Alkuteos: The Lake of Dreams (2011)
Suomentaja: Susanna Tuomi-Giddings
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 461
Kustantaja: Bazar
ISBN: 978-952-5637-85-4
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2017: 17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista (17/50)
*Synkimpiä salaisuuksia ovat ne, jotka piilotamme itseltämme…
Lucy Jarrettin elämä on käänneköhdassa. Asuttuaan vuosia Aasiassa hän palaa kotiinsa Unien Järvelle New Yorkin osavaltion pohjoisosiin, ja kipeät muistot isän kuolemasta palaavat välttämättä mieleen. Eräänä unettomana yönä hän löytää vanhasta kotitalostaan kirjeitä ja esineitä, joista yllättäen alkaa paljastua suvun vaiettu historia. Vaikka muu perhe haluaisi antaa menneisyyden olla, Lucy aikoo selvittää tarinat pohjia myöten. Mitä enemmän hän saa selville, sitä enemmän tarinat saavat hänet pohtimaan omia valintojaan.
Kotiseudulleen on palannut myös Keegan Fall, menestynyt lasitaiteilija, jonka kanssa Lucy koki intohimoisen ensirakkauden. Odottamatta Lucyn tunteet kasvavat voimakkaasti Keegania kohtaan.
Unien järvi on intensiivinen kertomus perhesiteistä, menetetyistä ja löydetyistä rakkauksista sekä menneisyyden vaikutuksesta. Edward punoo kiehtovan kertomuksen, jossa yhdistyy runollisen kaunis ilmaisu ja taiturimainen tarinankerronta.*
Takakansi vihjailee paljon enemmän ja paljon suurempaa kuin mihin kirjan sisältö yltää. Lycy kyllä kulkee kiintoisan tien jäljittäessään sukunsa vanhoja juuria ja menneisyyttä, joka liittyy yllättävillä tavoilla naisten oikeuksiin äänestää. Mukana on perheen sisäisiä ristiriitoja, kiistoja vuosienkin takaa ja väärinkäsityksiä, jotka hankaloittavat elämää. Lähes jokaisella tuntuu olevan omanlaisensa painolasti kannettavanaan. Sen sijaan mitään suurta “uutta” romanssia Lucyn ja Keeganin välillä on turha odottaa. Tuo juonenkäänne tuntuu vähän väkisellä mukaan ängetyltä…
En oikein pitänyt kirjan tyylistäkään. Teksti eteni jotenkin tahmaisen tuntuisesti, hitaasti ja pysähteli kummallisiin asioihin. Kirjassa kyllä on kauniita ilmaisuja ja kielikuvia, mutta tapahtumat junnaavat eteenpäin eivätkä henkilöhahmot oikein jaksa kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti