Kate Atkinson: Eikö vieläkään hyviä uutisia?

 

Alkuteos: When Will There Be Good News? (2008)

Kääntäjä: Kaisa Kattelus

Lukija: Antti Virmavirta

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Kesto: 13h 41min

Kustantaja: Kustantamo S&S

ISBN: 9789515251015

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Sarjamerkintä: Jackson Brodie #3

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2021: 24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki (27/50)

Sopisi lukuhaasteeseen 2021 ainakin: 4, 6, 8, 14, 29, 31, 37 ja 41

*Devonilaisessa maalaiskylässä tapahtuu hirvittävä murha. Yhdeksänvuotias Joanna Mason on rikoksen ainoa silminnäkijä. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin hänestä on tullut menestynyt lääkäri, joka pitää yksityispraktiikkaa Edinburghissa, on naimisissa ja pienen lapsen äiti. Kun rikoksesta tuomittu Andrew Decker vapautuu vankilasta, Joanna katoaa. Rikosylikomisario Louise Monroe joutuu pohtimaan käynnistetäänkö etsinnät Joannan aviomiehen vastustuksesta huolimatta. Toisaalla entinen rikoskomisario Jackson Brodie on uppoutunut henkilökohtaisempiin tutkimuksiin. Hän on hankkinut haltuunsa hiussuortuvan, joka pitäisi viedä DNA-laboratorioon Lontooseen. Matkasta tulee odotettua mutkikkaampi. Sattuman kaupasta juna, johon hän on noussut, joutuu onnettomuuteen - Edinburghissa.

Mestarillinen Kate Atkinson (s. 1951) maalaa jälleen vahvalla siveltimellä maailman, jossa kaikki on terävää, kirjasta ja hieman sijoiltaan. Sattumakaan ei ole pelkkä juonenkuljetuskikka vaan sen avulla valotetaan suurempia kysymyksiä ihmiskohtaloiden monimutkaisesta verkosta. Kaikki teot ovat kytköksissä toisiinsa, eikä kukaan ole turvassa elämältä.

Psykologisesti terävä rikosromaani jatkaa sarjaa ex-poliisi Jackson Brodiesta, josta kerrottiin teoksissa Ihan tavallisena päivänä ja Kaikkein vähäpätöisin asia.*

Uusi mahdollisuus Atkinsonille. Valitettavasti edelleenkään ei ihan napannut.

Atkinsonin tyyli kirjoittaa on verkkainen ja viipyilevä. Hän rakentaa tunnelmaa ja tarinaa hitaasti, kierrellen ja kaarrellen. Kuluu melkoisen pitkään, ennen kuin alkaa tapahtua. Ainakin itse ehdin useampaankin kertaan pohtia, miksi tässä yhä vehdataan ja miten tämä oikein liittyy mihinkään. Eikä tämä kaikki johdu siitä, että luin sarjan kolmannen kirjan. Sen tosin totean, että ehkä olisin saanut kirjasta enemmän, jos sarjan aikaisemmat osat olisivat olleet tuttuja. Näin ajatellen henkilöhahmojen välisiä suhteita. Tällä tarkoitan Louisea ja Jacksonia.

Hidas ja rauhallinen. Väkivallalla ei mässäillä. Tunnelmaa löytyy ja henkilöhahmot ovat ihan mielenkiintoisia. Ehkä vähän naiiveja ja sitä vähän liikaakin.