F. Scott Fitzgerald: Kultahattu

Alkuteos: The Great Gatsby (1925)
Suomentaja: ?
Ilmestymisaika: 1974 (ko.painos)
Sivumäärä: 220
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-643-073-2
Muoto: Kirja

*Kultahattu on jazzin ja kieltolain, rajun 20-luvun kuuluisin kirja, ja sen tekijä F. Scott Fitzgerald on tuon ajan itseoikeutettu, tarunomainen apostoli, ”kultaisen huuman ihmelapsi”, jonka tuotanto on kokenut viime vuosina ylösnousemuksensa ja yleismaailmallisen renessanssinsa. Nuoren Hemingwayn ohella Fitzgerald onkin se kirjailija, joka rikkaimmin ja voimakkaimmin on kuvannut 20-luvun kuumeista, kimaltelevaa, mutta henkisesti tyhjää elämää.

Kultahattu – The Great Gatsby – Fitzgeraldin mestariteos, on jännittävä ja samalla sattuvan ironinen romaani rahamaailman tanssista kultaisen vasikan ympärillä. Päähenkilö, Jay Gatsby, on yhteiskunnan alimmalta portaalta hämärin keinoin suuriin rahoihin käsiksi päässyt miljoonikko. Hän tapaa kohtalonsa nuoruudenrakastettunsa, nyt onnettomassa avioliitossa elävän Daisyn hahmossa, ja tunne, joka kasvaa heidän välilleen, aiheuttaa lopulta suhteiden pelottavan kärjistymisen New Yorkin liepeille kerääntyneessä ihmisryhmässä.

Kultahattu on lajissaan hieno ja viimeistelty kuin filigraanityö, sanonta ja tyylin vivahteikkuus hipovat täydellisyyttä. Romaanin hitaanobjektiivinen kuvaus tuntuu imeneen itseensä kaiken värin, äänen ja tuoksun kuumuuttaan hehkuvasta suurkaupungista.*




Tämä on mielestäni melko kummallinen kirja. Se johtuu siitä, että tapahtumat etenevät varsin verkkaisesti ja vaikka tapahtumia ja hahmoja onkin melko paljon, jää silti tunne, ettei oikeastaan mitään tapahdukaan. Asiat vain soljuvat eteenpäin rennosti ja hyväntuulisesti. Juhlasta toiseen ja muistosta toiseen. Teksti vain tempaa mukaansa ja kuin huomaamatta sivut jäävät taakse. Siinä on jotain todellista taikaa.

Kirja on hyvä kuvaus ajan rikkaiden elämästä. Se antaa perspektiiviä, mutta ei kuitenkaan paljasta kenestäkään oikeastaan liikaa. Ja loppu on todella jotain sellaista, mitä ei ensin odottaisi. Kirjasta jää jotenkin epätodellinen olo.

Stephen King: Buick 8

Alkuteos: From a Buick 8 (2002)
Suomentaja: Ilkka Rekiaro
Ilmestymisaika: 2004 (ko.painos)
Sivumäärä: 354
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-31-2849-03
Muoto: Kirja

*Romaani siitä, miten kiehtovia ovat vaaralliset asiat, miten me välttämättä haluamme vastauksen kaikkeen, millaista kauhua ja millaista uskallusta tuntematon voi herättää.

Vuodesta 1979 lähtien oli Länsi-Pennsylvanian liikkuvan poliisin osasto D:n B-tallissa ollut vanha Buick Roadmaster. Konstaapelit Ennis Rafferty ja Curtis Wilcox olivat korjanneet sen talteen, kun siitä oli kadonnut kuljettaja läheisellä huoltoasemalla. Wilcox tunsi vanhat autot ja osasi epäillä, että tässä Buickissa oli jokin pahasti pielessä. Kun Rafferty katosi pari tuntia myöhemmin, Wilcox ja hänen kollegansa tiesivät jo, että auto on vaarallinen ja että siitä on paras olla hyvin hiljaa.

Vuosien mittaan autosta ja sen järjestämistä näytöksistä tuli osa poliisiaseman arkea, sen perhesalaisuus. Enimmäkseen Buick kyllä nukkui (tai siltä vaikutti), mutta nukkuessaankin se hengitti – hengitti sisään palasen tätä maailmaa, hengitti ulos palasen sitä maailmaa josta oli tullut.

Kesällä 2001 Curtis Wilcox sai surmansa virantoimituksessa, kauheassa auto-onnettomuudessa. Muutamaa kuukautta myöhemmin asemalla alkaa käydä Wilcoxin 18-vuotias poika Ned ja autella siellä kaikenlaisissa pikku hommissa. Ylikonstaapeli Sandy Dearborn tietää, että se on pojan tapa muistaa isäänsä. Eräänä päivänä Ned kurkistaa sisään B-tallin ikkunasta ja saa selville perhesalaisuuden. Kuten isänsä, hän haluaa vastauksen, ratkaisun asiaan, hinnalla millä hyvänsä. Mutta joutuuko hän maksamaan siitä liian kovan hinnan…*



Minulla oli omat ennakko-odotukseni tämän kirjan suhteen. Osittain ehkä johtuen Christinestä jonka luin aikaisemmin Kingiltä. Tällä kertaa on sanottava, että kirja ylitti ennakko-odotukseni. Se oli reilusti parempi vaikka onkin nimitten  auton mukaan.

Kirja on mielenkiintoinen ja sen hahmot värikkäitä ja kiintoisia. Heissä on miellyttävää vaihtelua ja persoonaa. He ovat yksilöitä ja onnistuvat yllättämään. Samoin kirjan juoni muutamissakin kohdissa. Tässä on sopivasti todellisuutta ja sopivasti yliluonnollista, jota kaikkea ei ihan kunnolla selitetä, mutta riittävästi kuitenkin. Mystiset asiat ovat kutkuttavia.

King on hienosti käyttänyt hyväkseen useita eri kertojia vaikka tarinaa pääasiassa kertookin Sandy. Muut kuitenkin tuovat oman hienon lisänsä ja näkökulmansa menneisiin tapahtumiin niitä kerrottaessa. Teksti nappaa mukaansa ja siinä on helppo pysyä mukana. Viihdyttävää illan rattoa, vaikka ei kyllä minulta nostattanut hiuskarvoja pystyyn.

Paulo Coelho: The Pilgrimage

Alkuteos: O diario de um Mago (1987)
Ilmestymisaika: 2005 (ko.painos)
Sivumäärä: 276
Kustantaja: HarperCollins
ISBN: 978-0-00-721470-9
Muoto: Pokkari

*On a legendary road across Spain, travelled by pilgrims of San Tiago, we find Paulo Coelho on a contemporary quest for ancient wisdom. This journey becomes a truly initiatory experience, and Paulo is transformed forever as he learns to understand the nature of truth through the simplicity of life.

The Pilgrimage has a very important place in the work of Paulo Coelho, not just because it is the first of his major books, after which came The Alchemist, but because of the complete way in which it expresses the humanity of Paulo’s philosophy and the depth of his search.

Paulo Coelho was born in Brazil and has become one of the most widely read authors in the world today. Renowned for his best-loved work The Alchemist, he has sold over 56 million books worldwide and has been translated into 59 languages. The recipient of numerous prestigious international awards, Paulo Coelho is a storyteller with the power to inspire nations and to change people’s lives.*



Matkakertomuksena Coelhon pyhiinvaellus on todella kaunis. Kirjasta välittyy hänelle tyypillinen harmonia ja magia. Se on herkkä kuvaus ihmisen matkasta ja eräästä kokemuksesta oppia itsestään jotain. Tunnelmat ja ajatukset välittyvät hyvin ja kiinnostus säilyy yllä. Coelhon matkallaan oppimat harjoitukset ovat sellaisia, että niitä voisi aivan hyvin kuvitella soveltavansa osana omaakin elämää vaikkei niiden kaikkein syvimpään ytimeen pääsisikään. Elämänohjeina ne ovat oikein hyviä. Monilla on varmastikin oppimista tästä.

Koska kirja on omaelämänkerrallinen, ei se hengi aivan sitä samaa ilmapiiriä kuin monet muut Coelhon teokset. Tässä on ripaus sellaista vakavuutta, jota ei ole toisissa. Se on kuitenkin ymmärrettävää kun otetaan huomioon miten merkittävässä asemassa tämä pyhiinvaellus on Coelholle itselleen ollut. Siihen tuleekin suhtautua vähäsen vakavammin. Ja vaikka sanonkin, että tämä on vakavampaa Coelhoa, ei se siltikään ole missään tapauksessa saarnaavaa, vaan rentous ja helppotajuisuus ovat kokoajan läsnä. Coelhon ystäville ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Ja muillekin, jotka kaipaavat hyviä elämänohjeita koskien vaikkapa sitä, miten voi oppia erottamaan oikean ratkaisun väärästä…

Taavi Soininvaara: Toinen peto

Alkuteos: 2013 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 733
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-28129-0
Muoto: Miki-kirja
Sarjamerkintä: Ratamo-sarjan 9. kirja

*Satelliittipuhelimen hakulaite hälytti erämaamökissä Pohjois-Karjalassa. Fallujan saatana John Jarvi tunnisti amerikanenglantia puhuvan esimiehensä komentaja Baranskin äänen vaivatta. Tätä puhelua hän oli odottanut, vaalinut vihaansa kuin lastaan.

Arto Ratamon paluu pitkältä sairauslomalta suojelupoliisiin ei ole pehmeä.*



Ensimmäinen kosketukseni niin Miki-kirjoihin kuin Soininvaaran teksteihin. Ja tunnustan, että kovasti pidin molemmista.

Miki-kirja on näppärä ja helppo. Se mahtuu mukavasti pieneen tilaan ja on kevyt lukea vaikka selällään sängyssä. Teksti on riittävän isoa, että vähän vanhemmankin väen on helppo sitä varmaan lukea. Ihan pienen miinuksen saa raamatunohut paperi, joka joskus tuntuu tarttuvan toisiinsa kiinni niin hanakasti, että sivuja on vaikea erottaa toisistaan. Lisää vain hyviä kirjoja tähän pieneen muotoon!

Soininvaaran trilleri itsessään on melko mukaansa tempaava tapaus. Arto Ratamo on hahmona kiintoisa ja helposti lähestyttävä, sympaattinen. Hänestä on vaikea olla pitämättä. Hänessä on särmää ja  monta kulmaa, jotka eivät kaikki paljastu aina kerralla. Myös muut kirjan hahmot ovat kiintoisia ja hyvin suunniteltuja. Tämä koskee niin "kertakäyttöhahmoja" kuin sellaisiakin, jotka matkaavat mukana kirjasta toiseen.

Juoni on vauhdikas ja hyvin suunniteltu. Siihen on helppo päästä sisälle ja se pitää otteessaan. Jännitystä ja yllättäviä tilanteita ja käänteitä on luvassa. Välillä osa tosin tuntuu melko julmalta ja raadolliselta, mutta valitettava tosiasia on, että sellaista se elämä vain välillä on. Kirja on siis myös melko realistinen. On valitettavan helppo kuvitella, että sen tapahtumat olisivat kaikki tosia. Ehkä osa valitettavasti onkin, ainakin miltei. Rehellistä ja realistista. Erittäin hyvää viihdettä.

Sylvia Nasar: A Beautiful Mind

Alkuteos: 1998 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)
Sivumäärä: 461
Kustantaja: Faber and Faber Limited
ISBN: 0-571-21292-1
Muoto: Pokkari

*At the age of thirty-one, John Nash, mathematical genius, suffered a devastating breakdown and was diagnosed with schizophrenia. Yet after decades of leading a ghost-like exixtence, he was to re-emerge to win a Nobel Prize and world acclaim.

The inspiration for a major motion picture directed by Ron Howard, Sylvia Nasar’s award-winning biography is a drama about the mystery of the human mind, a triumph over incredible adversity, and the healing power of love.*



Tunnustan, erehdyin tarttumaan tähän nimen perusteella lukematta edes takakantta. Jos olisin tajunnut tämän olevan elämänkerta, olisi kirja saattanut jäädä poimimatta mukaan. Mutta kun kerran sen olin napannut, niin olihan se sitten lukaistava.

Elämänkertana kirja on varmaankin melko mielenkiintoinen, mutta itse en siitä suuremmin pitänyt. Tapahtumat on sijoitettu luvuittain, joissa kussakin käsitellään aina tiettyä aikaa tai ajanjaksoa taikka henkilöä. Tämä aiheuttaa jonkin verran hyppimistä, mikä hieman sotkee lukijaa. Ainakin, jos tämä ei panosta lukemansa seuraamiseen suuremmin. Kaikesta saa kuitenkin melko helposti hyvä yleiskuvan, joten tekstiä on helppo edetä.

Jotenkin odotin paljon enemmän ja dramaattisempaa tekstiä, mutta lopultahan on kyse todellisen henkilön elämästä. Sellaiseen on kyllä ihan riittävästi draamaa.

Dan Brown: Inferno

Alkuteos: Inferno (2013)
Suomentaja: Jorma-Veikko Sappinen
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 468
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-40007-4
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: 4. Robert Langdon –kirja

*”Helvetin pimeimmät paikat on varattu niille, jotka pysyvät puolueettomina moraalisten kriisien aikoina.”

Symbologian professori Robert Langdon herää keskellä yötä firenzeläisessä sairaalassa haava päässään. Hän ei muista mitään parista edellisestä vuorokaudesta – ei myöslään merkillisestä esineestä, joka on piilotettu hänen takkinsa vuoriin. Pian Langdon saa havaita, että hänellä on perässään joukko aseistautuneita takaa-ajajia. Hän pakenee kuumeisesti seuranaan harvinaisen kylmäpäinen nuori nainen, jonka nokkeluuden ansiosta hän ylipäätään on hengissä. Kaksikko selvittää yhdessä Langdonin hallussa olevien pahaenteisten symbolien merkitystä. Mysteerin avaimeksi paljastuu Dante Alighierin eeppinen runoelma Jumalainen näytelmä, joka johdattaa heidät huikealle matkalle läpi kolmen suuremmoisen kaupungin ja lopulta syvälle maan uumeniin, missä uinuu hirviö…

Kuten aiemmissa menestystrillereissään Da Vinci –koodi, Enkelit ja demonit ja Kadonnut symboli, Dan Brown punoo Infernossa kihelmöivällä tavalla yhhteen jännitystä, kryptisiä viestejä, symboleita, taideaarteita, kirjallisuutta ja historiaa.*



Brown osaa kyllä asiansa. Historia yksityiskohtineen ja kaupunkien ja maisemien kuvailu on tarkkaa ja asiantuntevaa. Taustatyö on tehty tarkasti ja käytetty täydellisesti hyödyksi. Lukija miltei näkee edessään maisemat ja taideaarteet, pystyy kuvittelemaan itsensä mukaan tapahtumien näyttämölle. Lukiessa herää pakostikin halu matkustaa paikalle ja nähdä itse omin silmin nuo aarteet, todeta itse miten tarkasti kaikki pitääkään paikkaansa.

Jälleen kerran on luvassa joukko mielenkiintoisia henkilöhahmoja, jotka avautuvat lukijalle vähitellen kirjan edetessä. Kaikissa on jotain muuta, mitä ensisilmäyksellä saattaisi olettaa joten lukija saa todella olla tarkkana. Hahmot ovat uskottavia ja heidän motiivinsa luontevia kun ne lopulta selvitellään. Aivan hyvin voisi kuvitella heidät todellisiksi.

Kuten aikaisemmissakin kirjoissa on Brown hyödyntänyt inspiraationa menneitä tapahtumia ja vinkkejä ja niiden avulla pohjustanut juonen, jossa on yllättävän modernit vaikuttimet ja keinot käytössä. Tällä kertaa kuitenkin juostaan ehkä enemmän taideaarteiden kuin varsinaisten symbolien perässä, mikä hieman jäi kaihertamaan mieltä. Toisaalta taas koko teos herätti suunnatonta halua alkaa paremmin tutustua Danten teokseen… Ehkäpä siihen pitäisi jossain vaiheessa tarttua. Onhan se sentään klassikko.

Beowulf

Alkuteos: yli tuhat vuotta sitten, tarkka aika ei tiedossa
Suomentajat: Osmo Pekonen ja Clive Tolley G. Jackin edition pohjalta
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Sivumäärä: 181
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-22432-8
Muoto: Kirja

*Beowulf on yli tuhat vuotta vanha runoelma, joka valaisee koko Pohjolan muinaisuutta. J. R. R. Tolkien otti Taru sormusten herrasta -romaaniinsa paljon vaikutteita Beowulfista. Vaikka yksikään varteenotettava kirjallisuushistoria ei voisi sivuuttaa Beowulfia, tämä on teoksen ensimmäinen täydellinen suomennos.

Beowulfin tapahtumien näyttämö on puoliksi historiallinen, puoliksi kuvitteellinen Skandinavia, jonka nummilla ja metsissä on tyyssijansa niin yli-inhimillisillä sankareilla kuin tultasyöksevillä lohikäärmeillä. Päähenkilönä on urhea soturi Beowulf, jonka taisteluja ja vääjäämätöntä tappiota runoelma kuvaa. Kuten Tolkien on Beowulfista todennut, hän ei ole tavallinen sankarilaulun sankari: "Hänellä ei ole sekavia lojaalisuussuhteita eikä onnetonta rakkautta. Hän on ihminen, ja siinä n hänelle, kuten monille, riittävästi tragediaa."

Beowulf on paitsi merkittävä historiallinen lähde myös suuri runoelma, jonka hohto ei ole himmentynyt tuhannessa vuodessa.

Teoksen ovat suomentaneet Osmo Pekonen ja Clive Tolley, jotka ovat myös laatineet teoksen johdannon ja selitykset.*



Beowulfissa on jotain kaunista ja liikuttavaa. Tarina on yksinkertainen ja siksi kiintoisa. Kuvailu on helppotajuista vaikka käytetty sanavarasto ja synonyymien määrä onkin runsasta. Suomennos on hyvin laadittu ja rytmitetty. Uskon, että se välittää alkuperäisen runoelman tunnun melko hyvin, vaikkei suomenkieli olekaan niin rikasta kuin muinaisenglanti. Teos soveltunee mainiosti myös sellaisille lukijoille, joita tarina kiinnostaa mutta sana runoelma pelottaa. Teos ei ole runomitassa siinä mielessä, että siinä olisi riimejä. Riimejä ei todellakaan ole, vaan runomitta on tässä tapauksessa nelisäkeistä. Ehdottomasti suositeltavaa kaikille Tolkien faneille!

Karin Slaughter: A Faint Cold Fear

Alkuteos: 2003 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 464
Kustantaja: Arrow Books
ISBN: 978-0-0994-4532-6
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Grant County -sarjan 3. kirja

*Sara Linton, medical examiner in the small town of Heartsdale, is called out to an apparent suicide on the local college campus. The mutilated body provides little in the way of clues - and the college authorities are keen to avoid a scandal - but for Sara and the police chief Jeffrey Tolliver, things don't add up.

Two more suspicious suicides follow, and a young woman is brutally attacked. For Sara, the violence strikes far too close to home. And as Jeffrey pursues the sadistic killer, he discovers that ex-police detective Lena Adams, now a security guard on campus, may be in possession of crucial information. But, bruised and angered by her expulsion from the force, Lena seems to be barely capable of protecting herself, let alone saving the next victim...*



Pakko ihmetellä, mistä Slaughter oikein tempaisee juonensa ja murhansa. Taas on luvassa inhottava tapaus ja tarkka kuvaus ruumiinavauksesta, joten herkimpien kannattaa pitää se mielessään. Jos tarkka kuvailu ei haittaa, niin lukija voi vain nauttia yksityiskohdista ja tiedosta, jota hän saa. Se on jännittävää ja sinällään opettavaistakin.

Grant County -sarjassa Slaughter on tuntunut haluavan käsitellä aika rajuja aiheita. Sokean murhaa, lapsien hyväksikäyttöä ja nyt on tämän kertaisessa mukana rasistisia piirteitä.

Sarjan ihmissuhteet syvenevät jälleen kirjan edetessä. Saran ja hänen perheensä välit ovat koskettavat ja herkät. Sympatiat kasaantuvat myös Lenan harteille vaikka hän toimiikin välistä omaan idioottimaiseen tapaansa. Oikeastaan huomaan pitäväni jollain tapaa hänestä aina vain enemmän. Ymmärtäväni häntä paremmin. Sen sijaan en vieläkään oikein pääse käsiksi Jeffrey'hun. Hän on jotenkin niin... niin... En vain pidä hänen toimintatavoistaan. Hän ei todellakaan ole suosikkihahmojani. Onneksi kaikista ei kuitenkaan tarvitse pitää.

Tarina on hyvin punottu ja siinä on mukavia yllättäviä käänteitä, jotka jo väliin saavat lukijan epäilemään vaikka mitä. Lopulta, todellisen murhaajan paljastuessa sitä on enemmän tai vähemmän yllättynyt jos ei ole tajunnut muutamaa hiuksen hienoa vihjettä, jotka on piilotettu melkoisen hyvin.

Agatha Christie: Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä

Alkuteos: Three Act Tragedy (1935)
Suomentaja: Eero Ahmavaara
Ilmestymisaika: 1997 (ko.painos)
Sivumäärä: 230
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-01297-1
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: 11. Hercule Poirot -kirja

*Maankuulu näyttelijä Sir Charles Cartwright on vetäytynyt Cornwallin uljaisiin maisemiin viettämään eläkepäiviään. Kun hän järjestää kodissaan kutsut, paikalle saapuvat seudun silmäätekevät aateliset, kirkkoherra vaimoineen, muutamia näyttelijöitä, näytelmäkirjailija ja pari hyvää ystävää. Tervetuliaiscocktail on tarjottu, juhlahumu nousemassa, kun yhtäkkiä kirkkoherra lyyhistyy sohvalle, kuolleena. Kolmen oudon kuolemantapauksen sarja on alkanut. Onko kyseessä murha, itsemurha vai onko kaikki pelkkää teatteria?

Sir Charles ja hänen ystävänsä herra Satterthwaite alkavat ottaa selvää asioista. He pääsevät tutkimuksissaan pitkälle, mutta ilman Hercule Poirotin harmaita aivosoluja rikokset eivät kuitenkaan selviäisi.*



Tämä Poirot-mysteeri kulkee eteenpäin oikeastaan miltei kokonaan ilman herra etsiväämme. Hän osallistuu alkunäytökseen vieraana, piipahtaa mukana keskellä ja asettuu puikkoihin oikeastaan vasta miltei aivan lopussa. Kaikesta tuosta huolimatta hänen kuitenkin onnistuu kuulla kaikki tarvittava rikoksia tutkivilta herroilta ja heidän naisavustajaltaan neiti Egg Lytton Gorelta.

Poirotin vähäistä osallisuutta lukuun ottamatta kyseessä on kuitenkin taattua Christietä. Tapahtumat soljuvat eteenpäin ja vihjeet lasketaan irti yhtä hyvin piilotettuina kuin aina ennenkin. On myös jännittävää seurailla tapahtumia toisten kuin totuttujen hahmojen kautta. Tämä antaa mysteeriin oman leimansa, joka todellakaan ei sitä huononna. Kerrassaan mainio kirja, jonka miltei haluaisi lukea yhdeltä istumalta.

Philippe Claudel: Harmaat sielut

Alkuteos: Les âmes grises (2003)
Suomentaja: Ville Keynäs
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Sivumäärä: 215
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-22247-7
Muoto: Pokkari

*Sinä joulukuisena sotatalven päivänä 1917, jolloin Belle de Jourin pieni ruumis nostettiin joesta, elämä ranskalaisessa pikkukaupungissa tuntui pysähtyneen. Oli kuin tykitkin olisivat olleet jäässä. Vain tuomari Mierckin katseessa oli riemua. Lopultakin hänellä oli rikos käsiteltävänään.

Ranskalaisen Philippe Claudelin (s.1962) kaunis, surumielinen tarina totuuden etsinnästä ja menetyksen kohtaamisesta sai arvostetun Prix Renaudot -palkinnon vuonna 2003. Yli kahdellekymmenelle kielelle käännetyn romaanin pohjalta on tehty myös elokuva*



Takakansi johdattaa melkoisesti harhaan. Itse odotin kunnollista murhan tutkimista, kuulusteluja ja johtolankojen etsimistä. Sellaista ei todellakaan ollut luvassa. Sen sijaan kohtasin tarinan, jossa vanha poliisimies kertoo noista kaukaisista ja menneistä tapahtumista vähän sikinsokisessa järjestyksessä. Väliin hän kertoo mitä tapahtui ja miksi, väliin taas siitä, kuinka hän oikein alkujaan kuulikaan tiedot, jotka nyt viimein vuosikymmeniä myöhemmin paljastaa.

Teoksen tunnelma on kaunis, koskettava. Tapahtumissa ja ajassa hyppelehtiminen häiritsee hieman, mutta ei kuitenkaan liikaa. Osa tapahtumista  on liikuttavia, osa taas omiaan kuvaamaan sota-ajan julmuutta ja sitä, miten viranomaiset vain haluavat asiat ratkaistuksi keinoja kaihtamatta. Kertomuksensa lomassa poliisimies tulee avanneeksi oman sielunsa ja sen haavoittuneisuuden.

Kiintoisa, ajatuksia herättävä kirja. Kuinka itse olisimme toimineet? Syyttäneet vai puolustaneet? Voiko joskus olla parempi toimia väärin kuin oikein? Etenkin, jos on poikkeusaika?

Steve Alten: Mayojen testamentti

Alkuteos: Domain (2001)
Suomentaja: Laura Beck
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 428
Kustantaja: Bazar
ISBN: 978-952-5637-73-1
Muoto: Pokkari
Sarja: trilogian 1. osa

*Arkeologi Julius Gabriel on tutkinut mayojen ennustusta vuosikymmenten ajan. Hän on saanut selville, että maapallolle on jätetty ohjeet ihmiskunnan pelastamiseksi. Tässä palapelissä yhdistyvät Kukulcánin pyramidi, Stonehenge, Gizan pyramidit, Angkor Watin temppeli, Nazcan autiomaan piirrokset ja Piri Reisin kartta. Julius Gabriel kuitenkin kuolee pilkattuna ja halveksittuna ennen kuin ehtii ratkaista arvoituksen. Hänen poikansa Mick jatkaa isänsä tutkimuksia tuomiopäivän vääjäämättä lähestyessä.

Vuonna 2012 floridalaisessa vankimielisairaalassa työskentelevä psykiatri Dominique Vazquez saa vastuulleen Mick Gabrielin, paranoidin skitsofreenikon, jolla on harvinaisen korkea älykkyysosamäärä. Talvipäivänseisaus on vain muutaman kuukauden päässä...

Mayojen testamentti on täynnä toimintaa ja lopun aikojen uhkakuvia. Alten punoo mayojen ennustukseen 2000-luvun maailmanpolitiikkaa, muinaista historiaa, myyttejä, tieteellisiä teorioita ja science fictionia.*



Aluksi olin innoissani. Vanhanmaailman ihmeisiin pohjautuva mysteeri! Mikä voisi olla sen kutkuttavampi aihe? Hyvin Alten onkin hyödyntänyt historiaa, myyttejä ja tosiasioita. Ne on käytetty hyödyksi todella taitavasti. Valitettavasti vain tuo science fiction osuus tässä kirjassa meni vähän liian pitkälle minun kohdallani. Lukiessa tuli ja jälkeen jäi paljon pahempi tunne kuin silloin kun katsoin Indiana Jones -elokuvien viimeisimmän osan Kristallikallon valtakunnan. Jostain syystä en voi olla pohtimatta, olisivatko käsikirjoittajat kenties lukeneet Mayojen testamenttia inspiraatioksi?

Oli kuitenkin jännittävä lukea kirjaa, joka on kirjoitettu kymmenen vuotta ennen omia tapahtumiaan näin pari vuotta noiden oletettujen tapahtumien jälkeen. Kiintoisaa huomata, mitkä ennustuksista toteutuivat ja mitkä eivät. Onneksi moisia sotilaallisia konflikteja ei sentään ole tullut, vaikka eipä tuossa nykymaailmantilassakaan paljoa kehumista ole...

Juonellisesti kirja on hyvä. Unohdetaan vain ne peruskliseet kauniista naisesta ja komeasta älykkäästä miehestä, jotka kaiken järjen vastaisesti rakastuvat ja pistävät kampoihin pahiksille. Ei anneta niiden vaikuttaa. Kokonaisuus on kuitenkin kiintoisa ja ehyt, faktoja löytyy ja monet asiat voisivat olla tosia tai tapahtua. Aiheeseen on perehdytty. Mutta... se science fiction. Se menee yli ja kovaa. Tunnustan, että osaan innottomuudestani vaikuttaa se, että kirja on preesenssissä. En ole koskaan pitänyt siitä. Enkä näköjään pidä vieläkään. Mutta jos aihe kiinnostaa, ei sen kannata antaa häiritä. Vauhtia ja erilaisia tilanteita kyllä riittää. Joskin ehkä kaikkein herkimmät lukijat eivät pidä kaikista Lovecraft-maisista kauhukohdista ja epäinhimillisistä tavoista kuolla. Sen verran ikäviä nuo tuomionpäivää enteilevät tapahtumat välistä ovat.

Monet varmaan pitävät tästä kirjasta ja nauttivat. Itselle kuitenkin jäi ennakko-odotuksista huolimatta vähäsen pettynyt olo.

Anne Holt: Kuoleman kasvot

Alkuteokset: Blind gudinne (1993) ja Salige er de som tørster... (1994)
Suomentaja: Katariina Savolainen
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 564
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-20-9146-1
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Hanne Wilhelmsen -dekkarit 1 ja 2 yhteispainoksena

*Hanne Wilhelmsen, päähenkilö Anne Holtin seitsemässä dekkarissa, on särmikäs ja kiehtova hahmo. Vaaleanpunaisella Harrikalla ajava ylikonstaapeli varjelee yksityisyyttään eikä mielellään kerro elämästään edes lähimmälle kollegalleen, karhumaiselle ylikonstaapelille Billy T:lle. Poliisina Hanne on älykäs ja piinkova ammattilainen, joka uskaltaa kohdata avoimesti rankimmatkin rikokset ja yhteiskunnan nurjatkin puolet.

Sokea jumalatar (im. suomeksi ensimmäisen kerran 1998)
Huumepiireissä tapahtunut murha johtaa Hanne Wilhelmsenin selvittämään murhavyyhteä, joka paljastaa armotta yhteiskunnan ylimmän portaan mädännäisyyden.

Vereen kirjoitettu (ilm. suomeksi ensimmäisen kerran 1999)
Oslon laitamilta löytyy ulkorakennus, joka on kauttaaltaan veressä. Ruumista ei kuitenkaan löydy mistään, ainoastaan talon seinään verellä tuhrittu salaperäinen numerokoodi. Jäljet johtavat mitä yllättävimmille tahoille...*



Persoonallisesti ja mielenkiintoisesti kirjoitettuja dekkareita, joiden tyyli on hieman erilainen kuin se, mihin suomalaiset lukijat ovat tottuneet. Vauhti ja tutkimukset ovat ihan eriluokkaa. Se ei kuitenkaan ainakaan itseäni kummemmin haitannut, vaikka tunnustaudunkin ehkä enemmän perinteisen tyylin ystäväksi. Jännittävää on se, että poiketen monista dekkareista murhat ainakin näissä kahdessa kirjassa linkitetään johonkin toiseen rikokseen.

Henkilöhahmot ovat sinällään kiinnostavia, joskin itselle jäi hieman pintapuolinen kuva heistä. Ihan kuin he olisivat paperikuvia tai heidät olisi sivelty jollain aineella, joka estää tarttumasta heihin. Vähitellen kuitenkin heistä ripautellaan tietoja, vähän kuin palkintoina. Olisiko sitten niin, että kerrokset paljastuisivat vähitellen kirja kirjalta? Sarjassahan on kuitenkin seitsemän kirjaa. Isoa plussaa mielestäni on se, että naispoliisi kerrankin on persoonallisempi ja erikoisempi tapaus, vaikkakin kamppailee nyky-yhteiskunnan ennakkoluulojen kanssa.

Sokea jumalatar on mielestäni hyvä avaus sarjalle. Juoni on kiinnostava, vaikka kuten sanoinkin, välistä tuntuu siltä kuin tutkimuksia ei tehtäisi ollenkaan vaan kaikki lähes seisoo. Kuitenkin on kiinnostavaa kurkistaa norjalaiseen oikeusjärjestelmään ja sen toimintatapoihin.  Joissain kohtia ehkä huumepuolen jutut tuntuvat vähän pitkästyttäviltä.

Vereen kirjoitettu on paljon nopeatempoisempi ja ehkä jotenkin eheämpikin kokonaisuus. Lukija kestää tapahtumissa paremmin perillä ja saa mukavasti syvyyttä lisää hahmoihin. Olkoonkin, että vähän tuntuu uskomattomalta se miten miltei kaikki tärkeät naiset tuntuvat olevan todella salaisia ja sulkeutuneita yksityiselämänsä suhteen. Yhden rikoksen uhri ja tämän isä saavat merkittävää huomiota osakseen ja heidän toimistaan on miellyttävä lukea.

Ken Follett: Winter of the World

Alkuteos: 2012 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 915
Kustantaja: Pan Books
ISBN: 978-1-4472-3113-4
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: The Century -trilogian 2. osa

*Five linked families live out their destinies as the world is shaken by tyranny and war in the mid-twentieth century.

Berlin in 1933 is in upheaval. Eleven-year-old Carla von Ulrich struggles to understand the tensions disrupting her family as Hitler strengthens his grip on Germany. Many are resolved to oppose Hitler's brutal regime - but are they willing to ho so far as to betray their country? Such people are closely watched by Volodya, a Russian with a bright future in Red Army Intelligence.

At Cambridge, Lloyd Williams is irresistibly drawn to dazzling American socialite Daisy Peshkov, who represents everything his left-wing family despise. But Daisy is more interested in aristocratic Boy Fitzherbert - amateur pilot, party lover and leading light of the British Union of Fascists.

In this spellbinding epic, the international clash of military power and personal beliefs will sweep over the world, from Cable Street in London's East End to Pearl Harbor in Hawaii, from Spain to Stalingrad, from Dresden to Hiroshima.*



Follettin kirja on vaikuttava ja todella mukaansa tempaava teos. Historiaan on paneuduttu - mukana on todellista historiaa ja realistisuuden tuntua. Lukija huomaa helposti olevansa mukana tapahtumissa, elävänsä niissä. Kuvitteellisetkin tapahtumat ovat sellaisia, että ne todella ovat voineet tapahtua. Todellisten hahmojen sanomat joko tosia tai sellaista, mitä he olisivat voineet sanoa. Joskus miltei toivoo, että lukisi pelkkää fiktiota, sillä osa tapahtumista on todella julmia.

Sarjan toisessa osassa seurataan pääasiassa ensimmäisen osan päähenkilöiden lapsia ja heidän tekemisiään. Vanhemmat, vaikka vaikuttavatkin enemmän tai vähemmän tapahtumiin, ovat selvästikin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta enemmän taka-alalla. Uudelle sukupolvelle annetaan tilaa vaikka aluksi saattaakin vaikuttaa siltä, etteivät omenat olisi pudonneet kovin kauaksi puusta. Kirjan edetessä lukija huomaa kuitenkin, etteivät lapset sittenkään ole täysin toisintoja vanhemmistaan vaan heillä on selvästikin omat luonteensa, tavoitteensa ja unelmansa.

Kirja ottaa omakseen, joten yli 900 sivuinen opus ei todellakaan tuntunut liian paksulta, muuta kuin ranteille. Tämä kirja kannattaakin lukea niin, että sen saa pidettyä sylissä, on se sen verran painava. Nyt en sitten voikaan muuta tehdä kuin odottaa sarjan viimeistä osaa Edge of Eternityä, jonka on tarkoitus ilmestyä syksyllä 2014. Saa nähdä miten nopeasti se ilmestyy Suomeen luettavaksi.

Kaari Utrio: Pirkkalan pyhät pihlajat

Alkuteos: 1976 (ilm.)
Ilmestymisaika: 1977 (ko.painos)
Sivumäärä: 254
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-643-101-1
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: Halvast-sarjan 1. kirja

*Pirkkalaispäällikkö Tuomas Haukka on levoton. Kotikartano Hämeessä pyhien pihlajien katveessa tukahduttaa. Jossain kaukana kutsuu uusi aikakausi, koko avara maailma. Hän uskoo tavoittaneensa onnen, kun kauppamatkalla Turussa sokaistuu ylhäisen neito Aleidisin kauneudesta.

Mutta hän ei aavista että neitoa painaa kirous, joka on vähällä viedä tuhoon heidät molemmat.

Vasta tuskallisen rakkauden ja monen vaikean vaiheen jälkeen hän löytää oman tiensä ja oman naisensa, komean ja voimakasluonteisen Barbaran.*



Utrion kirja etenee viidessä eri jaksossa, joissa jokaisessa on oma kertojansa. Pääsemme seuraamaan elämää niin raajarikon Filippan, luostarissa kasvaneen Aleidiksen, ritari Kaarlen, piispantyttär Barbaran kuin viimein itse Tuomas Haukan kautta. Jokaisella heistä on hieman oma tapansa suhtautua asioihin ja toisista paljastuu uusia asioita aina eri kertojan ollessa vuorossa.

Tavallaan tapahtumat etenevät aikajärjestyksessä, vaikka välillä palataankin johonkin aikaisempaan tai kaukaisempaankin tapahtumaan. Ajan vaihtelut eivät ole aina kaikkein selvimpiä, mutta kyllä niissä mukana kestää.

Jälleen kerran Utrio on panostanut vahvasti historiaan, tapoihin ja naisen asemaan. Hienoa kuvausta maamme historiasta ja sen vaiheista. Mukava aloitus Halvast-sarjalle, jota olen kyllä lukenut vähän sikinsokisessa järjestyksessä.