Alkuteos: Метро 2035 (2015)
Kääntäjä: Andrew Bromfield
Kuvittaja: Diana Stepanova
Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)
Sivumäärä: 497
Kustantaja: @glukhovsky
ISBN: 978-1-5399-3072-3
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Metro #3
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2017: 34. Kertoo ajasta jota en ole elänyt (2: 17/50)
*Brighter past. Darker future.
World War Three wiped out the humankind. The planet is empty now. Huge cities became dust and ashes. Railroads are being eaten by rust. Abandoned satellites hang lonely on the orbit. Radio is mute on all the frequencies. The only survivors of the last war were those who made it into the gates of the Metro, the subway system of Moscow city. It’s there, hundreds of feet below the ground, in the vaults of what was constructed as the world’s largest air-raids shelter that people try to outlive the end of the days. It’s there that they created a new world for themselves. The stations of Metro became city-states, and its citizens, torn apart by religions and ideologies are fighting for the now scarce commodities: air, water, and space. This tiny underground world can only remind humans of an immense world they once were the masters of.
It’s been twenty years past Doomsday, and yet the survivors refuse to give up. The most stubborn of them keep cherishing a dream: when the radiation level from nuclear bombings subsides, they will be able to return to the surface and have the life their parents once had. But the most stubborn of the stubborn continues to search for other survivors in this huge emptiness that once was called Earth. His name is Artyom. He would give anything to lead his own people from the underground onto the surface.
And he will.*
Metron tarina on kiehtonut minua siitä pitäen kun trilogian ensimmäisen osan luin. Sen maailma on pelottavan uskottava. Sellainen, millainen meidän tuntemastamme maailmasta varsin helposti voisi tulla. Ehkä se siksi onkin niin kiinnostava ja jännittävä.
Tässä trilogian viimeisessä osassa lukija pääsee seuraamaan taas Artjomia (Artyom), joka on kokenut paljon ensimmäisen kirjan jälkeen. Lisäksi kirja sitoo yhteen kakkososan tarinoita, tuoden mukaan Homerin. Toki luvassa on paljon kiintoisia uusia tuttavuuksia. Ja kuten Metrolle on tyypillistä, oikein kehenkään ei parane kiintyä liikaa. Heidän tiensä voi päättyä hyvin, hyvin nopeasti.
Nyt kirjan juoni on poliittisempi. Vaikka edelleen seikkaillaan Metron tunneleissa ja myös maanpinnalla, on taustalla valtavan suuri jännite Metron eri tahojen välillä. Natseilla ja punaisilla on omat suunnitelmansa, eikä Hansa voi katsella vierestä kuinka sen kauppasuhteita uhkaa sota. Näihin kuvioihin Artjom joutuu tovereineen, etsiessään epätoivoisesti totuutta salaisuuksien takana.
Metro on trilogia, johon hyvin todentuntuisista dystopioista kiinnostuneiden kannattaa tarttua. Se ei ole helpoimmasta päästä ymmärtää, tai pysyä edes perässä. Venäläiseen tapaan asiat kun rönsyilevät ympäriinsä ja tapahtumia ja henkilöitä piisaa. Lisäksi moittisin tätä englanninnosta pienoisesta vaikeaselkoisuudesta. Mutta jos jaksaa lukea rauhassa ja maltilla, saa siitä silti paljon irti. Se antaa hyvin paljon ajateltavaa. Jäljelle jää monta “entä jos” -ajatusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti