Alkuteos: Le château des Carpathes (1892)
Suomentaja: Pentti Kähkönen
Kuvittaja: L. Benett
Ilmestymisaika: 1978 (ko.painos)
Sivumäärä: 243
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-08451-4
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Jules Vernen Merkilliset matkat
Peukku: ^^b
Huom: Teos sisältää myös Michel Vernen novellin 29. vuosisadalla - Amerikkalaisen lehtimiehen päivä vuonna 2889 (Au XXIX siècle - La journée d’un journaliste américain en 2889 (1889))
Lukuhaaste 2015: Yli 100 vuotta vanha kirja (43/50)
*Jules Vernen, maineikkaan kirjailijaneron syntymästä on helmikuun 8. päivänä 1978 kulunut 150 vuotta. Kirjailijana Verne elää yhä kaikkialla. Hänen teoksiaan julkaistaan edelleenkin niin runsaasti, että hän kuuluu yhä maailman tuotteliaimpiin kirjailijoihin. Vernellä on vakiintunut asema, hänen henkinen vaikutuksensa on iskostunut lujasti länsimaisen kulttuurin maaperään.
Juhlapäivän merkeissä ilmestyy nyt Karpaattien linna, ensimmäisen kerran vuonna 1892 julkaistu romanttinen rakkaus- ja kauhukertomus Transsylvaniasta, ja maineikas novelli vuodelta 1889, 29. vuosisadalla eli Amerikkalaisen lehtimiehen päivä vuonna 2889, joka on liitetty kirjan loppuun.
Jules Vernen Merkilliset matkat -sarjassa ovat ilmestyneet
Matka maan keskipisteeseen
Robur Valloittaja
Kiinalaisen koettelemukset
Etelän tähti
Romaanit on suomennettu lyhentämättöminä ja niihin on liitetty kääntäjän laatima hakemisto.*
Tämä scifi-seikkailu osoittaa hyvin sen, miten Verne oli aikaansa edellä. Siinä samalla kyllä myös sen, miten rajoittunut ihmisten maailmankuva ja käsitys tekniikan mahdollisuuksista oli aikoinaan. Verne on nimittäin hyödyntänyt tehokkaasti silloin vielä varsin futuristisia asioita, kuten vaikka puhelinta, tarinassaan ja saanut siitä siten vaikuttavan.
Kuitenkaan hän ja varsinkin hänen poikansa - jonka kirjoittama novelli on kirjan liitteenä - eivät ole täysin osanneet antaa ajatuksen lentää. Voisi nimittäin kuvitella joidenkin asioiden todella olevan mahdollisia ja jo olemassa vuonna 2889… Joissain kohdin taas on lähdetty jo varsin utopistisille urille. Kuten vaikka matkustusmahdollisuudessa, jossa putkella pääsee parissa hassussa tunnissa Amerikasta Pariisiin shoppailemaan.
Karpaattien linna on kaunis ja rauhallisesti etenevä kertomus, joka ei kylläkään minuun purrut “kauhukertomuksena”. Sen sijaan juuri käytetyt sanamuodot ja ilmaisut tekevät siitä todella tyylikkään. Suomentajan sanavalinnat ovat myös melkoisen hymyilyttäviä. Vai miltä “kauppala” kuulostaa? Suomennos on hyvää ja laadukasta työtä ja sitä lukee mielellään. Tapahtumiltaan kirja on kuitenkin melko verkkainen ja kun tosiaan vielä “pelottavat futuristiset asiat” ovat itselle melkoisen arkipäiväisiä, niin kauhun elementit ovat ehkä vähän vaillinaiset.
Henkilöhahmoja kirjassa vilisee aika paljon. Jokaisella on oma paikkansa ja tarina avaa heitä sen verran kuin on tarvis. Osa tulee näin lukijalle tutummaksi kuin toiset. Se ei kuitenkaan haittaa, kertomus kun on enemmänkin tapahtumien kuvaus kuin varsinainen seikkailuretki.
Laadukasta kirjallisuutta ja miellyttävää luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti