Alkuteos: Quatre? (2007)
Suomentaja: Juhani Tolvanen
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Sivumäärä: 62
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-3939-1
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Sarajevo-tetralogia 4 / Hirviötetralogia 4
Peukku: ^^b
*Albumissa Hirviön uni kohtasimme ilmiömäisellä muistilla varustetun Nike Hatzfeldin, jonka mieleen palautuivat hänen ensimmäiset elinpäivänsä vuonna 1993. Jugoslavian kriisi oli sinä vuonna pahimmillaan ja kranaatteja satoi Sarajevon sairaalaan. Saman vuoteen Niken kanssa jakoivat Amir ja Leyla, orpoja kuten hänkin. 18 päivän ikäisenä hän vannoi, että etsisi ystävänsä ja “suojelisi heitä ainiaan”.
Vuonna 2026 maailma ja sen demokratiat kieppuivat sairaassa karusellissa, jota pyöritti Optus Warhole, mies joka oman ilmoituksensa mukaan on “korkeimman pahan inkarnaatio”... Nike ja Leyla tapasivat toisensa. Amir ilmaantui tahollaan esiin yhdessä Sashan kanssa, josta tuli oudon palapelin neljäs pala.
Albumissa 32. joulukuuta Optus Warhole, ihmisten monistaja, oli ryhtynyt “korkeimman pahan taiteilijaksi” ja leikitteli innokkaasti sekä kosmisen mittaluokan asioilla että yksittäisillä ihmiskohtaloilla. Nike, Leyla, Amir ja Sasha olivat hänen erityisiä lemmikkejään.
Tapaamme Pariisissa -albumissa seurattiin edelleen Niken yrityksiä täyttää lupauksensa ja yhdistää Sarajevon orpokolmikko.
Alvumissa Neljä? nähdään, kuinka Nike onnistuu tehtävässään. Savy on nyt aiempaa intiimimpi ja katse kääntyy kohti tulevaa: jotta olisi mahdollista selviytyä ja rakastaa, on menneisyyden raskas taakka jätettävä taakse.
Hirviötetralogiassa on kolme kertojaa: Nike, Leyla ja Amir, kolme eri puolille maailmaa päätynyttä Sarajevon orpoa. Tetralogia kertoo muistista, yksilöllisestä ja kollektiivisesta muistista, jossa sekoittuvat muistikuvat Enki Bilalin synnyinmaan Jugoslavian hajoamisesta ja visiot joita Bilal maalaa menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta.
Tämä tulevaisuudentutkimus laajentuu Balkanilta kaikkialle maailmaan, tähän ainoaan joka meillä on ja joka siis on paras kaikista mahdollisista maailmoista.*
Viimeinen osa tätä “trilogiaa”. Onneksi siitä tuli lopulta tetralogia. Kolme osaa olisi ollut aivan liian vähän tähän, sillä nytkin tuntuu kuin jotain olisi jäänyt uupumaan…
Vaikka kolmen orvon tarina saakin eräänlaisen päätöksen, olisi se voinut olla laajempi ja antaa enemmän selityksiä. Toisaalta koko sarjan voima on juuri mielikuvituksessa ja sen mahdollisuuksissa. Siksi on ehkä parempi, että Bilal jättää niin paljon asioita lukijan päätettäväksi antaen hänelle vain avaimet käsiin. Lukija itse saa sitten päättää sen, mitkä ovat avaa ja mitkä jättää koskemattomiksi tai jopa sulkee…
Kokonaisuudessaan tetralogian tarina on vauhdikas, mukaansatempaava ja todella omaperäinen. Siinä on koskettavuutta ja voimaa, kiehtovuutta, jota lisää entisestään se, että lähestulkoon vuosissa elämme kohta aikoja, joista se kertoo. Onneksi kuitenkin meidän maailmamme näyttää paremmalta…
Suosittelen ehdottomasti tätä kokonaisuutta kaikille kauniin sarjakuvan ja scifin ystäville! Herättää mielenkiintoisia ajatuksia ja saa pohtimaan mitä kiintoisimpia asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti