Alkuteos: Talvisateet (2016)
Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)
Sivumäärä: 313
Kustantaja: e-kirja omakustanteena
ISBN: 978-952-93-6615-6
Muoto: e-kirja (EPUB)
Sarjamerkintä: Vuorileijonan varjo #7
Peukku: ^^b
Huom: sarja oli alkujaan trilogia, mutta on sittemmin laajentunut
*Sirpin saarivaltion vieraanvaraisuus joutuu koetukselle, kun Sirpiin tulee suuri joukko pakolaisia. Verraka järjestää pakolaisille hätämajoitusta ja sovittelee ristiriitoja, ja joutuu myös ratkaisemaan, miten suhtautua viisitoistavuotiaaseen poikaan, joka tulee kertomaan, että Verraka on hänen isänsä.*
Talvisateet on yksi Vuorileijonan varjo -sarjan poliittisimmista kirjoista ja se on suunnattu vähän varttuneemmille lukijoille. Siitä näkee selvästi, että alun nuoret sankarit ovat todella kasvaneet aikuisiksi ja heidän edessään ovat suuret ongelmat ja vastuut. Lukija on toivottavasti tähän mennessä saanut kasvaa yhdessä Aken ja Dotarin ja muiden kanssa ja on oppinut heidän taipaleistaan melkoisesti. Itse huomasin lukiessani kaipaavani sitä, että ihmiset todella hyväksyisivät toisensa yksilöinä, eivätkä vain osana jotain tiettyä ryhmää tai antaisi ennakkoluulojen ja kuulopuheiden määrätä käsityksiään.
Ilmestyessään kirja oli todella ajankohtainen ja käsitteli teemoja, jotka ovat edelleen arkipäivää. Kirjan ajankohtaisuus ei ole kadonnut minnekään, vaikka ehkä kaikkein terävin kärki todellisesta maailmasta on aavistuksen hioutunut pois. Ainakin toivottavasti.
Pakolaiset pienessä maassa, jossa on omat tapansa ja lakinsa. Luvassa on siis paljon kulttuurien, tapojen ja jopa uskontojen välisiä kohtaamisia ja törmäyksiä. Ei ole helppoa saada omaan kulttuuriinsa ja uskontoonsa vahvasti sitoutuneita ihmisiä “luopumaan” omastaan ja sopeutumaan uuteen. Varsinkin, jos taustalla on vielä kansanryhmien sisäisiä ristiriitoja ja kiistoja. Ne lisäävät helposti hankaluuksia myös suhteissa alkuperäisväestöön, jos ennakkoluulojen annetaan levitä eikä totuuksia selvitetä heti alkuunsa.
Talvisateet kertoo kauniisti ja rehellisesti siitä, miten pakolaisten kohtaaminen voi mennä. Se näyttää kulttuurien välisen törmäyksen suoraan, viljelee epäluuloa ja luottamusta ja yllättää lukijan tarkoilla pohdinnoilla ihmisten välisistä eroista. Ennakkoluulot ja niiden vaikutukset piirretään esiin hyvin ja itseäni ainakin pelotti ajatella, miten todentuntuisilta kirjan tapahtumat vaikuttivat. Aivan hyvin voimme olettaa ihmisten olevan sellaisia ja käyttäytyvän niin. Ja vaikka kuinka selitetään uudet säännöt ja ohjeet, ei niistä vanhoista perinteistä olekaan niin helppo luopua…
Paitsi kansanryhmien ja kansojen, myös muutamien erilaisten ihmisten välisiä kohtaamisia on luvassa. Monestikaan se, mitä kuulemme toisesta ihmisestä ei ole lähelläkään koko totuutta kuten useampikin kirjan sankareista saa huomata. Menneisyytemme ja maineemme antaa meistä tietyn kuvan, mutta se kuva voi olla hyvinkin pintapuolinen ja pelottava. Erilaisten julkisuuskuvien takana voi olla kaksi hyvinkin samanlaista ihannetta kohti pyrkivää ihmistä. Jos vain maltamme katsoa ulkokuoren taakse ja syvemmälle.
Ei pidä antaa ennakkoluulojen tai toisten puheiden hämätä. On parempi olla itse rehellinen ja avoin ja ottaa asioista selvää. Yllättävältä taholta voi löytyä samankaltaisuutta ja yhtäläisyyttä.
Olet taas kerran tavoittanut täydellisesti sen, mitä tuossa kirjassa pyrittiin tuomaan esiin, ja osaat lisäksi kirjoittaa sen ihailtavan jäsentyneesti.
VastaaPoista