Alkuteos: 1985 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 141
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38738-2
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Huom: Yhteislaitos Liksomin teoksen Unohdettu vartti kanssa
*Novellit jaettu neljän otsikon alle: Steissi, kaivopiha, steissi; Euroopan eteisaula; 67 astetta pohjoista leveyttä; Neljä variaatiota. Novellit on nimetty alkusanojen mukaan.*
Minulla on epämääräinen kuva siitä, että vannoin mielessäni, etten enää lukisi Liksomia. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan ja uudelleen kokeilin. Ja jäin jokseenkin samoihin, jokseenkin erilaisiin tunnelmiin kuin Hytti nro 6den kanssa.
Novellit ovat lyhyitä. Niissä kestää helposti mukana. Ne jotenkin käsittää, vaikka osa onkin aiheeltaan hieman käsittämättömämpiä tai jopa kummallisia. Liksomin tyyli kirjoittaa sopii kyllä varsin hyvin novelleihin ja silti se ärsyttää minua. Välillä hän käyttää niin kummallisia sanoja, etten edes tiedä mitä ne tarkoittavat. Väliin novellin henkilön sukupuolikin jää epäselväksi. Onko kertoja mies vai nainen? Entä nämä muut, joista kertoja käyttää nimitettä "se".
En edelleenkään kauheammin pitänyt kirjasta. Kuitenkin ymmärrän, miksi Liksomia arvostetaan. Hänessä ja hänen tyylissään on uskallusta. Lisäksi teos on nopea lukea. Joskaan itseäni se ei johtanut syvempiin pohdintoihin. Ainakin yhden mahdollisuuden annan vielä Liksomille. Toinen puolikas kaksoispokkarista kun on vielä lukematta...
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 141
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38738-2
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Huom: Yhteislaitos Liksomin teoksen Unohdettu vartti kanssa
*Novellit jaettu neljän otsikon alle: Steissi, kaivopiha, steissi; Euroopan eteisaula; 67 astetta pohjoista leveyttä; Neljä variaatiota. Novellit on nimetty alkusanojen mukaan.*
Minulla on epämääräinen kuva siitä, että vannoin mielessäni, etten enää lukisi Liksomia. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan ja uudelleen kokeilin. Ja jäin jokseenkin samoihin, jokseenkin erilaisiin tunnelmiin kuin Hytti nro 6den kanssa.
Novellit ovat lyhyitä. Niissä kestää helposti mukana. Ne jotenkin käsittää, vaikka osa onkin aiheeltaan hieman käsittämättömämpiä tai jopa kummallisia. Liksomin tyyli kirjoittaa sopii kyllä varsin hyvin novelleihin ja silti se ärsyttää minua. Välillä hän käyttää niin kummallisia sanoja, etten edes tiedä mitä ne tarkoittavat. Väliin novellin henkilön sukupuolikin jää epäselväksi. Onko kertoja mies vai nainen? Entä nämä muut, joista kertoja käyttää nimitettä "se".
En edelleenkään kauheammin pitänyt kirjasta. Kuitenkin ymmärrän, miksi Liksomia arvostetaan. Hänessä ja hänen tyylissään on uskallusta. Lisäksi teos on nopea lukea. Joskaan itseäni se ei johtanut syvempiin pohdintoihin. Ainakin yhden mahdollisuuden annan vielä Liksomille. Toinen puolikas kaksoispokkarista kun on vielä lukematta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti