Alkuteos: Teemestarin kirja (2012)
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 329
Kustantaja: Teos
ISBN: 978-951-851-629-6
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2017: 29. Päähenkilö osaa jotain, mitä haluan oppia (18/50)
*Maailmasta on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin - ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun - läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla.
Noria on teemestarien sukua, ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo - ja edeltäjiensä tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katse kiinnittyy väistämättä teemestarin taloon.*
Teemestarin kirja on teos, joka jakaa mieleni kahtaalle. Pidän sen kielestä ja juonesta, mutta silti siitä jää puuttumaan jotain.
Itäranta on kehittänyt kiintoisan tulevaisuuden maailman. Vesi on arvokasta, sillä on sattunut jotain, joka on ilmeisesti saanut meret työntymään sisämaahan ja makea vesi on miltei kokonaan kadonnut. Teknologia on muuttunut, nykyisiä laitteita ei enää ole eikä jätekasoista löytyvistä tavaroista voi aina päätellä mitä niillä on ennen tehty. Ihmisten elämän arvojärjestys on muuttunut ja he ovat valmiita epätoivoisiinkin tekoihin selvitäkseen elossa tuossa karussa ja julmassa maailmassa. Tätä tulevaisuutta hieman haittaa se, ettei siinä tarkkaan määritellä sitä, koska se oikein on. Tapahtumat voivat olla 50 vuoden kuluttua tai vaikka 500 vuoden kuluttua. Se, että edes jotenkuten korjattavissa olevia kasettisoittimia ja VHS-kasetteja vielä löytyy, viittaa tietysti lähempään tulevaisuuteen…
Kirjan tärkeät henkilöt jäävät varsin vähäiselle tuntemukselle. Heistä kerrotaan vain minimimäärä. Oikeastaan pelkkä nimi ja joissain paikoissa joutuu jopa sukupuolta arvailemaan. Näin on myös kertojahahmon Norian kohdalla. Menee varsin pitkään, ennen kuin hän varmistuu nuoreksi naiseksi, jonka murheet ovat aivan toisenlaisia kuin hänen ikäisillään yleensä. Tämä hahmojen etäiseksi jättäminen ei hirvittävästi haittaa. Paitsi ehkä siinä suhteessa, että heidän kohtaloidensa suhteen jää jokseenkin piittaamattomaksi. Heistä kenestäkään ei oikein tahdo saada otetta.
Suurimman puutteen aiheuttaa minusta kuitenkin kirjan juoni. Noria ja muut kamppailevat vähenevien vesivarantojen maailmassa ja koettavat pärjätä armeijan hönkiessä niskaan ja etsiessä vesirikollisia. Samaan aikaan teemestarien salaisuuksia on säilytettävä ja perinnettä kuljetettava eteenpäin. Norian kertomat tapahtumat laittavat lukijan epäilemään miltei kaikkien kanssaihmisten vilpittömyyttä. Julmassa maailmassa ei ole varaa olla liian hellämielinen.
Juonessa on myös se huono puoli, että se odotuttaa. Itselläni ainakin oli koko lukemisen ajan sellainen tunne, että odotin ja odotin, koska kirja oikein alkaa. Kaikki Teemestarin kirjan tapahtumat tuntuivat kuin yhdeltä pitkältä prologilta joka ei vain koskaan päättynyt. Oletin, että ehkä suuri etsintäretki olisi voinut olla kirjan todellinen tapahtuma tai joku isompi konflikti, mutta mitään ei koskaan tullutkaan. Lopulta kirjan tarina jää jotenkin unenomaiseksi ja ajatuksia herättäväksi saduksi, jota ei ehkä koskaan ole ollut eikä toivottavasti koskaan tule olemaankaan.
Itärannan käyttämä kieli on kaunista ja luettavaa. Tekstiä lukee mielellään ja maailman kiintoisuus pitää mielenkiintoa yllä. Itse pidin myös kirjan suhtautumisesta teeseremoniaan, joka on kaunis ja ihmeellinen kokemus. Itärannan on onnistunut punoa se hyvin osaksi tätä uudenlaista maisemaa ja tulevaisuuden Suomeen. Kaiken kaikkiaan siis luettava kirja, joka on kyllä kehunsa ansainnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti