Alkuteos: Viha (2016)
Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)
Sivumäärä: 165
Kustantaja: Mediapinta
ISBN: 978-952-236-000-7
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2017: 48. Kirja aiheesta, josta tiedän hyvin vähän (2: 18/50)
*Puhtaasti tietyssä filosofisessa mielessä Reinolla ei ollut oikeutta vaatia oikeutta vietyään toiselta hengen, mutta mikään ei ole noin yksinkertaista. On helvetin paljon yksinkertaisempaa, kun unohdat oikeuden ja ymmärrät, että kyse on vain valinnoista. Jos valitse tulla tänne, olet, ehkä tietämättäsi, valinnut luovuttaa pois kaikki oikeutesi, ja kun pidät pääsi ja lusit kakkusi, saat osan niistä takaisin. Se ei ole täydellinen systeemi. Se on mikä on.
Reino on täynnä vihaa. Karut lähtökohdat ja väärien valintojen sarja paiskaavat hänet lastenkodin ja ehdonalaisen kautta vankilaan. Yhdentoista vankeusvuoden jälkeen edessä on viimeinen, epätoivoinen teko.
Romaani kuvaa murhaajan mielenmaisemaa ja vankilan todellisuutta lukijaa säästämättä.*
Huomaa, että kyseessä on eräänlainen omaelämäkerta tai muistelma, vaikka kirjan tapahtumat ovatkin fiktiivisiä. Teksti on suoraa, ilmaisu karua ja jotenkin itselleni hankalaa lukea. Liikaa kiroilua ja turhalla väkivallalla mässäilyä, jossa ei ole oikein mitään järkeä. Ihmiset tekevät asioita, jotka eivät tunnu luonnollisilta. Ja kerronnan tyyli vaihtelee. Välillä tapahtumat kerrotaan kuin ulkopuolisen silmin yleisesti kaikille, välillä taas syvennytään lähes lukijaa puhuttelevaan pohdintaan.
Kaikkiaan aika kylmä teos. Kertoi todellakin sellaisesta aiheesta, josta en paljoa tiennyt. Olin kuvitellut vankilaelämää aivan erilaiseksi. Joten sinällään todella puhuttelevaa tekstiä. Harmi vain, että itse lukiessa jäin todella ulkopuolelle. Reino, tai kukaan muukaan, ei tullut mitenkään kiinnostavaksi persoonaksi. He jäivät etäisiksi ja kylmiksi. Ehkä se lienee ollut tarkoituskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti