Alkuteos: Mrs McGintys’s Dead (1951)
Suomentaja: Eva Siikarla
Ilmestymisaika: 1988 (ko.painos)
Sivumäärä: 223
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-00926-1
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Hercule Poirot #25 / Sapo
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2017: 18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa (2: 47/50)
*Iäkäs siivoojarouva McGinty on surmattu ja hänen vuokralaisensa odottaa vankilassa hirttotuomionsa täytäntöönpanoa. Rikostarkastaja Spence ei ole kuitenkaan vakuuttunut James Bentleyn syyllisyydestä vaikka virkansa puolesta keräsikin todisteet miesparkaa vastaan. Hän kutsuu apuun vanhan ystävänsä Hercule Poirotin. Jos ihminen ei ole tehnyt murhaa, häntä ei pidä hirttää, Poirot tuumaa ja ryhtyy miettimään asiaa alusta. Miten rouva McGinty kuoli? Miksi hän kuoli? Vastaus ei löydy tutkimalla rouva McGintyn elämää. Vastaus löytyy murhaajan persoonallisuudesta. Joku joka halusi - mitä? Tuhota rouva McGintyn? Vai tuhota James Bentleyn?*
Olipas ihana palata Poirotin maailmaan pitkästä aikaa. Olen todella kaivannu häntä ja hänen viiksiään ja itserakkauttaan. Dame Christien tyyli kirjoittaa tästä belgialaisesta on ihastuttava ja nautinnollinen. Tekstiä lukee ja siihen uppoaa. Tarinaan on helppo päästä mukaan ja juoni on kutkuttava. Sitä alkaa epäilemään miltei kaikkia osaamatta osoittaa sormellaan lopulta varmasti ketään. Sen verran yllätyksellinen on tämän tapauksen juoni. Lukija johdetaan todella harhateille yhdessä poliisin ja jopa etsivämme kanssa! Kaikeksi onneksi pienet harmaat aivosolut toimivat ja Poirot onnistuu kuin onnistuukin näkemään kiintoisan kuvion taakse ja paljastamaan syyllisen.
Taattua ja laadukasta Christietä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti