keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Jeffrey Eugenides: Virgin suicides - Kauniina kuolleet

Alkuteos: The Virgin Suicides (1993)
Suomentaja: Juhani Lindholm
Ilmestymisaika: 2003 (ko.painos)
Sivumäärä: 287
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-1-18447-4
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 23, 32, 34 ja 47

*Lisbonin sisaruksia oli viisi: Therese, Mary, Bonnie, Lux ja Cecilia. Vaaleita, pyöreäposkisen herkullisia, melkein naisia.

Naapuruston pojat tarkkailevat heitä kunnioittavan välimatkan päästä. Heidän keräämänsä numeroidut näytteet ovat korvaamattomia todistuskappaleita tyttöyden mysteereistä, oudosta maailmasta, johon kuuluu hengiltä syleiltyjä pehmoleluja, huulipunia, tylsiä kesäpäiviä ja tamponeja: “Saimme selville, että tytöt itse asiassa olivatkin valepukuisia naisia, jotka ymmärsivät rakkauden ja jopa kuoleman asioita, ja että meidän tehtävämme oli vain saada aikaan meteliä, joka näytti jotenkin kiehtovan heitä.”

Lisbonin sisarusten lumous ei haihdu - edes vuosia sen jälkeen, kun viimeisimmänkin päivät ovat päättyneet.*



Virgin suicides tuo mieleeni eräänlaisen raportin, muistelun menneistä tapahtumista. Lopulta nimettömiksi jääneet tapahtumien aikaiset nuorukaiset kokoavat yhteen muistonsa ja kokemuksensa Lisbonin perheen sisaruksista ja heidän elämänsä traagisesta lopusta.

Tunnustan, että aloitin kirjan aikalailla intoa puhkuen ja odottaen jotain todella mielenkiintoista. Ensimmäisen sisaruksen kuolema olikin sellainen, mutta sen jälkeen tapahtumat ovat jokseenkin laimeita. Tyttöjä - tai oikeammin yhtä heistä, Luxia - käsitellään enemmän tai vähemmän ja heidän elämästään pyritään antamaan jonkinlainen selvitys. Tätä suvanto vaihetta on suurin osa kirjasta, jonka loppu tulee yllättäen. Minulla oli koko ajan sellainen olo, että odotin tapahtumien alkavan. Eräällä lailla pidin nimittäin Cecilian kuolemaa eräänlaisena johdantona tapahtumiin. Niin ei kuitenkaan sitten ollut.

Kirja on kirjoitettu luettavasti, joskin se saattaa tuntua tylsähköltä ja pohdiskelevalta. Vaiheikkaiden tapahtumien ystäville sitä ei voi suositella, mutta tapahtumien psykologisista syistä kiinnostuneille tämä “raportti” voi olla oikein mielenkiintoista luettavaa. Lisäksi minua itseäni alkoi kiinnostamaan se, miten tämä kirja on kääntynyt elokuvaksi. Pitänee ottaa kyseinen leffa katseluun tässä jossain vaiheessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti