Alkuteos: Metamorphoseon libri I-XV (ilm.)
Suomentaja: Alpo Rönty
Ilmestymisaika: 1997 (ko.painos)
Sivumäärä: 612
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-22149-X
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
*”Kulkeminen suuressa eurooppalaisessa taidemuseossa on itse asiassa mahdotonta ilman että toisessa kädessä on Raamattu, toisessa Ovidiuksen Muodonmuutoksia.”
Publius Ovidius Naso (43 eKr - 18 jKr) 2000 vuotta sitten kirjoittama runoeepos Muodonmuutoksia on ilmestymisensä jälkeen ollut antiikin myyttien tuntemuksen perusteos länsimaisessa kulttuurissa.
Ovidius kuvaa mestarillisesti, joskus leikittelevän kevyesti ja parodioiden, joskus syvän lyyrisesti ja traagisesti, jumalten, nymfien, sankareiden ja ihmisten suhteita, jotka useimmiten päättyvät niin sotkuisesti, että jumala sotkun selvittääkseen muuttaa heikomman osapuolen jonkin luontokappaleen muotoon.
Muodonmuutoksia on suurta runoutta; paraskaan proosakäännös ei tee sille oikeutta.*
Jos kaipaa tutustumista klassikkoihin, niin voin mainiosti suositella Muodonmuutoksia sitä tarkoitusta varten. Tämä runoelma saattaa säikäyttää paksuudellaan, mutta pelko on turhaa. Ensinnäkin fontti on iso, toiseksi rivit eivät kata sivun koko leveyttä ja kolmanneksi lopussa on iso osa eri nimien selityksiä. Nämä siis tiedoksi heille, jotka haluavat mahdollisimman ohuen klassikon.
Se, miksi kuitenkin oikeasti haluan suositella kirjaa on sen hauskuus. Ovidiuksen teksti on ainakin tässä suomennoksessa hupaisaa ja ilmeikästä. Useamman kuin kerran pääsin nauramaan runojen tapahtumille vaikka ne melko vakavista aiheista saattoivatkin kertoa. Tarjolla kun on klassista jumalmytologiaa aviorikoksineen, murhineen, kostoineen ja kaikkine muine mukavuuksineen mihin jumaluudet aikoinaan tulivat syyllistyneiksi sotkeutuessaan enemmän tai vähemmän tavallisten kuolevaisten elämään. Tylsää ei siis lukiessa tule olemaan.
Teos on runomuotoinen, mutta sen ymmärtäminen ei sinällään ole vaikeaa. Teksti on aikalailla nykysuomea. Ymmärtämistä helpottamaan on tässä painoksessa kunkin kirjan eteen tehty vielä erikseen osio, jossa selitetään kirjan tapahtumat auki. Omaa lukemistani tämä helpotti merkittävästi. Paljon suuremman ongelman aiheutti minulle se, että jumaluudet on tässä esitetty roomalaisilla nimillään, kun suurimmalle osalle yleisöä taitavat kreikkalaiset nimet olla tutumpia. Onneksi jumaluuksien nimet on yleensä ensimmäisen esiintymiskerran yhteydessä selitetty. Niiden ja lukuisien muiden nimien muistaminen onkin sitten jo hankalampaa. Onneksi teos on jaettu kirjoihin, jotka muodostavat aina oman kokonaisuutensa. Kannattaakin siis lukea aina yksi kirja kerrallaan.
Nautin kovasti Muodonmuutoksista, sillä olen pienestä pitäen ollut mytologia-fani. Monet näistä myyteistä olivatkin ennestään tuttuja, mutta on mukana myös monia sellaisia, jotka olivat minulle vähemmän tuttuja. Myytteihin ei siis todellakaan tarvitse olla erityisen perehtynyt nauttiakseen runoelmasta. Riittää, kun haluaa vähäsen huumoria elämäänsä klassikon muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti