Alkuteos: Hammurabin hengessä (2017)
Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)
Sivumäärä: 240
Kustantaja: Hogane Publishing
ISBN: 978-952-68393-2-5
Muoto: e-kirja (pdf)
Sarjamerkintä: Foka #2
Peukku: q^^
Huom: Lukemani oli sähköinen arvostelukappale.
*Ovimies Tapio “Foka” Fokin on sotkeutunut tahtomattaan Moskovasta johdettavan huumeliigan kuvioihin. Irti pääseminen osoittautuu vaikeammaksi kuin Foka oli kuvitellut. Liiga lähettää Fokan perään tappajan Moskovasta. Fokan tilannetta ei helpota ollenkaan se, että hänen tyttöystävänsä on rikospoliisi, eikä myöskään Kööpenhaminasta ilmestyvä kiristäjä, jolla on rahanarvoista tietoa.*
Hammurabin hengessä on jatkoa noin vuosi sitten ilmestyneelle Rypsisateelle, joka esitteli meille Fokan ja tämän ystäväpiirin unohtamatta muutamaa laita- ja hämäräpuolen kulkijaa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat suoraan jatkoksi edellisiin tapahtumiin, joten edellisen osan lukemisesta on hyötyä. Menneisiin kyllä viitataan, ja tapahtumien kulusta muistutetaan, mutta se ei ole aivan sama asia.
Tällä kertaa Foka itse ei ole suurimmassa roolissa vaikka hänen “toilailujaan” saammekin seurata vähäsen. Fokan kohdalta kirjan tapahtumat ovat oman olemuksen pohtimista ja edellisen kirjan kieltämättä varsin ikävien tapahtumien jälkipyykin pesemistä. Miten elää omien tekojensa kanssa? Miten toimia, etteivät asiat enää enemmän menisi pieleen? Miten estää muita kärsimästä enää enempää? Foka on suurien kysymysten edessä, eivätkä päätökset ole helppoja tai aina täysin hänen itsensä päätettävissä.
Fokan tyttöystävä Miia saa enemmän “ruutuaikaa”. Hän nimittäin tutkii pizzerian tapahtumia, mikä on omiaan tietenkin kiristämään Fokan suhtautumista Miiaan. Pelko siitä, että jotain voisi lipsahtaa on suuri ja tilanne kiristää kaksikon välejä. Kirjan loppupuolella lämmitellään myös Miian vanhempaa juttua, jonka olin itse miltei autuaasti unohtanut. Murhatut nuoret naiset, joilla on erikoinen tatuointi. Selvästikin (ja toivottavasti) tähän tullaan perehtymään paremmin sarjan seuraavassa osassa.
Hammurabin hengen kiistaton sankari on kuitenkin Leku. Nuorukainen, joka tuntuu joutuvan ongelmista toisiin, mutta selviävän niistä. Pystyvä ja kekseliäs poika. Fiksu nuorukainen jolla vaikuttaisi olevan mahdollisuuksia vaikka mihin, jos hän vain malttaisi pysyä erossa epäilyttävistä piireistä. Lekun seikkailuja oli minusta mukava lukea ja tietyllä tapaa hän nousi jopa Fokaakin mielenkiintoisemmaksi tapaukseksi. Ehkä Leku todella on sitä. Kiinnostavampi ja lähestyttävämpi kuin Foka. Hänellä on ongelmansa, mutta hän osaa hallita niitä. Vaikka hän, samoin kuin Foka, juo miltei koko ajan, tuntuu juominen olevan ehkä hivenen paremmin hänen hallinnassaan.
Hokkinen jatkaa suoralla ja kiertelemättömällä tyylillään esittää asioita. Hän kuvaa tapahtumat rehellisesti ja avaa lukijan eteen maailman, joka on olemassa, mutta jonka aika moni haluaa sivuuttaa. Helsingissäkin on oma alamaailmasa. Siellä liikkuu jos jonkinlaista kulkijaa; huumeveikkoja, alkoholisteja… Tämän maailman ihmisten elämää on ainakin minun hankala ymmärtää. Itselleni myös Fokan alituinen juominen, ilmiselvä alkoholiongelma ja siitä johtuvat ongelmat alkoivat olla lopulta liikaa. Etenkin kun lähes kaikki muutkin kirjan henkilöt tuntuvat aloittavan päivänsä korkkauksella.
Teksti on luettavaa ja tapahtumien soljuessa eteenpäin ei todellakaan ehti pitkästymään. Yllätyksiä ja yllättäviä käänteitä on luvassa. Monet niistä myös positiivisia. Ainakin lopulta. Hokkisen Foka on erilainen, karu ja hivenen rujokin sankari, jonka elämä ei aina mene ihan putkeen. Onneksi hänellä on sentään ystävänsä, jotka ovat valmiit uhraamaan paljon hänen eteensä. Hammurabin hengessä on kirja erilaisen jännityksen ystäville, sellaisille, jotka hyväksyvät sankareissaan ihmisen heikkouden ja virheet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti