Alkuteos: 2013 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 219
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-7135-3
Muoto: Sidottu
Peukku: ^^b
*Kun laiva lähtee Tallinnasta, autokannella on salamatkustaja. Hiljaisuuden tullen nainen lähtee liikkeelle ja sulautuu tottuneesti matkustajien joukkoon. Jos joku kysyisi häneltä passia, hän toteaisi "Oho, isän passi". Hän on maanpakolainen vailla henkilöllisyyttä, mutta haluaa saada uuden elämän omin ehdoin. Ei byrokratiaa, ei säilöönottoja. Hän ei myöskään vaadi paljon, vaan on tyytyväinen ollessaan toistaiseksi turvassa.
Laivassa, johon hän nousee, ei turvassa ole kukaan. Mutta hän on sopeutumisen mestari, joka hiukkaakaan hätääntymättä tarttuu kulloinkin käsillä olevaan tilaisuuteen eikä kaihda keinoja saadakseen mitä tarvitsee.
Ei nimeä, omaisia, huomista. Mitä olisit valmis tekemään? Mitä sinulla olisi oikeuskin tehdä? Maarit Verronen koukuttaa lukijan eläytymään kylmäverisen selviytyjän ajatusmaailmaan.*
Verronen kirjoittaa todella mukaansatempaavasti. Vaikka naista itseään ei avata juurikaan, hänestä ei kerrota oikein mitään. Ei edes hänen oikeaa nimeään, tuntuu hän silti kumman läheiseltä ja kiinnostavalta. Hän pitää otteessaan, todella kovissa pihdeissä, joista ei pääse irti. Itse ainakin koukutuin. Tarkoitukseni oli maistella, mutta ahminkin kerta istumalta koko kirjan. Se on lumoava omalla karulla ja todellisella tavallaan. Todellinen selviytymistarina, missä ei keinoja kaihdeta. Vain loppu jää harmittamaan. Miksi tarina jää niin avoimeksi? Miten tämän naisen käy seuraavaksi? Kysymykset jäävät kutkuttamaan mieltä.
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 219
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-7135-3
Muoto: Sidottu
Peukku: ^^b
*Kun laiva lähtee Tallinnasta, autokannella on salamatkustaja. Hiljaisuuden tullen nainen lähtee liikkeelle ja sulautuu tottuneesti matkustajien joukkoon. Jos joku kysyisi häneltä passia, hän toteaisi "Oho, isän passi". Hän on maanpakolainen vailla henkilöllisyyttä, mutta haluaa saada uuden elämän omin ehdoin. Ei byrokratiaa, ei säilöönottoja. Hän ei myöskään vaadi paljon, vaan on tyytyväinen ollessaan toistaiseksi turvassa.
Laivassa, johon hän nousee, ei turvassa ole kukaan. Mutta hän on sopeutumisen mestari, joka hiukkaakaan hätääntymättä tarttuu kulloinkin käsillä olevaan tilaisuuteen eikä kaihda keinoja saadakseen mitä tarvitsee.
Ei nimeä, omaisia, huomista. Mitä olisit valmis tekemään? Mitä sinulla olisi oikeuskin tehdä? Maarit Verronen koukuttaa lukijan eläytymään kylmäverisen selviytyjän ajatusmaailmaan.*
Verronen kirjoittaa todella mukaansatempaavasti. Vaikka naista itseään ei avata juurikaan, hänestä ei kerrota oikein mitään. Ei edes hänen oikeaa nimeään, tuntuu hän silti kumman läheiseltä ja kiinnostavalta. Hän pitää otteessaan, todella kovissa pihdeissä, joista ei pääse irti. Itse ainakin koukutuin. Tarkoitukseni oli maistella, mutta ahminkin kerta istumalta koko kirjan. Se on lumoava omalla karulla ja todellisella tavallaan. Todellinen selviytymistarina, missä ei keinoja kaihdeta. Vain loppu jää harmittamaan. Miksi tarina jää niin avoimeksi? Miten tämän naisen käy seuraavaksi? Kysymykset jäävät kutkuttamaan mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti