Alkuteos: Benim Adim Kirmizi (1998)
Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)
Sivumäärä: 671
Kustantaja: faber and faber
ISBN: 978-0-571-26883-2
Muoto: Nid.
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2017: 6. Kirjassa on monta kertojaa (21/50)
*In Istanbul, in the late 1590s, the Sultan secretly commissions a great book: a celebration of his life and his empire, to be illuminated by the best artists of the day. But when one of the miniaturists is murdered, their master has to seek outside help. Did the dead painter fall victim to professional rivalry, romantic jealousy or religious terror?
A thrilling murder mystery, My name is Red is also a stunning meditation on love, artistic devotion and the tensions between East and West.*
My name is Red on kauniisti ja moniäänisesti kerrottu tarina Istanbulista ja islamilaisten miniatyyrimaalareiden maailmasta. Miniatyristit ovat lähes kuin oma uskontonsa islamilaisessa maailmassa, jossa kuvan esittämiseen on omat tarkat ohjeensa. Kirja, vaikka onkin eräänlainen murhamysteeri, antaa hienon ja elävän kuvauksen islamilaisesta maailmasta ja sen suhteesta kuvaan.
Kirjan kerronta on elävää ja salaperäistä. Siitä pitävät huolen sen kertojat. Ääneen pääsee pitkältä matkaltaan palannut Kara, hänen nuoruutensa rakastettu ja rakastetun isä. Sekä kirjeitä välittävä juutalaisnainen Ester, että joukko miniatyristejä. Sekä tietenkin itse murhaaja, joka on yksi heistä piiloutuneena “salanimen” taakse. Kukin kertojista etenee omalla tavallaan, avaten maailmaa ja tapausta. Osa heistä on rehellisempiä kuin toiset, osa jopa myöntää huijaavansa tai piilottavansa asioita. Näistä kertomuksista on lukijan yhdessä Karan kanssa rakennettava tapaus ja selvitettävä se, kuka oikein onkaan murhaaja.
Englanninnos on onnistunut ja pitää otteessaan. Kieli on kaunista ja tunnelmallista. Siitä värittyy esiin erilainen maailma ja erilaiset ihmiset. Kertojiin syntyy väistämättä eräänlaisia tunnesiteitä. Etenkin kun ensin kuulee jonkun olevan itse äänessä ja kohta joku toinen piirtääkin hänestä aivan erilaista kuvaa. Mikä onkaan siis totuus? Esimerkiksi Kara rakentelee nuoruutensa rakkaudesta ihanteellisen ja hyveellisen kuvan, kun taas Ester ja Seküre itse antavat naisesta ihan toisen kuvan. Hän paljastuu miltei laskelmoivaksi ja jopa kylmäksi tapaukseksi. Itse tunnustan alkaneeni inhota Sekürea aina vain enemmän ja enemmän.
Historian ja todella erilaisen murhamysteerin ystäville suosittelen lämpimästi tätä kirjaa. Se avaa upean ja värikylläisen maailman, josta voi oppia paljon. Jos englanninkieli pelottaa, kannattaa tarttua kirjan suomennokseen: Nimeni on Punainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti