E.L. James: Fifty Shades - Vapautettu

Alkuteos: Fifty Shades Freed (2012)
Suomentaja: Johanna Rossi
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 621
Kustantaja: Seven
ISBN: 978-951-1-26856-7
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Fifty Shades –sarjan 3. osa

*Kiihkeä rakkaustarina huipentuu eroottisen trilogian päätösosassa.

Anastasia Steele saa viimein omakseen Christian Greyn. Häämatka on intohimoa täynnä, mutta pian Anastasia joutuu huomaamaan, että Christianin synkkä menneisyys varjostaa yhä heidän onneaan.

”Täälläkö?” Hänen äänensä on karhea. Kuinka hän pystyy kiihottamaan minut äärimmilleni yhdellä ainoalla sanalla? ”Täällä. Haluan sinua. Nyt heti.”*



En tiedä mitä sanoa. Vielä parit kliseet onnistuttiin tunkemaan tähän sarjan viimeiseen osaan kaiken seksin lomaan. Vielä muutamat turhat ylilyönnit ja ylireagoinnit ja sekoilut. Ja aivan, ilmeisesti kaikki nuoret todella saatiin paritettua ja vieläpä siten, että kaikki ovat tyytyväisiä. Uskomaton prinsessa satu todellakin. Niin kaukana todellisesta elämästä kuin vain on mahdollista. Mutta toisaalta, se lienee ollut tarkoituskin.

Suomentajan vaihtuminen ei pistä suuremmin silmään. Oikeastaan sitä ei edes huomaa. Tekstin ilmeikkyys säilyy totutun tyylisenä, joskin sisäinen jumalatar ja Anastasian alitajunta lueskelevat paljon enemmän kuin aikaisemmissa osissa. Sen sijaan hokemat hänen omasta sekopäästään yms. olivat ainakin minulta viedä järjen. Asiat todella tulevat selviksi muutamallakin toistolla, ei niitä tarvitse miljoonia kertoja selvittää.

Hienoa, että sarja on jäänyt tähän. Päässyt päätökseensä, joka näyttää varsin valoisalta niin Christianin kuin Anastasiankin kannalta. Se, mitä jäin kaipaamaan on kuitenkin tieto, miten muilla menee. Miten Christianin adoptiovanhemmat voivat ja miten hänen sisaruksensa kumppaneineen? Entä Anastasian hurmaava isäpuoli Ray? He olivat tärkeitä sarjan edetessä, miksi heidät näin lopussa unohdettiin kokonaan? Olisin mieluummin kuullut heistä kuin lukenut bonusmateriaalista Christianin version hänen ja Anastasian ensikohtaamisesta. Siinä ei nimittäin oikeastaan ollut mitään uutta.

E.L. James: Fifty Shades - Satutettu

Alkuteos: Fifty Shades Darker (2011)
Suomentaja: Riie Heikkilä
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 598
Kustantaja: Seven
ISBN: 978-951-1-26857-4
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Fifty Shades –sarjan 2. osa

*Kiihkeän romaanitrilogian toinen osa.

Vaikutusvaltaisen Christian Greyn ja nuoren Anastasia Steelen välillä on pitelemätön vetovoima. Mutta kun Christianin synkät salaisuudet alkavat paljastua, on Anastasian tehtävä valintansa yksin.

”Sinun täytyy vain pyytää, niin lopetan. Muistathan sen?” hän kuiskaa kaulaani vasten.*



Edelleenkin varsin sujuvasti eteenpäin soljuvaa tekstiä, jota on helppo lukea. Eteneminen ei siis todellakaan tuota tuskaa, jos tarinan ja juonen kepeyden ei anna haitata. Näin toisen osan loppuun päässeenä aloin pohtia, jos leikkaisi koko trilogiasta pois kaikki seksikohtaukset ja jättäisi jäljelle juonellisesti merkittävät pätkät, jäisikö jäljelle edes yhden osan sivumäärän verran tekstiä?

Toisessa osassa tuli välillä tuntu, että draamaa keksittiin ihan draaman itsensä takia. Ei mitenkään voi olla mahdollista, että joka ainoa miehenpuoli haluaa välttämättä ja ehdottomasti (ja osa jopa keinoja kaihtamatta) päästä Anastasian pöksyihin. Eikä kukaan oikeasti ole niin mustasukkainen kuin Christian. Eikä kaikkia parhaita kavereita tai rakkaiden perheenjäseniä tarvitse sarjan aikana parittaa jollekin. Osa ihmisistä oikeasti nauttii sinkkuna olemisesta.

Pakko sanoa, että hahmot eivät juurikaan ole kehittyneet tai muuttuneet syvemmiksi vaikka Christianinkin menneisyyttä paljastellaan hiukan ja muutama sinne liittyvä naishenkilö esitelläänkin vähän tarkemmin. Suurimman edistyksen näyttää napanneet itselleen kömpelö Anastasia, joka yllättäen tepastelee helposti ympäriinsä kymmensenttisissä koroissa… Ei se ihan niin helposti käy.

Elise Title: Romeo

Alkuteos: Romeo (1996)
Suomentaja: Sirkka Salonen
Ilmestymisaika: 1997(ko.painos)
Sivumäärä: 544
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 951-20-5294-6
Muoto: Pokkari


*Eroottinen trilleri jossa jokainen mies on epäilty.

Romeon uhrit olivat San Franciscon vaikeimmin vieteltäviä naisia – koulutettuja, kauniita ja älykkäitä. He kuitenkin ottivat halukkaasti osaa Romeon salaisimpiinkin fantasioihin. Vain kuolema tuli heille yllätyksenä.

Tohtori Melanie Rosen, sarjamurhaajien sielunmaisemaan erikoistunut psykiatri, oli hänen viides uhrinsa – ja omien hallitsemattomien himojensa uhri. Ja nyt Romeolla on hänen päiväkirjansa sekä tieto seuraavasta uhrista, Melanien sisaresta Sarahista. Mutta Sarah Rosen on taistelija luonteeltaan. Hän astuu tieten tahtoen Romeon virittämään ansaan kuvitellen muka pystyvänsä pysäyttämään hänet.*



Petyin kirjaan. Takakannen perusteella kuvittelin Sarahin olevan todellinen sankaritar, mutta hän onkin vain lapsuuden traumoista ja niistä johtuvista muistinmenetyksistä kärsivä nainen, jolla on vakavia ongelmia läheisyyden ja omien tunteidensa hallinnan kanssa. Hän raivostuu hetkessä, riehuu ja kohta kaikki on täysin normaalia. Ja hän tuntuu rakastuvan tai ainakin ihastuvan jokaiseen miehenpuoleen joita kirjassa on… Miltei mieleni teki auttaa Romeota ottamaan Sarah päiviltä, niin rasittava hahmo hän on.

Juonellisestikaan kirja ei mielestäni ollut kovinkaan kummoinen. Perus jännitystä, jossa koetetaan saada jokainen vastaantulija vaikuttamaan epäillyltä. Se ei vain ihan omalla kohdallani toiminut. Oikea murhaaja selvisi jo kohtuu aikaisessa vaiheessa eivätkä muut perustelut lopultakaan saaneet minua muuttamaan mielipidettäni olivat ne sitten kuinka vakuuttavia tahansa.

Tässä on kirja, jonka kyllä lukee, jos ei odota siltä liian suuria ja kaipaa jotain kevyttä lukemista.

Agatha Christie: The Pale Horse

Alkuperäinen ilmestymisaika: 1962
Ilmestymisaika: 1963(ko.painos)
Sivumäärä: 197
Kustantaja: Pocket Books, INC
Muoto: Pokkari


*” Wickedness… such wickedness…” The dying woman turned to Father Gorman with agony in her eyes. “Stopped… It must be stopped… You will…”

The priest spoke with reassuring authority. “I will do what is necessary. You can trust me.”

Father Gorman tucked the list of names she had given him into his shoe. It was a meaningless list; the names were og people who had nothing in common.

On his way home, Father Gorman was murdered. But the police found the list and when Mark Easterbrook came to inquire into the circumstances of the people listed, he began to discover a connection between them, and an ominous pattern…

Every name on that list was either already dead or, he suspected, marked for murder.*



Ihana vanhan kirjan tuoksu sopii tähän teokseen kuin nenä päähän. Christien tyyli kirjoittaa on rauhallinen ja mukaansa tempaava ja henkilöhahmot mielenkiintoisia. Asiat etenevät ja pikkuhiljaa paljastuu uusia käänteitä, jotka muuttavat aikaisempia päätelmiä toiseen suuntaan. Jotkut perustelut ovat niin vahvoja, että lukija lähes pakostikin uskoo niihin ja yllättyy, kun loppuratkaisua käydään läpi. Vanhaa kunnon salapoliisikirjallisuutta parhaimmillaan!

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Alkuperäinen ilmestymisaika: 1870
Ilmestymisaika: 2002 (ko.painos)
Sivumäärä: 336
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-20-6315-4
Muoto: Kirja


*Kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven (1834-72) Seitsemän veljestä  ilmestyi vuonna 1870.

Tämä Aleksis Kiven pääteos kuuluu jokaisen suomalaisen kotikirjastoon. Kirja kertoo orvoksi jääneistä veljeksistä, jotka elävät kaukana korvessa. Veljesten edesottamukset – seikkailut ja tappelut toukolalaisten kanssa, Venlan kosinta, aakkosten tankkaaminen, saunan palaminen – ovat löytäneet tiensä näyttämöille, elokuviin ja lukuisiin maalauksiin.

Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ajoittuu suomenkielisen kirjallisuuden syntyvaiheisiin ja on kiistatta kirjallisuutemme komein teos.*



Vaikka yllä oleva teksti mainostaa, että tämän teoksen pitäisi löytyä kotikirjastosta, jätän sen kyllä omaani hankkimatta. Ehkä jokaisen suomalaisen kuitenkin pitäisi se lukea jossain vaiheessa elämää, onhan kyseessä kuitenkin suomalaisen kirjallisuuden kannalta merkittävä teos.

On tunnustettava, että olen todella onnellinen siitä, etten joutunut lukemaan Seitsemää veljestä yläasteella tai lukiossa. Siitä ei silloin olisi varmaankaan tullut yhtään mitään. Oli se nimittäin sen verran hankalaa nytkin. Lukeminen takkusi oikein urakalla ja välillä sain suorastaan pakottaa itseni etenemään. Tähän takkuamiseen on parikin syytä. Ensinnäkin teos on kirjoitettu miltei kokonaan kuin näytelmäksi. Annetaan jonkinlainen kuvaus tilanteesta ja ympäristöstä ja sen jälkeen seuraa pitkä rimpsu repliikkejä ilman minkäänlaista tunnetilaa tai kuvausta. Toiseksi kirjan kieli on murretta. Rakastan murteita ja niissä on kielen rikkaus, mutta ne eivät minun mielestäni sovi kirjakieleen. Kolmanneksi inhoan muutamaa veljestä niin kovasti, että pahaa tekee…

Minusta kirjan parasta antia ovat muutamat viimeiset luvut, joissa Kivi on päässyt kertomaan enemmän proosalliseen tyyliin, mitä veljeksille sitten myöhemmin tapahtui ja millaiseksi heidän elämänsä muodostui. Olisipa hän vain kirjoittanut koko kirjan rohkeasti samalla lailla, niin se olisi uskoakseni paljon miellyttävämpää luettavaa.

Vaikka kyseessä on merkkiteos, en silti oikein suosittelisi sitä luettavaksi. Ellei todella halua tutustua yhteen klassikkoon.

Franz Kafka: Oikeusjuttu

Alkuteos: Der Prozess (1925)
Suomentaja: Aukusti Simojoki
Ilmestymisaika: 1986 (ko.painos)
Sivumäärä: 234
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-13488-0
Muoto: Kirja


*Vuosisatamme suurimpiin ja omalaatuisimpiin kuuluvan kirjailijan maineikkain teos, kirja joka pitää lukijan otteessaan kuin todelta tuntuva painajaisuni. Oikeusjuttu  on merkillinen kertomus eräänlaisessa poliisivaltiossa tapahtuvasta oikeudenkäynnistä, jossa syytetty sen paremmin kuin syyttäjätkään eivät tiedä, mistä rikoksesta on kysymys. Tämä on tyypillistä Kafkaa, tämä on tyypillistä ihmisen osaa: syyllisyydentunne, rangaistus, kärsimys, myötätunto, uni, todellisuus.

Kafkan erikoislaatuinen huumori yhdessä persoonallisen näkemistavan ja tehoavan kuvaamiskyvyn kanssa tekevät Oikeusjutusta yhden aikamme vaikuttavimmista romaaneista.*




Pidän Kafkan tyylistä kuvata asioita, vaikka hän väliin ilmaiseekin asioita melko monimutkaisin sanankääntein. Teksti on miellyttävää lukea ja se on värikästä. Jotkut ilmaukset saattavat vaikuttaa hieman vanhahtavilta, mutta se lienee ymmärrettävää otettaessa huomioon kirjoitus- ja suomennusajat.

Juonellisesti kirja on mielenkiintoinen. Useammin kuin kerran olin vähän ällikällä lyöty. Tapahtumat etenevät joutuin ja yllättäviä käänteitä tapahtuu. Joskus asiat eivät tunnu juurikaan liittyvän toisiinsa, mutta kohta paljastuukin, että niillä onkin merkittävä yhteys.

Oikeastaan minun on tunnustettava, että en juurikaan pidä Josef K.sta. Hän on minusta turhan tärkeilevä tyyppi, joka arvostaa itseään liikaa. Lisäksi hän käyttäytyy varsin kevytkenkäisesti naisia kohtaan. On kuitenkin mielenkiintoista seurata hänen vaiheitaan tarinan edetessä. Ja loppuratkaisu on mielestäni virkistävää vaihtelua, joskin syyt moiseen loppuun jäävät aivan yhtä epäselviksi kuin se, mistä oikeusjutusta koko kirjassa oli kyse.

En ehkä suosittelisi sellaisille, jotka kaipaavat selvää ja ymmärrettävää loppuratkaisua ja juonta. Kaikille muille ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos.

J. R. R. Tolkien: Hobitti eli Sinne ja Takaisin

Alkuteos: The Hobbit or There and Back Again (1937)
Suomentaja: Kersti Juva
Runot suomentanut: Panu Pekkanen
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 328
Kustantaja: Werner Söderström Oy
ISBN: 978-951-0-39231-7
Muoto: Kirja


*Tämä on kertomus siitä kuinka eräs Reppuli joutui seikkailuun ja yllätti itsensä sanomassa ja tekemässä ties mitä kerrassaan odottamatonta…

Kolossa maan sisällä asuu huolettomista elonpäivistään nautiskeleva hobitti nimeltä Bilbo Reppuli. Mutta kun velho Gandalf valitsee Bilbon mukaansa retkelle ”sinne ja takaisin”, edessä onkin lähtö vaarallisille poluille: takaisin pitäisi saada lohikäärme Smaugin ammoin varastama kääpiöiden aarre. Vaikka vaaroja matkalla riittää, haasteiden keskellä pienestä ja pelokkaasta mutta tavattoman sinnikkäästä hobitista kasvaa todellinen sankari!

Hobitti eli Sinne ja takaisin on Taru Sormusten herrasta –saagaa edeltävä itsenäinen tarina, johon miljoonat lukijat ovat jo ihastuneet teoksen 75-vuotisella taipaleella. Ohjaaja Peter Jackson on visualisoinut J.R.R. Tolkienin klassikkoromaanin kolmeksi elokuvaksi, joiden keskeisissä rooleissa nähdään mm. Martin Freeman (Bilbo Reppuli) ja Sir Ian McKellen (Gandalf). Ensimmäinen elokuvista, Hobitti – Odottamaton matka, saa ensi-iltansa Suomessa 12.12.2012.*



Tietysti piti lukea Hobitti uudestaan elokuvien innoittamana. Ehdin tuon ensimmäisen katsomaan ja sitten palasin tuttuun maailmaan muistelemaan miten aikoinaan sinne eksyin.

Hobitti on aivan ihastuttava teos. Pidän sen satumaisesta olemuksesta ja sisällöstä, Bilbon kasvutarinasta ja jöröistä kääpiöistä, vaikka lopussa aina tahdonkin vähän suutahtaa heille. Tästä on hyvä ja helppo lähteä tutustumaan Keskimaahan jos sitä ei vielä jostain syystä ole tehnyt. Tämä on ehdottomasti yksi lempikirjoistani. Satu, jota rakastaa.

E. L. James: Fifty Shades - Sidottu

Alkuteos: Fifty Shades of Grey (2011)
Suomentaja: Riie Heikkilä
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 585
Kustantaja: Seven
ISBN: 978-951-1-27416-2
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Fifty Shades –sarjan 1. osa

*Eroottinen sensaatio – tämä on se kirja, josta kaikki puhuvat!

Kokematon opiskelijatyttö kohtaa salaperäisen, viileäkatseisen miljonäärin. Heidän välilleen roihahtaa kiihko, joka mullistaa molempien käsityksen intohimosta.

”Luotatko minuun?” hän kysyy yhtäkkiä. Sitten hän katoaa hetkeksi ja palaa luokseni kädessään hopeanharmaa silkkisolmio. ”Laita kätesi yhteen.”*

Monia juttuja olen kuullut tästä kirjasta. Toiset ylistävät sitä, toiset haukkuvat. Ja nyt siitä on tulossa elokuva jossain vaiheessa. Tässä oli jo riittävästi syytä ottaa opus käteen ja katsoa, mistä oikein on kyse.

Kirja on kirjoitettu sujuvasti. Sitä lukee mielellään jos ei ala laskemaan kuinka usein miespäähenkilön ulkonäköä julistetaan upeaksi tai kuinka monta kertaa Anastasian sisäinen jumalatar tekee jotain. Nämä kaksi seikkaa olivat itselleni ehkä ärsyttävimmät piirteet kirjassa. Asiat tulivat selviksi jo sillä ensimmäisellä tai viimeistään kolmannella kerralla. Ei niitä joka sivulla tarvitse toistaa.

Aika perus prinsessa satu on kyseessä. Köyhä, omasta mielestään ruma tyttö kohtaa prinssin, joka suorastaan palvoo häntä, mutta ei voi samalla olla satuttamatta häntä. Mies tyrkyttää kalliita lahjoja ja niin edelleen. Tällä kertaa kauniiden tanssiaisten sijasta onkin tarjolla vähän erilainen koukku tässä suhteessa…

Tarinaa kuljettavat eteenpäin lukuisat seksikohtaukset, joita poikkeuksetta seuraavat Anastasian mielialanvaihdokset, Christianin menneisyyden uteleminen ja pienempi tai suurempi väärinkäsitys, joka kuitenkin selvitetään ja sitten kierto alkaa alusta.

Käännä aivosi off-asentoon ja anna mennä. Niin tämä kirja on ihan viihdyttävää luettavaa, mutta mitään syvällisiä ajatuksia siltä ei välttämättä kannata odottaa.

Juan Arias: Paulo Coelho: Confessions of a Pilgrim

Espanjankielinen alkuteos ilmestyi 1999
Englannistaja: Anne McLean
Ilmestymisaika:  2001 (ko.painos)
Sivumäärä: 226
Kustantaja: HarperCollinsPublishers
ISBN: 978-0-00-711437-5
Muoto: Pokkari

*’His books have had a life-enhancing impact on millions of people.’
The Times

Paulo Coelho was born in Brazil and has become one of the most widely read authors in the world today. Prior to his career as a bestselling author, he was a playwright, theatre director, hippie and popular songwriter for some of Brazil’s most famous pop stars. Renowned for The Alchemist, he has sold more than 75 million books worldwide and has been translated into 61 languages. He is the author of The Alchemist, The Pilgrimage, The Valkyrie, By the River Piedra I Sat Down and Wept, The Fifth Mountain, Veronika Decides to Die, The Devil and Miss Prym, Manual of the Warrior of Light, Eleven Minutes and The Zahir.

Paulo Coelho: Confessions of a Pilgrim offers readers a change to get to know Paulo Coelho’s dramatic, inspirational life story for the first time. Coelho has always been a non-conformist, constantly searching for new paths and savouring both the good and the bad that came his way. After an unorthodox career path, he turned to writing and has become one of the most successful authors in the world. This intimate portrait by Juan Arias offers Paulo’s compelling first-hand accounts of his experiences of:

*Being confined to a mental institution as a young man simply because he was an artist
*Kidnapping and torture by paramilitaries
*Encounters with black magic and drugs
*An epiphany at Dachau and a vision he had of his own death
*The nature of writing and the spiritual quest

Juan Arias is an established writer and journalist for El Pais based in Spain. He has receives an Italian Culture Prize for his writing and was awarded Best Foreign Correspondent for his journalism.*



Olen melkoinen Coelho fani. Yllä luetelluista kirjoista taitavat olla lukematta vain kaksi ja nekin ovat hyllyssä odottamassa vuoroaan. Coelhon uudempia kirjoja olen sitten lukenut siitäkin edestä. Eikä siitä kuitenkaan ole kovin montaa vuotta, kun hänet ensi kertaa löysin.

En oikeastaan juuri koskaan lue elämänkertoja. Ne eivät oikein kiinnosta minua, mutta tähän kirjaan tartuin uteliaisuudesta ja pakko myöntää, että se kannatti. Kirjassa on sama miellyttävä tunnelma, kuin Coelhon omissa teoksissa. Siinä Arias on siis onnistunut todella hyvin. Haastatellun kirjailijan tunnistaa vastauksista ja ne avaavat kyllä hienosti maailmaa. Mitään kohu paljastuksia kirja ei kuitenkaan sisällä, vaan asiat käsitellään rauhallisesti, joskin tunteikkaasti.

Kiinnostava lukukokemus. Suositeltavaa luettavaa Coelho faneille, jotka haluavat tietää kirjailijasta ja hänen ajatusmaailmastaan enemmän. Tai sitten heille, joita kiinnostaa se, miksi tämä mies oikein on noussut sellaiseen suosioon, kuin missä hän nyt on.

David Eddings: Safiiriruusu

Alkuteos: The Sapphire Rose (1991)
Suomentaja: Pasi Punnonen
Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)
Sivumäärä: 712
Kustantaja: Karisto
ISBN: 951-23-3608-1
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: Eleniumin taru 3


*Ritari Sparhawk on lopultakin löytänyt Bhelliomin, mahtavan jalokiven, joka taikavoimallaan pystyy pelastamaan kristallikuoreen suljetun Ehlana –kuningattaren. Mutta kiveen liittyy myös vaaroja: salaperäinen varjohahmo alkaa vaania ritari Sparhawkia, Kuningattaren Puolustajaa, jonka hallussa jalokivi on. Kuka väijyskelijä oikein on? Onko hän ihminen vai pahuuden voimien lähettiläs?

Torjuakseen hirmuisen vastustajan Sparhawk joutuu ehkä päästämään valloilleen jalokiven täyden mahdin, jota yksikään kuolevainen ei pysty hallitsemaan.*



Eleniumin tarun viimeinen osa ei petä. Se on yhtä laadukas ja viihdyttävä kuin mitä aikaisemmatkin osat. Jälleen on mukana muutamia fantasiakirjallisuuden peruskliseitä, mutta jollei niiden anna pahemmin häiritä, niin kirjasta kyllä nauttii. Itseä eniten ehkä häiritsi kuningatar Ehlana ja hänen käytöksensä, jotka kuitenkin voidaan antaa anteeksi. Ja jälleen kerran, pitkien seikkailujen jälkeen tapahtuva lopputaistelu on ohitse jotenkin aivan liian pian ja pitää sisällään miltei pakollisen menetyksen sankarijoukossa…

Viihdyttävää perusfantasiaa, jonka parissa aika kyllä lentää. Suosittelen.

Boccaccio: Decamerone

Alkuteos: Decamerone (1351 tai 1353)
Suomentaja: Ilmari Lahti ja Vilho Hokkanen
Ilmestymisaika: 1983 (ko.painos)
Sivumäärä: 560
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-30-5774-7
Muoto: Kirja

*Luodessaan maailmankuulun novellikokoelmansa Decameronen italialainen renessanssiajan kirjailijamestari Giovanni Boccaccio (1313-1375) laski vankan perustan novellitaiteelle ja kirjoitti alati kestävän teoksen, jossa elää verhottomana kokonainen aikakausi, värikäs ja aisti-iloinen 1300-luku. Ne sata hilpeätä tarinaa, jotka Firenzen lähiseudulle vuonna 1348 mustaa surmaa paenneen seurueen naiset ja miehet aikansa kuluksi toisilleen kertoilevat, muodostavat rikkaan ja monipuolisen kokoelman.

”Käykää sisään, te kaikki, ja jokainen tulee löytämään sen mitä kaipasi… Herkässä ja kokemattomassa iässä oleville lapsille eivät kertomukset sovellu, eivätkä myöskään tylsistyneille ja vanhuksille eivätkö liioin ihmisille, joilla on äkäinen, pikkumainen tai jörö mielenlaatu. Mutta näitä lukuun ottamatta voivat kaikenkaltaiset nuoret ja vanhat ihmiset lukea niitä suureksi huvikseen ja varmasti jossain määrin hyödykseenkin.” (Hermann Hesse)*

Hessen varoitus lienee paikallaan, sillä aika monet näistä novelleista sisältävät melkoista ilottelua. Suurimmassa osassa tarinoista naiset tai miehet rakastuvat intohimoisesti ja pyrkivät toteuttamaan rakkauttaan milloin minkäkin laisia esteitä vastaan. Miltei poikkeuksetta jokainen tarina on jollain lailla viihdyttävä, vaikka itse en suuremmin pitänytkään kertomuksissa, joissa maalaritoverukset vedättivät toveriaan.

Tarinat ovat melkoisen lyhyitä ja tyyli miellyttävän helppolukuista ainakin tässä painoksessa. Sopivan mittaisia luettavaksi vaikka iltaisin ennen nukkumaan menoa tai muuten, jos kaipaa pienen hetken taukoa. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos, joka todella kestää aikaa ja jaksaa viihdyttää nuorempaakin lukijakuntaa.

Neil Gaiman: Coraline varjojen talossa

Alkuteos: Coraline (2002)
Suomentaja: Mika Kivimäki
Ilmestymisaika: 2003 (ko.painos)
Sivumäärä: 221
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-1-18808-9
Muoto: Kirja


*”Hiiret lähettivät sinulle viestin”, vanha mies kuiskasi. ”Viesti kuului näin: Älä mene ovesta.”

Mutta eräänä yönä ovi oli raollaan – ja Coralinen teki mieli lähteä tutkimusretkelle.

Kulttikirjailija Neil Gaimanin kauhutarina vie rinnakkaismaailmaan, joka jää kummittelemaan kaikenikäisten mieliin.*



Jos kaipaa kirjaa, jota ei malta laskea käsistään ennen kuin se on kokonaan luettu kannesta kanteen, eikä halua tuhlata lukemiseen kymmeniä tunteja, on tässä vastaus rukouksiin. Coraline on viehättävä aikuisten satu, joka sulahtaa läpi hetkessä. Itseltä taisi kulua kirjan lukemiseen noin pari tuntia.

Gaimanin tyyli kirjoittaa on rento ja miellyttävä, hänen ideansa hauskoja ja hahmot mielenkiintoisia. Pidän hänen tyylistään, jonka suomentaja on onnistunut toistavasti säilyttämään Coralinessa. Isot pisteet Kivimäelle loistavasta työstä.

Coraline viihdyttää ja ihastuttaa, sen lukee mielellään, vaikkei omasta mielestäni kyseessä olekaan mikään kauhutarina.  Suosittelen kyllä kaikille sadun nälkäisille!

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina

Ilmestymisaika: 2011
Sivumäärä: 607
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-28135-1
Muoto: Kirja


*Ei kukan kysynyt, halusinko mennä naimisiin suuriruhtinas Pietarin kanssa! Halusinko ylipäätänsä mennä neljätoistavuotiaana naimisiin kenenkään kanssa! Ei kukaan kysynyt, haluanko vaihtaa uudeksi kotimaakseni Venäjän, tämän mystisen maan, jonka ihmisistä ja tavoista en tiennyt mitään. Minut pakotettiin jättämään taakseni jotakin sellaista, josta en toivu koskaan.

Loisteliaan hovin keskus, vaimo, äiti, rakastettu – Venäjän keisarinna Katariina II Suuri tekee tiliä kiihkeästä nuoruudestaan. Joidenkin asioiden muistaminen tekee kipeää!

Uskomaton tahdonvoima nosti saksalaisen prinsessan Venäjän itsevaltiaaksi, mutta mikä oli hinta? Laila Hirvisaari tempaa lukijan 1700-luvun hovielämän juonitteluihin ja ylellisiin juhliin, mutta kuvaa koskettavasti myös niitä tuntoja, jotka ovat kaikille naisille yhteisiä asemasta ja aikakaudesta riippumatta.*



Ensimmäinen kosketukseni Laila Hirvisaareen, josta kyllä olen kuullut paljon kehuja tutuilta. Myönnän, että itseäni hieman jännitti. Olin pitänyt häntä jotenkin vanhemman väen kirjailijana, sellaisena, johon itse en välttämättä niin lämpenisi. Nytkin tartuin kirjaan vähän kuin Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen innoittamana. En raaskinut vielä luopua Venäjästä.

Yllätyin positiivisesti. Kirja on täynnä historiaa ja sen merkitystä ja kirjoitettu vielä suhteellisen mielenkiintoisesti vaikken suuresti olekaan vuorosanamaisesti esitettyjen repliikkien ystävä. Kuitenkin tähän teokseen tuntuu oikein hyvin sopivan tuollainen vuoropuhelu, jossa keisarinna itse opponenttinsa kanssa pui läpi nuoruuttaan ja matkaansa kohti valtaistuinta. Miellyttävä kirja lukea, joskin ehkä välillä hieman raskas. Joten kaikesta huolimatta en ehkä ihan heti tartu Katariinan keisarinnana olosta kertovaan teokseen, joka kuitenkin varmaan jossain vaiheessa tulee lukuun jo ihan henkilöhistoriallisen mielenkiintonsa takia.

Jos kaipaa juonittelua, pelkoa, rakkautta ja historian lehtien havinaa, niin voin kyllä lämpimästi suositella Minä, Katariinaa luettavaksi.

David Eddings: Rubiiniritari

Alkuteos: The Ruby Knight (1990)
Suomentaja: Pasi Punnonen
Ilmestymisaika: 1996 (ko.painos)
Sivumäärä: 456
Kustantaja: Karisto
ISBN: 951-23-3578-6
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: Eleniumin taru 2


*Mahtavan fantasiasarjan toinen osa: Eleniumin taru on huikea kertomus ritarista keskellä ikiaikaista hyvän ja pahan taistelua.

Vain ammoin kadonnut Bhelliomin jalokivi saattoi taikavoimillaan elvyttää Elenian kuningattaren, joka oli väkevin loitsuin suljettu kristallikammioon. Sen sisällä nuori kuningatar kamppaili elämästään ja sinne hän oli menehtyvä, ellei jalokiveä löydettäisi ennen kahdentoista kuunkierron täyttymistä.

Ritari Sparhawk, Kuningattaren Puolustaja ja Pandionin ritari, lähti kumppaneineen vaarojen täytteiselle retkelle jäljittämään jalokiveä, joka satoja vuosia sitten oli kadonnut maanpiiristä. Mutta tarunomaista kiveä havitteli myös mahtava vastustaja yliluonnollisine voimineen.*



Sarjan lukuprojektini siirtyi englannista suomenkieleen, koska lähikirjastosta ei ilman varauksia englanninkielistä heti löytynyt mukaan. Enkä sitten malttanut odotella muutamaa päivää, jotta sellainen olisi ollut saapuvilla. Vaan eipä tuo haitannut lukemista ollenkaan. Punnonen on mielestäni kääntänyt tekstin hyvin säilyttäen hahmojen persoonallisuudet ja tekstin huumorin.

Vauhti on yhä melkoinen, mikä onkin hyvä, sillä ympäri maiden juoksemista on yhä luvassa. Turhiin matkusteluihin ei vieläkään tuhlailla sivuja, vaan tapahtumat etenevät mukavasti ja keskitytään olennaiseen. Joitakin viitteitä heitellään jatkosta ja vaikka niitä kovasti hahmojen taholta pyritäänkin toppuuttelemaan, saattaa lukija hyvinkin arvailla jo kauan etukäteen sen, mitä todella tulee tapahtumaan. Siinä mielessä Eddings ei oikein osaa luopua fantasiakirjallisuuden perus kliseisyydestä, mikä toisaalta on ihan mukava juttu. Kukapa ei haluaisi lukiessaan huomata, että se oikea heppu sattui sittenkin menestymään yllättävästi?

Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos, varsinkin jos pitää kepeästä ja mukaansa tempaavasta fantasiasta.

F.M. Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Alkuteos: Prestuplenije i nakazanije (1866)
Suomentaja: Juhani Konkka
Ilmestymisaika: 2003 (ko.painos)
Sivumäärä: 636
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-571-008-1
Muoto: Kirja


*Venäläinen kirjailija Fjodor Dostojevski (Moskova 1821 – Pietari 1881) on 1800-luvun kriittisen realismin huomattavampia ja kiistellyimpiä mestareita ja maailmankirjallisuuden tärkeimpiä vaikuttajia.

Vuonna 1866 ilmestynyt Rikos ja rangaistus on hänen suurista teoksistaan ehyin: kaupunkilaisromaani, joka valottaa vapauden ongelmaa rationaalisesti perustellun yli-inhimillisyyden ja kristillisen rakkauden syvänä dialogina. Teoksessa hahmoteltu idean ja toiminnan yhteys muodostui keskeiseksi Dostojevskin myöhemmissä teoksissa, muun muassa Riivaajissa, Idiootissa ja Karamazovin veljeksissä.

Rikos ja rangaistus on romaani suurten teorioitten ja todellisuuden välisestä ristiriidasta, nerokkuudesta ja ylpeydestä, jotka väistämättä tuhoavat ihmisen.

Raskolnikov paljastaa tekonsa Sonjalle. Sonja pakottaa hänet julkiseen tunnustukseen ja teon sovittamiseen. Raskolnikovilla on kuitenkin edessään vielä monta kamppailua sekä itsensä että teorioittensa kanssa. Lopulta hän tottelee Sonjan neuvoa, jossa kuvastuu Dostojevskin maailmankatsomuksen ydin: ”Mene tienristeykseen, kumarra  kaikkea kansaa, suutele maata, koska olet tehnyt syntiä sitä vastaan.”

Raskolnikov ja Sonja lähtevät yhdessä Siperiaan. Ihmisen ongelmaksi kasvaa ’Rikos ja rangaistus’ romaanissa yksinäisyys: ihmissuhteiden umpikuja, vieraantuminen ympäröivästä todellisuudesta. Kiihkeiden tapahtumien miljöönä on vastakohtien Pietari, ”houreiden kaupunki”, jossa kaikki on mahdollista.*



Kirjan tekstit ovat jokseenkin harhaan johtavia. Tunnustus Sonjalle tapahtuu varsin myöhään ja lähtö Siperiaan on oikeastaan jälkisanoja, ei itse teosta. Kyseessä on pikemminkin kertomus siitä, miten päädyttiin lähtemään tuolle matkalle.

Jossain mielessä olen vähän pettynyt. Odotin, että tunnustuksesta olisi tullut suuri ja mahtipontinen näytelmä, mutta se olikin vain muutaman rivin mittainen ja se siitä. Ehkä tässä tarinassa oli sittenkin se matka tärkeämpi kuin itse päämäärä.

Pidin kyllä kirjasta, sen tunteesta. Hahmoja oli ehkä vähän liian monta, tai sitten minua vain todella sekoittivat hieman liikaa nuo venäläisten kutsumanimet. Ihan kuin Raskolnikovinkin kutsumanimi olisi muuttunut ainakin pariin kertaan matkan varrella…  Tai sitten hämmennystä aiheutti sekin, että osa nimistä oli varsin saman suuntaisia. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teos. Ei kuitenkaan sopine kaikkein keveintä luettavaa etsiville.

David Eddings: The Diamond Throne

Ilmestymisaika:  1993 (ko.painos)
Alkuperäisteoksen ilmestymisaika: 1989
Sivumäärä: 496
Kustantaja: HarperCollinsPuplishers
ISBN: 0-586-20372-9
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Eleniumin taru 1


*The queen’s champion Sparhawk, Pandion Knight and Queen’s Champion, returns from a long spell of exile to find his native land overrun with evil and intrigue – and his young Queen grievously ill. Indeed, Ehlana lies magically entombed within a block of crystal, doomed to die unless a cure can be found within the year.

But as Sparhawk and his allies – who include Sephrenia, the ageless sorseress, and Flute, the strange and powerful girl-child – seek to save Ehlana and the land, they discover that the evil is even greater and more pervasive than they had feared…*



Pitkästä aikaa palasin yläasteikäisenä kovastikin lukemani fantasiakirjailijan pariin ja yllättäen englanniksi. Enkä joutunut pettymään. Tämä kirja on taattua Eddingsiä mielenkiintoisine hahmoineen, ympäri maailmaa juoksuttavine tehtävineen unohtamatta tiettyä annosta huumoria. Nautinnollista, eikä liian raskasta luettavaa, vaikka kaiken maailman politikointia mukana onkin. Eikä kielen vaihdos todellakaan haitannut. Se on miellyttävän helppolukuista ja mukaansa tempaavaa, miltei koukuttavaa. Tosin alussa on pieni, melko lyhyt pätkä, jonka kieli on hieman hankalampitajuista, eräänlainen johdanto, mutta kun siitä pääsee ylitse, niin kaikki helpottuu.

Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille fantasian ja mukavan huumorin ystäville.

Sir Arthur Conan Doyle: The Complete Stories of Sherlock Holmes

Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos.)
Alkuperäisten tarinoiden ilmestymisaika: 1892-1972
Sivumäärä: 1408
Kustantaja:Wordsworth library collection
ISBN: 978-1-84022-076-6
Muoto: Kirja





Kootut teokset. Huhuh. Pakko sanoa, että lähemmäs vuosi kului, kun kyseistä opusta lueskelin. Tosin, en kyllä lukenutkaan joka päivä tai mitenkään muutenkaan turhan suunnitelmallisesti. Luin kun siltä tuntui ja aina vähän kerrallaan, jottei olisi tuntunut liian raskaalta.

Vaikka teos onkin kokonaan englanniksi, ei se missään vaiheessa ollut liian raskasta. Nautin kovasti lukemisesta ja siitä, että tunnisti tutut tarinat lukiessa. Oli mukana kyllä joitain itselle ennestään tuntemattomiakin tapauksia, mikä oli tietenkin vain positiivinen yllätys. Heräsi tosin kauhea himo päästä katsomaan jotain filmatisointia aiheesta. Ihan tietenkin vain uteliaisuuden pohjalta.

Voin kyllä lämpimästi suositella Sherlockia kaikille, jotka pitävät näistä pienistä mysteereistä elämässä. Hän on ihastuttavan ärsyttävä persoona omalaatuisuuksineen. Kirjassa tosin hieman itseäni häiritsivät pienet epämääräisyydet aikajanojen suhteen. Esimerkiksi mainittakoon vaikka eräs avioliitto, jotten nyt aiheesta tietämättömille liikaa paljastelisi. Mutta jos moisten pikkuseikkojen ei anna liikaa itseään häiritä, niin erinomaista lukemista.