Ursula K. Le Guin: Pimeälipas ja muita kertomuksia

Alkuteos: Novellit ilmestyneet 1963-1973

Suomentaja: Johanna Vainikainen-Uusitalo

Ilmestymisaika: 2005 (ko.painos)

Sivumäärä: 179

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Kirjava

ISBN: 952-99268-3-9

Muoto: Nid.

Peukku: ^^b

Huom: Novellin Jotka Omelasista poistuivat on suomentanut Veikko Rekunen

Lukuhaaste 2017: 37. Kirjailijan tuotantoon kuuluu yli 20 teosta (7/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 4, 5, 6, 18, 20, 23, 34, 41 ja 47

*Ursula K. le Guinin romaanit ovat tuttuja fantasian ja tieteiskirjallisuuden harrastajille, mutta hänen novellinsa ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tämä kokoelma esittelee Le Guinin varhaista tuotantoa ajalta, jolloin hänen tunnetuimmat teoksensa olivat vasta muotoutumassa. Mukana ovat mm. kaksi suomeksi ennen julkaisematonta Maameri-novellia, Pimeyden vasemman käden Talvi-planeetalle sijoittuva tarina sekä joukko muita kertomuksia, jotka ovat muodostuneet spekulatiivisen kirjallisuuden klassikoiksi. Kirjailijan alkusanat tarinoiden yhteydessä valaisevat kertomusten taustoja ja näyttävät lukijoille välähdyksiä Le Guinin huumorintajuisesta persoonasta.*

Maameret luin joskus nuorempana ja pidin niistä kovasti. Sen sijaan Le Guinin scifi-puoli on minulle tuntemattomampaa. Siihen pitää selvästikin tutustua enemmän ja paremmin!

Kokoelman novellit ovat erimittaisia ja aiheiltaan melko kaukana toisistaan. Silti ne muodostavat kiinnostavan kokonaisuuden jossa on varmasti monelle jotakin. Kertomukset on punottu tyylillä ja ajatuksella. Ne eivät ole perinteisintä novellia, vaan oikeastaan miltei pienoiskertomuksia, joilla on selkeä alku ja loppu. Ja kuitenkin ne selvästi ovat keskellä jotain suurempaa tarinaa.

Le Guinin tyyli näissä on kertova, pohtiva. Hän avaa tarinaa ja hahmoja vähitellen, päästää lukijan ensin makustelemaan ja sitten vasta kunnolla tutustumaan tapahtumiin ja henkilöihin. Novellit jättävät jälkeen uteliaan olon. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Kuinka heidän käy? Ainakin minua itseäni alkoi kovasti kiinnostelemaan. Katsotaan sitten, missä vaiheessa pääsen suunnitelmissani tai sattumissani seuraavan kerran Le Guinin kirjoihin kiinni.