Alkuteos: Tuulien koti (2016)
Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)
Sivumäärä: 262
Kustantaja: e-kirja omakustanteena
ISBN: 978-952-7191-08-8
Muoto: e-kirja (EPUB)
Sarjamerkintä: Vuorileijonan varjo #8
Peukku: ^^b
Huom: sarja oli alkujaan trilogia, joka on sittemmin laajentunut
*Isosaari on karu pohjoinen saari, jonka asukkailla on vaihtoehtoina merirosvous tai köyhyys. Sitä sanotaan Tuulien kodiksi, jossa myrskyt jäävät ihmissydämiin asumaan. Dotar, Ake ja entinen merirosvopäällikkö Vasama lähtevät Isosaarelle tarjoamaan rosvoretkien vaihtoehdoksi kauppasuhteita, mutta perillä he joutuvat mukaan käynnissä olevaan valtataisteluun.*
Oi Ake ja Dotar. Te kaksi olette antaneet minulle hyvin paljon. Opetitte minulle jo aikoinaan monia ajatuksia, kun luin teistä ensimmäisiä kertoja nuorena. Ja nyt, olette jälleen vanginneet sydämeni ja ajatukseni näin vanhempana ja saaneet minut pohtimaan asioita. Ehkä olen jopa käsittänyt ja oppinutkin jotain.
Aken ja Dotarin lisäksi tarinan keskiössä on Vasama, sekä pieni joukko uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Talvi sateista tutut Tregi ja Lili ovat mukana ja kasvavat hyvää vauhtia kohti aikuisuutta ja kunnioitusta. Lisäksi mielenkiinnon varastaa Vasaman entinen kilpakumppani Rigo, josta paljastuu yhtä ja toista kapinahengen lisäksi. Enkä halua unohtaa vanhaa ystävää Leonia, joka on aina valmis astumaan mukaan seikkailuun. Ja tarjoaa loppu pientä yllättävääkin vierailua…
Tuulien koti on minusta ylistyslaulu pohjoiselle. Karussa maassa on kauneutta jos sitä osaa katsoa. Kovakin maa antaa elämän ja mahdollisuuden, mutta se vain on raskaamman työn takana. Ja ihmisten olisi kyettävä tekemään yhteistyötä, sillä kukaan ei selviä yksin. Vanhat vihat, riidat ja kiistat olisi syytä unohtaa. Olisi hyvä rakentaa yhteinen tulevaisuus, sillä yhteistyöstä hyötyvät kaikki ja siinä on voimaa voittaa vaikeatkin olosuhteet. Mutta pohjoisen ihmiset ovat karuja, kuten sen luontokin. Aina välillä tarvitaan jotain, joka muistuttaa elämän pienistä totuuksista. Olkoon se vaikka etelästä tullut noita.
Kirja myös osoittaa sen, että myös muiden tulisi auttaa vaikeista oloista kärsiviä. Jos ihmisillä on vaikeaa kotimaassaan, jos eläminen siellä on hankalaa, toki he pyrkivät parantamaan olojaan miten taitavat. Se voi aiheuttaa ongelmia. Olisikin hyvä, jos me oikeassakin maailmassa muistaisimme tämän ja toimittaisimme apua suoraan sinne missä sitä tarvitaan. Kunnia ja oikean arvoinen palkkio sille kelle se kuuluu, ei välikäsille.
Väyryset ovat Tuulien kodissa nostaneet esille kaksi tärkeää yhteiskunnallista asiaa. Ensinnäkään ihmisiä ei saa “ryöstää” koska heillä on vaikeaa ja he siksi tyytyvät vähään. Tämä on suoraan ajateltavissa Reilun kaupan (Fairtrade) tuotteiksi ja yleiseksi käsityötaidon arvostukseksi ja kunnioitukseksi. Tehdystä työstä tulee saada ansaittu ja reilu palkka. Toiseksi, apu kannattaa viedä sinne missä sitä tarvitaan. Ihmisille pitää antaa mahdollisuus ansaita rehellisesti elantonsa. Silloin ongelmatkin yleensä vähenevät. Parempiosaisten ja menestyneiden tulisi pyrkiä auttamaan muita, eikä vain rikastuttaa itseään. Olisipa tämä yhtä yksinkertaista kuin kirjoissa...
Yksi lukuprojektini on nyt tiensä päässä. Ainakin tällä hetkellä. Onneksi luvassa on vielä jatkoa ainakin yhden kirjan verran. Sarjan 9. osa Raudanluja on nimittäin lupailtu julkaistavaksi kuluvan vuoden (2017) syksyllä. Sitä jään odottelemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti