan viihdyttävää luettavaa. Eikä kuvituskaan ole ollenkaan hullumpaa jälkeä. Väkivaltainen ja raaka, joten ei herkimmille. Onneksi sentään tämä osa pisti oman tarinansa jonkinlaiseen siistiin nippuun, eikä tarina jäänyt kesken.

Ingrid Chabbert: Waves

 

Alkuteos: Écumes (2017)

Kääntäjä: Edward Gauvin

Kuvittaja: Carole Maurel

Teksti: Ingrid Chabbert

Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)

Sivumäärä: 86

Kustantaja: Archaia

ISBN: 9781684153466

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

*After years of difficulty trying to have children, a young couple finally announce their pregnancy, only to have the most joyous day of their lives replaced with one of unexpected heartbreak. Their relationship is put to the test as they forge ahead, working together to rebuild themselves amidst the churning tumult of devastating loss, and ultimately facing the soul-crushing reality that they may never conceive a child of their own.

Based on author Ingrid Chabbert’s own exåerience, coupled with soft, sometimes dreamlike illustrations by Carole Maurel (Luisa: Now and Then), Waves is a deeply moving story that poignantly captures a woman’s exploration of her pain in order to rediscover hope.*

Waves on koskettava sarjakuva. Se kertoo naisparin yrityksestä saada lapsi. Tämä yritys päättyy lapsen menetykseen. Hitaasti alkaa parantuminen suuresta menetyksestä. Tarina on julman kaunis ja se on kuvattu todella kauniisti. Kuvitus ja värit ovat olennainen osa tätä hienosti piirrettyä omaelämäkerrallista teosta. Alussa on värejä. Niitä on paljon. Sitten ne katoavat. On vain mustaa, valkoista ja harmaata. Vähitellen, yksi kerrallaan värit alkavat palata maailmaan. Ensin on vain pieniä väriläiskiä siellä täällä. Lopulta maailma alkaa taas näyttäytyä koko väriloistossaan. Elämä voittaa. Lopulta.

Kaunis. Surullinen. Hienosti piirretty. Suosittelen lämpimästi. Aihe on rankka, mutta sarjakuva ehdottomasti tutustumisen arvoinen!

Matz & Jean-Marc Rochette: Snowpiercer : the prequel. Part 2, Apocalypse

 

Alkuteos: Transperceneige: Extinctions (2020)

Kääntäjä: Mark McKenzie-Ray

Kuvittaja: Jean-marc Rochette

Teksti: Matz & Jean-Marc Rochette

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Sivumäärä: 95

Kustantaja: Titan Comics

ISBN: 9781787730328

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Transperceneige

Peukku: q^^

*Coursing through an eternal winter, on an icy track wrapped around the frozen planet Earth, there travels a train that never stops. This is Snowpiercer: one thousand and one carriages long. The last bastion of human civilization. But where did it begin?

Crazed leader of the Apocalypsters, Marcio, has launched a catastrophic attack on the world. Claiming to cleanse mother Earth of her human disease, the world has been plunged into a dark, icy winter.

The only hope that remains is Snowpiercer - the dream of billionaire philanthropist, Zheng. But with limited spaces, dwindling resources, and fear turning to violence, how many passengers will survive? And at what cost…?*

On mielenkiintoista lukea näistä tapahtumista ennen alkuperäistä sarjakuvaa. Omaa elämääni kovasti helpotti myös sarjakuvan loppuun laitettu aikajana, josta näkee milloin mikäkin sarjakuva tapahtui. Lisäksi tähän aikajanaan on lisätty myös Netflixin sarja ja tulossa oleva elokuva.

Sarjakuvassa seurataan tapahtumia kolmen eri porukan välillä. Tai no, ehkä neljän. Yksi porukka matkustaa koko ajan junassa ja he suunnittelevat junan ja sen asujaimiston tulevaisuutta. Tähän porukkaan kuuluvat herra Zeng ja Lakshmi. Toinen seuraa sademetsään piiloutuneita “ekoterroristeja”, jotka ovat käynnistäneet kaiken. Heidän elämänsä on kunnon kulttitouhua. Kolmas seuraa isän ja pojan matkaa halki jäätyvän maailman kohti pysäkkiä, josta juna poimisi heidät kyytiin. Neljäs on sitten jäljestäjä, jolla ei ole niitä kaikkein puhtaimpia jauhoja mukanaan… Tarina toimii. Se on kiinnostava ja vaihdot sujuvat hyvin. Maailma avautuu hienosti.

Sarjakuvan kuvitus on tummaa, synkkää. Siinä on paljon viivoja ja ääriviivat ovat melko paksuja. Jossain määrin minulle tulee mieleen “viimeistelty luonnos”. Itse pidän tyylistä, mutta se ei välttämättä ole kaikkien mieleen.