Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo

Alkuteos: La Sombra del Viento (2001)
Suomentaja: Tarja Härkönen
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 646
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-952-239-023-3
Muoto: Nid.
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2015: Ystävän suosittelema kirja (24/50)

*... olin varma, että tuo kirja oli odottanut minua siellä vuosikausia, luultavasti jo ennen kuin olin syntynytkään.

Kirjakauppias johdattaa aamuyön hämärässä kymmenvuotiaan poikansa Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, kohtalokkain seurauksin. Mystinen pyhäkkö Barcelonan vanhan kaupungin sydämessä muuttaa Danielin loppuelämän.

Vanhan paperin, pölyn ja magian keskeltä pojan käsiin etsiytyy Tuulen varjo, jonka kadonnutta kirjoittajaa Julián Caraxia hän alkaa pakkomielteisesti etsiä. Yli vuosikymmenen ajan Daniel seuraa kirjailijan jälkiä läpi rakkauden, väkivallan, ystävyyden ja petoksen labyrintin. Kunnes Caraxin salaperäinen tarina alkaa pelottavalla tavalla toistua hänen omassa elämässään...

Kiehtova kirjojen ystävän trilleri on lähes kaikkea mitä kirjalta voi odottaa: jännäri, rakkausromaani, kauhutarina.*



Luokkatoverini antoi tämän kirjan vaihtokirja kassiin ja se sattui minulle. Mukaan hän oli liittänyt lapun, jossa kehui kirjaa. Minä kiitän ja kumarran tästä suosituksesta, sillä se todella osui ja upposi.

Kirja on kaunis ja runollinen. Sen tarina on kiintoisa ja koskettava. Henkilöhahmot monenkirjavat ja yllättävät. Historiaa ja mystiikkaa on sopivasti ja näyttämönä kuvankaunis Barcelona. Tätä kirjaa oli minun todella vaikea laskea käsistäni. Miltei ahmin sitä ja väliin oli todella pakotettava itsensä lopettamaan lukeminen. Halusin vain tietää enemmän ja enemmän, saada varmuuden omille aavistuksilleni ja epäilyilleni.

Tosiaan, jotkut kirjan juonen käänteistä ovat ehkä vähäsen ennalta arvattavia, mutta vastapainoksi kirja pääsee monissa kohdin yllättämään lukijan. Pitkästymään ei todellakaan pääse. Tämä kirja todella lumoaa. Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille kirjoja rakastaville. Olisipa jokaisella mahdollisuus käydä Unohdettujen kirjojen hautausmaalla ja antaa jollekin kirjalle koti.

Neil Gaiman: THE SANDMAN: Preludes & Nocturnes

Alkuteos: 1989  (ilm.)
Ilmestymisaika: 1991 (ko.painos)
Sivumäärä: 234
Kustantaja: DC Comics
ISBN: 1-56389-011-9
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: The Sandman Library volume 1
Peukku: ^^b

*THE SANDMAN is the most acclaimed and award-winning comics series of the 1990s for good reason: a smart and deeply brooding epic, elegantly penned by Neil Gaiman and illustrated by a rotating cast of comics' most sought-after artists, it is a rich blend of modern myth and dark fantasy in which contemporary fiction, historical drama, and legend are seamlessly interwoven. The saga on THE SANDMAN encompasses a series of tales unique in graphic literature and is a story you will never forget.

PRELUDES & NOCTURNES introduces readers to a dark and enchanting world of dreams and nightmares - the home of The Sandman, Master of Dreams, and his kin, The Endless. This first collection of Neil Gaiman's multi-award-winning title introduces key themes and characters, combining myth, magic, and black humor.*



THE SANDMANia on kehuttu niin paljon, että oli pakko itsekin siihen tarttua. Tähän päätökseen olen ensimmäisen osan kohdalta tyytyväinen. Juoni ja henkilöhahmot ovat kiinnostavia. Sen sijaan kuvituksen suhteen olen vielä hieman epävarma. Se on värikäs, joskus jopa suorastaan räikeä. Monesti sitä voi pitää aika hyökkäävänäkin ja osat kuvista ovat ehkä jopa irvokkaita. Omaa lukukokemusta häiritsee lisäksi se, että tottumattomana sarjakuvanlukijana välillä luin ruudut väärässä järjestyksessä... Kaikesta huolimatta kuvitus on kuitenkin tarinaan sopiva, eikä sinällään pahaa katseltavaa. Kunhan tyyliin tottuu. Tämä sarjakuva todella antaa pohdittavaa ja punoo hyvin yhteen tarinaa ja myyttejä.

Robin Hobb: Renegade's Magic

Alkuteos: 2007 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Sivumäärä: 616
Kustantaja: Voyager
ISBN: 978-0-00-719618-0
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: The Sildier Son Trilogy #3
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2015: Kirjatrilogia 3/3 (15/50)

*The people of Gettys town remember the death of their cemetery soldier vividly. They remember believing him guilty of unspeakable crimes, condemning him, and then watching as the other men of his unit beat him until he no longer drew breath.

But Nevare Burve didn't die that day, though everyone believes they saw it happen. He was cornered by a power far more intractable than any angry mob.

When he was a boy, the magic of the Specks - the dapple-skinned tribes of the frontier forest - claimed Nevare as a saviour; severing his soul, naming the stolen half Soldier's Boy and shaping him into a weapon to halt the Gernian expansion into their lands and save their beloved ancestor trees.

Until now Nevare has defied the magic, unable to accept his traitorous fate. But the magic has won: it has extinguished his once golden future, devastated his family and turned his own people against him. Faced with endangering the only loved-ones he has left, Nevare has no choice but to surrender to its will and enter the forest.

But surrendering to his Speck destiny is only the beginning of his trials. Before he submits completely, Nevare makes one desperate last attempt to deter the Gernians from the Barrier Mountains without causing them harm. But the magic accepts no compromise. Exhausted, Nevare can no longer suppress his traitorous Speck self, Soldier's Boy, and becomes a prisoner in his own body.

Soldier's Boy is determined to stop the Gernian expansion at any cost, and unlike Nevare, he has no love, nor sympathy for his spirit-twin's world...*



Vaikka suuri osa kirjasta meneekin siinä, että Nevare ja Soldier's Boy kinastelevat keskenään ruumiin hallinnasta ja siitä, miten heidän oikein tulisikaan täyttää magian antamat käskyt, on tässä silti paljon parempi tunnelma kuin sarjan kakkososassa. Kaksikon kinastelua on välillä jopa miltei hauska seurata, ja antaapa se muutamia mielenkiintoisia mahdollisuuksia juoneen ja syventää henkilöhahmojen välisiä suhteitakin. Lisäksi lopun tasapainotus on oikein oivallista luettavaa ja saa lukijan hyville mielille ja tyytyväiseksi.

Tasapainon ja kuoleman jumala Orandula on lintuhahmoineen ja velanvaatimuksineen kerrassaan mainio lisä henkilöhahmoihin ja hänen tarjouksensa velansovittamisesta kerrassaan kutkuttava. Tosin, ehkä hänen arvoituksensa ratkaisu on joillekin lukijoille liian itsestään selvä, vaikka se Nevarelle ja Soldier's Boylle tuntuukin miltei ylivoimaiselta selvittää.


Hobb kirjoittaa todellakin mukaansatempaavasti, uusia hahmoja on sopivasti ja vanhoja tuttujakaan ei unohdeta. Joissain kohdissa tuntuu, että vastoinkäymisiä on vähän liikaakin, mutta niiden vastapainoksi löytyy onneksi paljon hyvääkin. Juoni on punottu hyvin ja se pysyy koossa. Lukijan mielenkiinto ei pääse karkaamaan. Ehkä loppu kuitenkin tulee hivenen liian äkkinäisesti. Itse ainakin olisin vielä muutaman tietyn kohtaamisen ja jälleennäkemisen halunnut lukea, mutta toisaalta kirja jo nyt on niin massiivinen, että ne kannattikin jättää pois ja lukijan oman mielikuvituksen varaan.

Anne Rice: Kadotettujen kuningatar

Alkuteos: The Queen of the Damned (1988)
Suomentaja: Hanna Tarkka
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 539
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-24216-1
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Vampyyrikronikat #3
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2015: Syntymävuonnani julkaistu kirja (23/50)

*Paholaismaisen kiehtova, tumman aistikas kulttisarja jatkuu!

Nuoret vampyyrit ja selvänäkijät näkevät toistuvasti samaa unta punatukkaisista kaksosista, jotka uhraavat äitinsä haudalla hyvin kaunan sitten. Kuka unia lähettää, ja miksi?

Kysymykset vaivaavat unennäkijöitä heidän valmistautuessaan vampyyri Lestatin rock-konserttiin San Franciscossa. Sen paremmin nuoret kuin vanhatkaan verenimijät eivät pysty vastustamaan kiusausta, vaikka he aavistavat, että konsertti on ansa.

Sillä huhu kertoo, että Lestatin laulut ovat herättäneet kaikkien vampyyrien esiäidin, kadotettujen kuningattaren Akashan, joka on vuosisatoja levännyt sarkofagillaan. Ja joidenkin vampyyrien kohtalot ovat kietoutuneet toisiinsa jo 6000 vuotta sitten...

Anne Ricen vampyyriromaanit ovat modernin kauhun perusteoksia. Kadotettujen kuningatar on itsenäistä jatkoa romaaneille Veren vangit ja Vampyyri Lestat.*



Anne Ricen tyyli kirjoittaa on kyllä mukaansatempaava. Ja suomennos on mielestäni onnistunut erinomaisesti. Miltei pidin tästä suomennetusta teoksesta enemmän kuin edellisestä Ricen kirjasta, jonka luin englanniksi (kyseistä kirjaa ei käsittääkseni ole edes suomennettu...)

Vaikka Kadotettujen kuningatar onkin itsenäistä jatkoa aikaisemmille vampyyrikronikoille, viitataan siinä suorastaan harmittavan usein aikaisempiin kirjoihin, joista toisen olen lukenut ja toista en. Suosittelen siis lukemaan kirjat ilmestymisjärjestyksessä! Se helpottaa tapahtumien ymmärtämistä melkoisesti.

Periaatteessa Kadotettujen kuningatar on aika sekava kirja. Tapahtumat hyppivät sinne tänne ja äänessä on useampiakin hahmoja, joiden vinkkelistä tapahtumia kerrotaan. Osa on vanhoja tuttuja ja osa taas lähes matti meikäläisiä, jotka vain vilahtavat hetkeksi mukaan sivuille kadotakseen sitten savuna ilmaan. Ymmärrän kyllä kerronnan rakenteen, mutta se kuitenkin asettaa lukijan koetukselle. Välillä on kovin ärsyttävää, kun vihjeitä ja sinällään satunnaiselta tuntuvia tapahtumia tungetaan silmille ja oikein mitään ei kunnolla selitetä. Ennen kuin miltei lopussa. Tästäkin huolimatta kirja kyllä pitää otteessaan ja sitä lukee mielellään.

Anne Ricelle on kyllä pakko nostaa hattua. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja Lestatin pohdinnot ihastuttavia. Hän niin ihanasti kritisoi kaikkea ja kaikkia. Kuten esimerkiksi sitä, onko ylipäätään koskaan kenestäkään rumasta tehty vampyyriä, kun kaikki tuntuvat järjestään olevan mykistävän kauniita.

Esa Pesonen: Jäisen maan päiväkirja

Alkuteos: 2011 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 98
Kustantaja: Books on Demand GmbH
ISBN: 978-952-498-891-9
Muoto: Nid.
Peukku: q^^

*Ihminen ei riitä.
Jäisen maan päiväkirja on kirja ajasta, joka ei sovi ihmiselle.
Se kertoo, mitä kerrottavissa on, vääristä ihmisistä väärissä paikoissa.
Syvästi henkilökohtaisella tyylillä konstailemattomasti ja melankolisesti, huumoriakaan unohtamatta.

Tämä maa on raskas kantaa.

Tulevaisuudesta emme tiedä.
Menneisyyteen emme halua.

Älä sano meitä perillisiksi.

Älä toivo kuolemaamme,
jos haluat kanssamme olla.

Meillä on vain haluton maa,
jota kukaan ei halua.

Esa Pesonen (s.1077) on kotoisin Vantaan Korsosta. Hän työskenteli kymmenen vuotta tiedottajana ja toimii nyt toimittajana. Kirjailijan kotisivu www.esapesonen.com.
Esa Pesoselta ilmestyi vuonna 20009 runokokoelma Huone Veronassa.*



Pesosen tyyli on melko karu ja suorasukainen. Hän miltei vain toteaa runoissaan miten asiat ovat. Lyyrisyyttä ja loppusointuja on turha näistä runoista etsiä. Nämä ovat täyttä asiaa, jotenkin paljaita. Joissain runoista on hyviä oivalluksia, mutta huumoria en kyllä itse ainakaan ole havaitsevinani. Paitsi tietynlaista mustaa huumoria... Karua, tylyä ja toteavaa. Ja melko melankolista tosiaan.

Ryo Mitsuya: Mopsi tuli taloon 2

Alkuteos: WANPAGU! 2 (2011)
Suomentaja: Suvi Mäkelä
Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)
Sivumäärä: 142
Kustantaja: Sangatsu Manga
ISBN: 978-952-16-1781-2
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Mopsi tuli taloon #2
Peukku: ^^b

*Romeon ja Julin tarina jatkuu! Pieni mopsi varttuu vähitellen ja saa uusia ystäviä. Luvassa on muun muassa ensikohtaaminen lumen kanssa, joulunviettoa, pikku haavereita sekä koirakahvila.

Loistavaa luettavaa koirien ja huumorin ystäville!*



Pakkohan se sarjan toinen osa oli lukea heti kun sen käsiinsä sai! Eikä lukiessa joudu pettymään. Pikkuinen mopsi emäntineen on viihdyttävää ja hauskaa seuraa ja piirtojälkeä katselee mielellään. Toinen osa ei aivan niin paljoa keskity itse Romeo-mopsiin kuin ensimmäinen, mutta vastapainoksi tapaamme paljon uusia ystäviä - niin koiria kuin ihmisiä. Ehkä silti uskaltaisin sanoa, että ensimmäisen osa taso ei aivan säily tähän toiseen osaan...

Harmillista on, että tämä sarja on vain kaksiosainen ja näin ollen siis tullut päätökseensä. Positiivisesti ajatellen taas sarja on niin lyhyt, että sen ehkä raaskii helpommin hankkia omaan hyllyyn. Etenkin kun suomennoskaan ei ole ollenkaan hullumpi.

Mary Oliver: Joutsen

Alkuteos: Swan: Poems and Prose Poems (2010)
Suomentajat: Pertti Nieminen ja Tuulia Toivanen
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 85
Kustantaja: Basan Books
ISBN: 978-952-260-138-4
Muoto: Nid.
Peukku: ^^b

*Näitkö sinäkin, miten se ajelehti mustalla virralla läpi yön?
Näitkö sen aamulla nousevan hopeanhohtoiseen ilmaan,
sylintäyden valkeita kukkia,
silkkiä ja pellavaa täydessä epäjärjestyksessä
siipien suojassa: lumikinos, liljakimppu
joka haukkaa ilmaa mustalla nokallaan? [...]

Mary Oliverin uusimman runokokoelman, Joutsenen, kuvasto kumpuaa luonnosta. Teoksen runot ovat milloin voimakkaan lyyrisiä kuvia, milloin arkisesti jutustelevia havaintoja. Keskeisiä teemoja ovat ihmisen asema osana luontoa ja luonnonjärjestystä mutta myös ihmisen suhde itseensä, omaan ruumiiseensa ja sen tarpeisiin, iästä riippumatta. Joutsen haastaa lukijansa pohtimaan omaa ihmisyyttään ja inhimillisyyttään.

Mary Oliver (s. 1935) on pitkän linjan yhdysvaltalainen runoilija ja esseisti, joka on pitkän uransa aikana julkaissut yli 30 teosta.*



Oliverin runoissa on kaunis ja rauhallinen tuntu. Niissä on melodia, joka soi hiljaa taustalla ja vetää lukijaa puoleensa. Vaikka runot eivät olekaan runomitassa, on niissä silti selkeä rytmi ja niitä on miellyttävä lukea. Myös pohdiskelevammat proosarunot ovat kiintoisia tuttavuuksia. Pystyn kyllä suosittelemaan tätä kokoelmaa tutustuttavaksi.

Rosa Liksom: Yhden yön pysäkki

Alkuteos: 1985 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 141
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38738-2
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Huom: Yhteislaitos Liksomin teoksen Unohdettu vartti kanssa

*Novellit jaettu neljän otsikon alle: Steissi, kaivopiha, steissi; Euroopan eteisaula; 67 astetta pohjoista leveyttä; Neljä variaatiota. Novellit on nimetty alkusanojen mukaan.*



Minulla on epämääräinen kuva siitä, että vannoin mielessäni, etten enää lukisi Liksomia. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan ja uudelleen kokeilin. Ja jäin jokseenkin samoihin, jokseenkin erilaisiin tunnelmiin kuin Hytti nro 6den kanssa.

Novellit ovat lyhyitä. Niissä kestää helposti mukana. Ne jotenkin käsittää, vaikka osa onkin aiheeltaan hieman käsittämättömämpiä tai jopa kummallisia. Liksomin tyyli kirjoittaa sopii kyllä varsin hyvin novelleihin ja silti se ärsyttää minua. Välillä hän käyttää niin kummallisia sanoja, etten edes tiedä mitä ne tarkoittavat. Väliin novellin henkilön sukupuolikin jää epäselväksi. Onko kertoja mies vai nainen? Entä nämä muut, joista kertoja käyttää nimitettä "se".

En edelleenkään kauheammin pitänyt kirjasta. Kuitenkin ymmärrän, miksi Liksomia arvostetaan. Hänessä ja hänen tyylissään on uskallusta. Lisäksi teos on nopea lukea. Joskaan itseäni se ei johtanut syvempiin pohdintoihin. Ainakin yhden mahdollisuuden annan vielä Liksomille. Toinen puolikas kaksoispokkarista kun on vielä lukematta...

Robin Hobb: Forest Mage

Alkuteos: 2006 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)
Sivumäärä: 660
Kustantaja: Voyager
ISBN: 978-0-00-719615-9
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: The Soldier Son Trilogy #2
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2015: Kirjatrilogia 2/3 (15/50)

*The King's Cavalla Academy has been ravaged by the Speck plague. The disease has decimated the ranks of both cadets and instructors, and even the survivors remain sickly. Many have been forced to relinquish their military ambitions and return to their families to face lives of dependency and disappointment.

As the Academy infirmary empties, Cadet Nevare Burvelle also prepares to journey home, to attend his brother Rosse's wedding. Far from being a broken man, Nevare is hale and hearty after his convalescence, He has defeated his nemesis, Tree Woman, and freed himself of the Speck magic that infected him and attempted to turn him against his own people. A bright future awaits him as a commissioned officer betrothed to a beautiful young noblewoman.

Yet his nights are still haunted by dreams of the voluptuous Tree Woman, dreams in which his Speck self betrays everything he holds dear in his waking life. Has the plague infected him in ways far more mysterious than the merely physical?

Despite his fears, Nevare will journey back to Widevale in high spirits, in full expectation of a jubilant homecoming and a tender reunion with his beautiful fiancée, Carsina. But his life is about to take a shocking turn, as the magic in his blood roars to life and forces him to recognize that his most dangerous enemy, an enemy that seeks to destroy all he loves, might dwell within him.*



Trilogian toinen osa ei mielestäni ole yhtä hyvä kuin ensimmäinen. Nevare on suurimman osan ajasta lähes lapsellisen typerä ja itsepintainen omissa olettamuksissaan ja taistelussaan itseään ja magiaa vastaan. Hän tuntuu suorastaan jääräpäisesti kieltävän suurimman osan ongelmista ja olevan kuin niitä ei olisi. Kyllä olisi hänen luullut huomaavan vihjeitä ja ainakin olisi kuvitellut, ettei hän toistaisi joitain virheitä enää uudelleen jo kertaalleen koettuaan epäonnistumisen.

Kirjan tapahtumat tuntuvat myös etenevän turhankin verkkaisesti. Toisaalta rauhallinen tahti on hyvä, mutta väliin asiat märehtivät ihan liikaa paikallaan. Hieman lisävauhtia ei olisi ollut ollenkaan pahitteeksi. Etenkin kun joissain kohdissa tuntui tosiaan olevan jo vähäsen toistoa.

Julminta kirjassa kuitenkin on se, kuinka ihmiset kohtelevat toisiaan. Miten julmia he voivat olla toisen ulkoisen olemuksen perusteella. Sen takia, että toinen ei asetu oletettuun "normiin" hänen oletetaan olevan paha, ilkeä, ruma niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Ja hänet tuomitaan kyselemättä ja todisteita katsomatta. Tai niitä jopa keksitään häntä vastaan. Karua, kuinka jopa oma perhe on valmis hylkäämään ja kehtaa vain väittää, että kaikki on yksilön itsensä syytä ja että tämä haluaa häväistä heidät.

Vaikka kirja onkin hidastempoinen, on se silti hyvää jatkoa ensimmäiselle osalle. Tämä trilogia ei selvästikään ole nopeiden tapahtumien ystäville, vaan vaatii enemmän aikaa sulatella.

Lauri Jaalas: Professori Kuurron juttu - jännityskertomus Helsingistä

Alkuteos: 1950 (ilm.)
Ilmestymisaika: 1998 (ko.painos)
Sivumäärä: 171
Kustantaja: Seaflower Oy
ISBN: 952-444-137-3
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Seaflower's Large Print Editions n:o 38
Peukku: q^^

*-Missä olitte eilen kello 15.30 ja 17.00 välillä? Tämän yksitoikkoisen, mutta erittäin kylmän kysymyksen Helsingin rikospoliisin murhaosaston päällikkö, komisario Linnoila oli joutunut tekemään aamun kuluessa monta kertaa. Jo eilen illalla nimittäin oli tehty ilmoitus, että tunnettu ja tunnustettu tähtitieteilijä, professori Svante Kuurto, joka juuri oli lehtitietojen mukaan saanut valmiiksi lopulliset laskelmansa tähtisumujen nopeuksista, niiden suhteesta maan liikkeisiin ja auringon rataan, oli murhattu omassa työhuoneessaan. Ei kai siis suinkaan ollut ihme, että itse poliisikomentaja oli määrännyt komisario Linnoilan suorittamaan kaikki kuulustelut ja johtamaan rikoksen tutkimista.*



Tämä isotekstisenä versiona ilmestynyt vanha dekkari oli ihan mielenkiintoista luettavaa. Varmaan kiinnostaa monia vanhempia lukijoita jo senkin takia, että on ensikerran julkaistu heidän nuoruudessaan. Iso teksti on sitten plussaa sen lukemisen helpottamisen kanssa.

Kirjan hahmot jäävät ehkä hieman etäisiksi lukijalle. Jotenkin tuli tuntu siitä, että kyseessä olisi kirja, joka kuuluu johonkin sarjaan, jossa komisario Linnoila seikkailee muutenkin. Kuitenkin selvät sarjaviittaukset puuttuvat... Tunne kuitenkin oli lukiessa kuin kirjailija olettaisi ja odottaisi lukijan tuntevan hahmoja jonkin verran.

Tapahtumat etenevät melko suorasukaisesti. Paljon tutkitaan sellaisella rennolla otteella ja nuoremmat konstaapelit uskaltavat ottaa pieniä riskejäkin. Kauheasti vinkkejä ei tarjoilla syyllisen metsästykseen, mutta kyllä niitä vähän kaivamalla löytyy. Monesti poliisitkin ovat "hakoteillä", mikä on vaihteeksi virkistävää. Hieman jäi harmittamaan se, että oikeastaan lopulliseen ratkaisuun ei lukija aivan täysin voi päästä.

Maarit Verronen: Varjonainen

Alkuteos: 2013 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 219
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-7135-3
Muoto: Sidottu
Peukku: ^^b

*Kun laiva lähtee Tallinnasta, autokannella on salamatkustaja. Hiljaisuuden tullen nainen lähtee liikkeelle ja sulautuu tottuneesti matkustajien joukkoon. Jos joku kysyisi häneltä passia, hän toteaisi "Oho, isän passi". Hän on maanpakolainen vailla henkilöllisyyttä, mutta haluaa saada uuden elämän omin ehdoin. Ei byrokratiaa, ei säilöönottoja. Hän ei myöskään vaadi paljon, vaan on tyytyväinen ollessaan toistaiseksi turvassa.

Laivassa, johon hän nousee, ei turvassa ole kukaan. Mutta hän on sopeutumisen mestari, joka hiukkaakaan hätääntymättä tarttuu kulloinkin käsillä olevaan tilaisuuteen eikä kaihda keinoja saadakseen mitä tarvitsee.

Ei nimeä, omaisia, huomista. Mitä olisit valmis tekemään? Mitä sinulla olisi oikeuskin tehdä? Maarit Verronen koukuttaa lukijan eläytymään kylmäverisen selviytyjän ajatusmaailmaan.*



Verronen kirjoittaa todella mukaansatempaavasti. Vaikka naista itseään ei avata juurikaan, hänestä ei kerrota oikein mitään. Ei edes hänen oikeaa nimeään, tuntuu hän silti kumman läheiseltä ja kiinnostavalta. Hän pitää otteessaan, todella kovissa pihdeissä, joista ei pääse irti. Itse ainakin koukutuin. Tarkoitukseni oli maistella, mutta ahminkin kerta istumalta koko kirjan. Se on lumoava omalla karulla ja todellisella tavallaan. Todellinen selviytymistarina, missä ei keinoja kaihdeta. Vain loppu jää harmittamaan. Miksi tarina jää niin avoimeksi? Miten tämän naisen käy seuraavaksi? Kysymykset jäävät kutkuttamaan mieltä.

J.R.R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta - Kuninkaan paluu

Alkuteos: The Lord of the Ring - The Return of the King (1955)
Suomentaja: Kersti Juva, Eila Pennanen ja Panu Pekkanen
Lukija: Heikki Määttänen
Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)
Kesto: osa 1/2: levyt 1-10 (9h 18min) ja osa 2/2: levyt 11-20 (8h 5min)
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-27467-4
Muoto: Äänikirja
Sarjamerkintä: Taru Sormusten                                                                                                                          Herrasta kolmas kirja
                                                                                        Peukku:  ^^b

*Taru Sormusten Herrasta on kaikenikäisten klassikko, tulvillaan seikkailua, jännitystä ja huumoria. Tolkienin eepos sijoittuu omaan maailmaansa Keski-Maahan ja sen romanttiseen muinaisuuteen, jolloin maata asuttivat uljaat haltiat, pelottomat ihmiset, sitkeät kääpiöt - ja hobitit.

Hobitit ovat vähäpätöinen kansa, joka rakastaa elämän yksinkertaisia iloja, maalaisruokaa, olutta ja kessua. He ovat pienikasvuisia ja iloluontoisia, laiskojakin, mutta pohjimmiltaan sisukasta lajia. Kun tummat pilvet alkavat kerääntyä Keski-Maan taivaalle ja mantereen mahtavien silmät ovat muualla, joutuvat pienet ja hiljaiset tekemään sankaritöitä.

Kuninkaan paluu yhdistää aiempien osien langat suureen, mahtavaan finaaliin. Taistelukentällä Sauronin armeija ryhmittyy Keski-Maan joukkoja vastaan Frodon ja Samin jatkaessa Klonkun varjostamana kohti lopullista päämäärää. Seikkailu pitää loppuun saakka otteessaan.

Komean lukutulkinnan tekee Heikki Määttänen, joka teki pitkän elämäntyön näyttelijänä Radioteatterissa ja tv:ssä, ennen menehtymistään tammikuussa 2002. Koko Tolkien-trilogia äänitettiin vuosina 1991-92 kirjailijan 100-vuotisjuhlan kunniaksi.*



Kuninkaan paluu on kyllä mahtava teos. Ja Määttänen todella on tehnyt uskomattoman lukutyön. Jollain lailla kuunnellessa tuli tuntu, kuin ei olisi kirjaa koskaan lukenutkaan, niin paljon "uusia" juttuja tuli vastaan. Selvästikin olen katsonut elokuvat liian monesti, kun ennemmin niiden tapahtumat tulivat mieleen. Etenkin lopun Konnun puhdistus -osuus on elokuviin tutustuneille uutta ja ihmeellistä. Ehdottomasti siis kuuntelemisen arvoinen tapaus, ellei kirjaan syystä tai toisesta halua tarttua. Koko trilogia äänikirjoina on upea kunnianosoitus Tolkienille ja mainio keino tutustua tähän eepokseen jos paksu kirja itsessään pelottelee.

Eeva Tikka: Lukittu kaivo

Alkuteos: 1989 (ilm.)
Ilmestymisaika: 1989 (ko.painos)
Sivumäärä: 80
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 951-20-3496-4
Peukku: q^^

*Eeva Tikan toinen runokokoelma on tiheätunnelmainen matkakertomus, jossa runojen sävyt vaihtelevat ja muuntuvat kuin kaleidoskoopin kuvat. Runo runolta kertomus etenee kohti autiomaata ja sieltä takaisin, lukitun kaivon avainta etsitään, eikä kukaan ole matkan lopussa sama kuin oli alussa.

Tämän intensiivisen kokoelman yksittäiset runot varioivat itseään ja toisiaan; kertomus laajenee ja syvenee mittaamattomasti, moniin kerroksiin.*



Tämä kokoelma on kaunis matka. Runoja lukee todella mielellään ja ne ovat puhuttelevia. Osa on melko selviä - ainakin runoiksi. Osa taas vaatii pitempiaikaista pohdintaa, eikä aukea lukijalle ihan heti. Runojen kertomus etenee kauniisti, pala palalta ja johdattaa kohti loppua, jota ennen lukija ehtii nähdä vaikka mitä. Todella kiinnostava lukukokemus.

Ryo Mitsuya: Mopsi tuli taloon 1

Alkuteos: WANPAGU! 1 (2011)
Suomentaja: Suvi Mäkelä
Ilmestymisaika: 2015(ko.painos)
Sivumäärä: 142
Kustantaja: Sangatsu Manga
ISBN: 978-952-16-1780-5
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Mopsi tuli taloon #1
Peukku: ^^b

*Mopsi tuli taloon kertoo Julista, joka saa hoiviinsa kummallisen näköisen koiranpennun. Koirista innostuneella tytöllä on paljon opittavaa lemmikin hoidosta. Apuna ovat tyyni ja tietäväinen äiti sekä rumansöpöön Romeo-pentuun lääpällään oleva isoveli.

Loistavaa luettavaa koirien ja huumorin ystäville!*



Tässä on aivan mahtava manga! Olen itse ihan mopsi-hullu, joten tämä osui ja upposi. Manga on piirretty ihastuttavasti ja hahmot ovat sympaattisia ja persoonallisia. Tapahtumat ovat hauskoja, lukiessa saa nauraa. Lisäksi lukiessa tulee opittua paljon hyödyllistä asiaa siitä, miten ja mitä kaikkea pitääkään ottaa huomioon kun sinulla on koiranpentu. Opettavaista ja hauskaa!

Aukkoja ajassa - Suomalaisia aikamatkanovelleja

Alkuteos: 2013(ilm.)
Toimittaja: Harri Erkki
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 209
Kustantaja: turbator
ISBN: 978-952-5666-92-2
Muoto: Sid.
Peukku: q^^

*Suomalaisen tieteisnovellin uranuurtaja, kirjailija Harri Erkki on koonnut tähän scifiantologiaan kymmeneltä kirjoittajalta kultakin novellin, jossa matkustetaan ajassa. Erkki on löytänyt fanzineiden aarteista useita aihepiirin helmiä, mutta saanut mukaan myös uusia kirjoittajia. Mukana mm. Eija Elon, Boris Hurtan, J-P Koskisen, Jyrki Ijäksen ja Juri Nummelinin huimat matkat ajassa. Aikaa tutkivan esipuheen Harri Erkki on kirjoittanut alan kirjallisen kentän ja nykyfysiikan näkökulmasta. Hän toteaa, että aikaa ei ulottuvuutena vielä tunneta tarkoin, siksi vain tarinoissa on mahdollista ajassa matkustaa.*



Huomasin Helmet-sivuilla jutun, jossa kerrottiin tieteiskirjallisuuden sopivan hyvin luettavaksi, jos haluaa parantaa ja avartaa muistiaan. Joten totta kai minun piti sitten koettaa! Valitsin luettavaksi suomalaisten kirjoittajien novelleja kahdestakin syystä. Ensinnäkin novellit ovat riittävän lyhyehköjä, että se soveltuisivat myös luettavaksi vanhemmille muistisairaille. Ja toisekseen, ehkä näiden vanhempien on helpompi hahmottaa asioita, kun kirjoittajat ovat suomalaisia ja osa tapahtumistakin sijoittuu Suomeen.

Monet tämän kokoelman novelleista ovat todella kiinnostavia. Useammissakin pohditaan, miten nykymaailmaa voisi saada paremmaksi muuttamalla jotain ikävää asiaa menneisyydessä. Varsin suositulta tuntuu Hitlerin salamurhaaminen hänen lapsuudessaan... Ehkä kuitenkin lempitarinakseni nousi kertomus siitä, mitä Napoleonille "oikeasti" kävikään.

Nämä novellit ovat hyvin kirjoitettuja. Osa on tapahtumissaan vauhdikkaampia ja rohkeampia kuin toiset. Silti jokainen niistä antaa lukijalle ehdottomasti ajateltavaa ja pohdittavaa. Takuu varmasti siis kiintoisaa ja aivoja aktivoivaa luettavaa!

Maarit Verronen: Normaalia elämää

Alkuteos: 2009 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 155
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-4743-3
Muoto: Sid.
Peukku: q^^

*Kun vanha äiti kuolee, voi olla näppärintä kääriä hänet mattoon ja rullata piiloon odottelemaan, että perintövero laskee. Se voi jopa olla äidin oma tahto. Jos työ ei suju, kannattaa palkata tehokas assistentti paikkaamaan omat virheet. Ystävän ylipaino-ongelmaan kannattaa tarttua tarmokkaasti, vaikka ystävä neuvoja kovasti vastustaisikin. Nykyään lihava kun on terveysriski koko yhteiskunnalle. Entä mitä pitäisi tehdä ruumiille, joka löytyy omalta työpaikalta - sen lisäksi, että soittaa vihjepalkkion toivossa iltalehteen? Onko olemassa minkäänlaisia ruumiin löytäjän käytösohjeita?

Maarit Verronen on tarttunut jälleen kerran aiheisiin, jotka alkavat vaikuttaa yhteiskunnassamme huolestuttavan normaaleilta, kuten ihmisten moraalitajun sattumanvaraisuuteen, kilpailuvietin ylikorostuneisuuteen ja edes pienimuotoisen solidaarisuuden olemattomuuteen. Kertomusten piikki osuu selvästi yksilökeskeisyyttä korostavan elämäntapamme lieveilmiöihin, mutta silti niissä kytee myös toivon pilkahduksia. Joissakin saattaa lymyillä vielä ihminen, joka antaa kodittomalle purkkihernekeittoa ja ohikulkija, joka osaa soittaa hätänumeroon.*



Verrosen novellit ovat kutkuttavia ja ajatuksia herättäviä. Niissä on piikkiä ja särmää, joka varastaa lukijan huomion. Välillä ne tosin tuntuvat jopa liian uskomattomilta. Tulee tuntu, että voiko noin oikeastikin käydä. Ja sitten muistaa nykypäivän uutiset. Aivan hyvin mikä hyvänsä kokoelma novelleista voisi olla totta tai tapahtua. Novellikokoelma onkin kiintoisa katsaus siihen, mitä kaikkea yhteiskunnassamme voikaan tapahtua, jos sikseen on.

Novellit ovat miellyttävää luettavaa, sillä Verrosen tyyli kirjoittaa on kiintoisa. Hän kertoo kaiken olennaisen, luo mieleen kuvan, mutta ei siltikään paljasta liikaa. Lukijalle jää runsaasti tilaa ja vapautta muotoilla novellien hahmoja mieleisikseen ja luoda mieleensä puuttuvat palaset.

Annamari Marttinen: Mistä kevät alkaa

Alkuteos: 2005 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2005 (ko.painos)
Sivumäärä: 332
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-31-3394-X
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2015: Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut (22/50)

*Kun Leilan äiti sairastuu Alzheimerin tautiin, ei mikään ole enää kuin ennen. Yhtäkkiä äiti onkin oikutteleva lapsi, joka ei kykene huolehtimaan itsestään eikä lopulta edes tunnistamaan läheisiään. Samaan aikaan Leilan tytär Kia alkaa osoittaa yhä vahvempia itsenäistymisen merkkejä; suloisesta pikkutytöstä on kuoriutumassa itsetietoinen nainen.

On kevät, luonto puhkeamassa kukkaan, Kian huolella valmistellut ylioppilasjuhlat edessä, mutta kaikki tuntuu hajoavan käsiin. Leila sukkuloi työn, kodin ja äitinsä päähänpistojen välillä ja tuntee itsensä kaikkien velvollisuuksien keskellä valtavan riittämättömäksi. Nuoresta ja iloisesta Leilasta on tullut liian nopeasti keski-ikäinen ja äkäinen nainen.

Mistä kevät alkaa on kolmen naisen äänellä kerrottu tarina kasvamisesta ja irtautumisesta, vanhenemisesta ja luopumisesta. Annamari Martikainen kirjoittaa vaikeasta aiheesta paitsi oivaltavan humoristisesti myös viiltävän totuudenmukaisesti. Yhtä vaikeaa kuin kevään ensimmäisiä hetkiä on huomata milloin lapsemme lakkaavat olemasta lapsiamme ja vanhempamme vanhempiamme.*



Vaikea aihe kirjassa, mutta sitä on lähestytty hyvin. Kolmen naisen kautta tapahtumien seurailu ei ole kovin helppoa, eikä ehkä kaikkein selvintäkään. Etenkin kun jokaisella naisella on oma tapansa lähestyä asioita ja he vielä palaavat kukin muistoihinsa kesken hetkien ja pomppaavat sitten takaisin todellisuuteen. Muistoja ja nykyisyyttä ei ole eroteltu mitenkään kamalan selvästi, mutta kyllä muutokset yleensä huomaa.

Martikaisen tyyli on rento ja siinä on huumoriakin. Välillä hänen ilmauksensa kuitenkin tuntuivat itsestäni oudoilta. Ehkä ne ovat hänen käyttämänsä kielikuvat, jotka ovat joskus jopa runollisia. Ne kuitenkin tuntuvat sopivan aiheen käsittelyyn hyvin. Antavat tarinalle tunnelman, joka on miltei kokoajan haikeahko.

Itse Leila tuntuu jäävän etäiseksi vaikka häntä ja hänen muistojaan seurataankin eniten. Hän kuitenkin risteilee maailmasta ja paikasta toiseen, jää kaukaiseksi. Sen sijaan Kia tuntuu rehelliseltä, raikkaalta. Ehkä siksikin, että hän on lähimpänä omaa itseäni. Häneen on helppo samaistua. Helenaa - Leilan äitiä - kohtaan taas tuntee miltei kokoajan jonkinlaista hellyyttä. Hän on herttainen mummeli, joka ei mahda tapahtumille mitään ja joka ei lopulta itsekään tunnu ymmärtävän mitä on tapahtumassa. Se koskettaa. Saa pohtimaan.

Kaunis kirja vaikeasta aiheesta. Toivoisi, ettei kenenkään tarvitsisi kokea moista. Ei ole helppoa luopua itsestään ja muistoistaan, elämästään. Eikä ole helppoa seurata vierestä kun toinen menettää minuutensa ja muistonsa. Etenkin kun vastakohtana näkee toisen, joka vasta on aloittanut muistojensa rakentamisen.

Pertti Rajala: Mannerheim - Suomen marsalkan elämänkerta selkokielellä

Alkuteos: 2010 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 128
Kustantaja: BTJ Kustannus
ISBN: 978-951-692-785-8
Muoto: Sid.
Peukku: q^^

*Suomen suurmies

Suomen marsalkka Carl Gustaf Mannerheim on aina ajankohtainen.

Tässä kirjassa kerrotaan Mannerheimin elämän tapahtumista selkokielellä.
Samalla kuvataan Suomen itsenäisyyden ajan tärkeimpiä vaiheita:
sotia ja rauhan aikoja.

Mannerheimin toiminta ja hänen elämäntyönsä ovat
eniten vaikuttaneet maamme historian kulkuun.
Siksi hän jo elämänsä aikana saavutti suurmiehen maineen.*



Pidin tästä selkokielisestä elämänkerrasta kovasti. Se on tehty helppotajuiseksi ja yksinkertaiseksi. Mukana ovat vain tärkeät hetket ja tapahtumat, jotka silti antavat hyvän kuvan marsalkan elämästä. Syvempää luotausta varten kuitenkin kannattaa ottaa käsiinsä paksumpia ja yksityiskohtaisempia teoksia. Ehkä olisin kuitenkin kaivannut hiukan enemmän elävöitystä. Kuvia kirjassa oli melko vähän.