Alkuteos: The Amber Room (2003)
Ilmestymisaika: 2005 (ko.painos)
Sivumäärä: 390
Kustantaja: Ballantine Books
ISBN: 0-345-46004-9
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
*Forged of the exquisite gem, the Amber Room is one of the greatest treasures ever made by man - and the subject of one of history’s most intriguing mysteries. German troops invading the Soviet Union seized the Room in 1941. When the Allies started their bombing, the Room was hidden, and it has never been seen since. But now the hunt has begun once more.
Atlanta judge Rachel Cutler loves her job and her kids, and remains civil to her ex-husband, Paul. But everything changes when her father dies under mysterious circumstances, leaving behind clues to an secret about something called the Amber Room. Desperate for the truth, Rachel takes off for Germany, with Paul close behind. Before long, they’re in over their heads. Locked into a treacherous game with professional killers, Rachel and Paul find themselves on a collision course with the forces of greed, power, and history itself.*
En sanoisi, että tämä menee kovinkaan kärkeen lukemieni aarteenmetsästysten joukossa. Ensinnäkin henkilöhahmoja on turhan monta. Seuraamme niin Rachelia kuin Paulia, kuin myös kahta kilpailevaa aarteenmetsästäjää työnantajineen. Ja mikä vielä pahempaa, näihin jopa rikollisia keinoja käyttäviin aarteenmetsästäjiin pyritään jopa luomaan oikeaa henkeä. Oikeasti tämän pitäisi olla hyvä asia. Mutta nyt se ei toimi. Alkuun kun kumpainenkin esitetään “julmaksi” ja “säälimättömäksi” ja sitten heidät koetetaan inhimillistää ja kohta taas tehdä pahiksiksi vailla omaatuntoa. Hahmot eivät ole rakentuneet kovinkaan hyvin tai edes kiinnostaviksi. Etenkin kun tähän vielä lisätään keinotekoisen oloiset “haluan mennä sänkyyn tuon kanssa” -tilanteet…
Mistä pääsemmekin sitten mainiosti juoneen. Turhia hahmojen välisiä yleensä seksiin liittyviä tilanteita ja suunnitelmia, joita ilman olisimme voineet elää. Itse kirjan juoni taas, salaperäisen Meripihkahuoneen metsästys ja siihen liittyvät kimurantit tilanteet. Siitä olisi voinut tulla jotain. Historiaa on kaiveltu ja faktoja esitetään mukavan uskottavasti. Mutta sitten taas… Ehkä hahmot menevät joissain toimissaan liikaa äärimmäisyyksiin? Sanoisin, että hivenen liian sentaatiohakuista yrittämistä. Ei todellakaan Dan Brownin tasoa.
Viimeinen mistä nipitän, on kieli. Se on minun makuuni hivenen tökkivää. Hahmojen persoonat eivät tule esiin ja välillä teki mieli pistää kirja kokonaan sivuun. Sääli. Olisi ollut mukava löytää uusi hyvä aarteenmetsästyskirjailija. Nyt ei tämä ainakaan minuun napannut. Ehkä kokeilen myöhemmin uudelleen jollain toisella hänen teoksellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti