sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Saul Black: Rakkaudesta murhaan

Alkuteos: Lovemurder (2016)
Suomentaja: Einari Aaltonen
Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)
Sivumäärä: 383
Kustantaja: Like
ISBN: 978-952-01-1208-0
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Valerie Hart #2
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2017: 30. Kirjan nimessä on tunne (2: 16/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 6, 20, 23, 24, 39, 47, 49 ja 50

*”Tämä on vasta pelin avaus. Olet odottanut tätä. Lisää on luvassa.”

San Franciscoa ravistelee raakojen veritekojen sarja, jota selvittää murhatutkija Valerie Hart. Ruumiiden lähelle jätetyt vihjeet johdattavat hänet vankilaan Katherine Glassin luo. Säkenöivän älykäs psykopaatti Katherine tietää, että juuri Valerie toimitti hänet kuolemanselliin. Jos Valerie haluaa napata vapaana riehuvan murhaajan, hänen on antauduttava Katherinen armoille.

Voiko laskelmoivaan rikolliseen luottaa? Miten Valerie pärjää pelissä, jota pelaa kaksi kylmäveristä murhaajaa?*



Loistavasti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu kirja, jonka henkilöhahmoissa on monia mielenkiintoisia tapauksia. Juoni pitää otteessaan alusta loppuun ja siinä on hyvin vaihtelua, joten lukija pysyy koko ajan varppeilla. Minulle ainakin kävi niin, että kirjaa oli hankala laskea käsistä. Se teki mieli ahmaista kerralla.

Tämä on toinen kirja, jossa Valerie esiintyy. Ensimmäinen, Tappamisen pitkä oppimäärä, on pari vuotta vanha ja minulta vielä lukematta. Se kyllä menee lukulistalle (toivottavasti pian). Jäin nimittäin sen verran pahasti koukkuun kirjoitustyyliin ja juonikuvioihin, jotka eivät ole ennalta arvattavia tai helppoja. Eikä se nyt kamalan paljoa haitannut, vaikka tämän luinkin ensin. Aikaisemmista tapahtumista kerrotaan kirjan kannalta merkittävimmät, joten uusikin lukija pääsee mukaan helposti.

Pidin paljon kirjan hahmoista. Valerie ja Nick ovat inhimillisiä ja heistä on helppo alkaa pitää. Myös kirjan muut henkilöt ovat kiinnostavia. Heillä on arkisen elämän murheet ja toiveet. He tuntuvat todellisilta. Ainoastaan kirjan suurin “pahis” on jokseenkin epätodellinen tavallisen tallaajan mielestä, mutta senkin antaa anteeksi kun muistaa, että ihmisiä on moneen junaan ja ettei se suuri mammona todellakaan tee onnelliseksi.

Tässä on loistava kirja toiminnan täyteisten jännäreiden ystäville, jotka eivät hevillä kauheuksia kavahda.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti