Michael Ende: Tarina vailla loppua

Alkuteos: Die unendliche Geschiechte (1979)

Suomentaja: Marja Kyrö

Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)

Sivumäärä: 492

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-21479-3

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2017: 20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö (9/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 17, 19, 21, 23, 31, 32, 34, 41 ja 47

*Bastian tuijotti kirjan nimeä ja hänen tuli vuoroin kuuma ja vuoroin kylmä. Juuri tästä hän oli aina uneksinut: tarinasta, joka ei koskaan päättyisi! Kirjojen kirjasta. Hänen oli saatava se hinnalla millä hyvänsä.

Kun Bastian löytää antikvariaatista kirjan nimeltä Tarina vailla loppua, hän ei voi aavistaa joutuvansa elämänsä suurimpaan seikkailuun. Taruolentojen kansoittamassa Fantaasian valtakunnassa, satujen ja seikkailujen kaleidoskoopissa, rohkeinta on kulkea toiveiden tien päähän.*

Muistan lapsuudestani piirretyn, jonka taustalla oli tämä kirja. Se oli hyvin piirretty, mutta en koskaan nähnyt sitä alusta loppuun. Siksikään en tiennyt mitä tarkkaan ottaen oli odotettavissa kun tartuin tähän klassikkoon.

Kirja on kutkuttavasti kirjoitettu niin, että lukija seuraa kahta kertomusta yhtäaikaisesti. Toisen kertomuksen tapahtumat sijoittuvat meidän maailmaamme, jossa Bastian löytää kirjan, jonka varastaa luettavakseen. Toinen kertomus taas tapahtuu Bastianin lukeman kirjan sivuilla, Fantaasiassa. Tämän tarinan sankareita ovat Atreju ja Fuhuur, valkoinen onnen lohikäärme. Vähitellen nämä kaksi tarinaa kietoutuvat yhdeksi suureksi tarinaksi, tarinaksi vailla loppua.

Alkuun olin sitä mieltä, että osat, jotka tapahtuivat Fantaasiassa olivat hivenen lapsellisen oloisia, mutta siinä vaiheessa kun Atreju lähti Suurelle etsintäretkelleen, jäin koukkuun. Artejun seikkailu on mukaansatempaava ja vauhdikas. Nuoren etsijän matkaa on kiintoisa seurata ja hänen mukanaan tarinaa todella elää. Sen sijaan samaan aikaan tapahtuvat Bastianin ja todellisuuden tapahtumat ovat aika tylsiä. Se kuitenkin muuttuu, kun Bastianin todellisuudesta tulee Fantaasian todellisuus ja hän itse saapuu Fantaasiaan ja alkaa rakentaa sitä toive toiveelta.

Bastianin toiveet todella rakentavat uuden Fantaasian ja siitä tulee erilainen ja moninainen. Samalla hän itse muuttuu erilaiseksi, sillä monet hänen toiveistaan koskevat häntä itseään ja niiden kautta hän unohtaa aina palasen itsestään todellisessa maailmassa. Mitä enemmän hän unohtaa itsestään, sitä vastenmielisemmäksi hän muuttuu minun silmissäni. Hänen toivomansa hyvät ja kiltit ominaisuudet alkavatkin kääntymään häntä itseään vastaan ja tekevät hänestä itsekkään ja ilkeän. Hyvistäkään ominaisuuksista ei ole mihinkään, jos niiden takaa puuttuvat inhimillisyys ja rakkaus. Kaikeksi onneksi kyseessä on satu, jolla suurten vaikeuksien ja lähes lopullisen tuhon uhasta huolimatta on onnellinen loppu. Sillä ystävyys ja rakkaus ovat voimia, joita suurempia on vaikea löytää maailmasta.

Tarina vailla loppua on satu, joka sopii monen ikäisille. Sen sankarit ovat kymmenvuotiaita, mutta tarina sellainen, että se viihdyttää myös vanhempia.